Sattumien kautta kiinnostavaan ammattiin

Satu_kolumni


Keväällä
sain seurata, kun yhdeksäsluokkalaiset juhlivat peruskoulutaipaleensa päättymistä. Yksi iso etappi oli takana ja koko tulevaisuus edessä! Haikeutta ja haaveita, ennen kaikkea luja usko itseen ja siihen, että maailma on auki ja omat unelmat toteutuvat ammatinvalinnassa ja muutoinkin elämässä. Näin pitää ollakin: nuorten täytyy tähdätä kohti suuria unelmia ja tavoitteita.

Nuorten riemua ja elämäniloa seuratessa hymy nousi väkisinkin suupieliin. Se herätti muiston itsestäni ja omista haaveistani tuon ikäisenä. Jos joku olisi silloin sanonut minulle, että minusta tulee diabeteshoitaja, olisin luultavasti nauranut ja sanonut tulevaisuuttani ennustavalle että hän on ihan väärässä. Varsinaista unelma-ammattia minulla ei tuossa vaiheessa ollut, mutta ehdottomasti suunnitelmissani siinsi jotakin suurempaa ja hohdokkaampaa kuin diabeteshoitajan ammatti!

Monien sattumien ja valintojen kautta olen kuitenkin tehnyt diabeteshoitajan työtä nyt noin 18 vuotta, ensin 16 vuotta Diabeteskeskuksessa ja viimeiset kaksi vuotta perusterveydenhuollossa. Aika pian osoittautui, että diabetes ei ole tylsä sairaus vaan monimuotoinen ja kiinnostava asia. Diabetesta sairastavat lapset, nuoret ja aikuiset ovat alusta alkaen saaneet vilpittömän kunnioitukseni osakseen. Diabetes vaatii siihen sairastuneelta uskomattoman määrän tietoa, voimavaroja ja panostusta omahoitoon joka päivä.

Diabeteshoitajan ensisijaisena tehtävänä on toimia diabeteksen hoidon ja hoidonohjauksen asiantuntijana. Työ vaatii jatkuvaa tietojen päivitystä. Diabetesta sairastavalla on oikeus saada ajankohtainen tieto sekä laadukkaat välineet omahoitonsa tueksi. Yhteistyö kollegoiden ja muiden diabetesammattilaisten kanssa, koulutus ja uusin tutkimustieto pitävät ammattitaitoa ja kiinnostusta yllä.

Diabeteksen hoito on kehittynyt valtavasti urani aikana, eikä kehitys ole suinkaan loppusuoralla, päinvastoin. Hoito kehittyy teknologian ja tutkimuksen saavutusten myötä yhä nopeammin. Tällä alalla ei ole mahdollistakaan kangistua vanhoihin kaavoihin.

Minusta työssä ja ammatissa viihtymiseen vaikuttaa ennen kaikkea oman työn arvostus. Nuorena kaipaamani hohdokkuus tulee työhöni ennen kaikkea ihmisten kohtaamisesta sekä siitä, kun näen hoidonohjaukseni konkreettisen, positiivisen vaikutuksen diabetesta sairastavan arkeen ja elämään. Olen iloinen, että myös työyhteisössäni diabeteshoitajan asiantuntijuutta arvostetaan ja osataan käyttää hyväksi. Diabeteshoitajan työ on itsenäistä, mutta sen ei pitäisi kuitenkaan olla yksinäistä puurtamista. Eri ammattilaisten yhteistyö on diabeteksen hoidossa erityisen tärkeää, eikä sitä ole koskaan liikaa.

Se mihin ammattiin päätyy, on monesti myös sattumusten summa. Itse olen tyytyväinen, että olen monien valintojen ja polkujen kautta päätynyt diabeteshoitajaksi, vaikka se ei silloin joskus ollut minun unelma-ammattieni Top 10 -listalla.


Satu Kankaanpää
diabeteshoitaja, Nokian terveyskeskus