Nuorgamista Helsinkiin

Nuorgamista Helsinkiin

39-vuotias lohjalainen Juha Nurmela osallistuu heinäkuussa Suomi100-juoksuun, jossa juostaan 30 päivässä Nuorgamista Helsinkiin. Hän kertoo projektin taustoista ja valmistautumisestaan 30 päivän juoksutapahtumaan blogissaan Diabetes-verkkolehdessä. Heinäkuussa kirjoitetut blogit vaihtuvat videoblogeihin juoksureitin varrelta. Juoksublogin aiemmat osat (Kuva: Annika Rauhala)

 

VIIKKO 25

Juosten kohti unelmaa – edessä 1 400 kilometriä suomalaista pikitietä

Viikko aikaa siihen, kun juoksu-urakka Suomen päästä päähän strattaa. Mieli on levollinen. Kaikki tehtävä on tehty. Harjoitukset harjoiteltu ja valmistelut hoidettu. Lihakset ovat jäykähköt – hierojani sanoin pehmeät, mutta hyhmäiset. Mitä se tarkoittaneekin, suositteli kuitenkin availemaan vähän paikkoja ensi viikolla ja arvosti sitä, että meillä ei ole lepopäiviä juoksussa, jotta kroppa ei pääse asettumaan täydelliseen lepoon.

***

Kävin tiistaina tapaamassa diabeteshoitajaani Mia Porrassalmea Lohjan sairaalassa. Perussäädöt ja ajatukset tähän projektiin on tehty. Puolitoista vuotta sitten saamani insuliinipumppu on ollut yksi järjestely tässä kahden vuoden unelmaprojektissa kohti Suomen halki juoksua. Nyt oli vain aika viimeistellä säädöt.

Kuten tyypillistä, loppumetreillä tulee aina kaikenlaista säätöä, ja niin nytkin. Kaksi kuukautta sitten insuliinipumppuni KP:n sensorin lähetin alkoi temppuilla ja jäi kolmannella temppuilulla sitten ikiajoiksi mykäksi. Normaalitilanteessa uusi tulisi parissa päivässä, mutta toimittajalla oli juuri nyt varastot tyhjinä, eikä uusi sensori ollut tähän tapaamiseen mennessä tullut.

Diabeteshoitajani Mia keksi välittömästi hätäratkaisun. Eikä aikaakaan, kun käsivarressani möllötti Libre. Todella vaivaton ja helppokäyttöinen sekin. Kun kirjoitan tätä, olen juuri saanut lainaan pumppuvalmistajan myynnistä yhden sensorin heinäkuun ajaksi, joten pääsen myös sensoroimaan suunnitellusti pumpullani.

KP:n sensorointi on siksi erinomainen, että pumpussa on ennakoiva pysäytystoiminto, joka saattaa pelastaa umpiväsyneen juoksijan arvaamattomilta yöhypoilta.

***

Nyt minulla on siis tuplavarmistus heinäkuussa: sensoroiva älypumppu KP (Medtronic 640G) ja Libre. Mian kanssa tulimme seuraavanlaiseen tulokseen insuliinin annostusten säätämisestä:

– Ensimmäisestä juoksupäivästä alkaen perusinsuliinin eli basaalin annos tiputetaan toistaiseksi 60 prosenttiin normaalista (eli annosta vähennetään 40 prosenttia).

– Juoksun aikana perusinsuliini tiputetaan 50–60 prosenttiin tästä jo kertaalleen tiputetusta annoksesta, eli perusinsuliinin annos on sitten 20–30 prosenttia normaalista annoksesta. Tämä annos olisi suurin piirtein se, millä tähän mennessä olen maratonit juossut.

– Raskaan tai helteisen päivän jälkeen annostusta tiputetaan 60—80 prosenttiin.

– Varsinaisen pääruuan eli juoksun jälkeisen aterian jälkeen perusinsuliinia nostetaan illaksi 120–150 prosenttia, yöksi palataan takaisin normaaliin tiputettuun malliin

– Viiden ensimmäisen päivän jälkeen on seurattava tarkasti, onko syytä tiputtaa perusinsuliinin määrä pysyvästi vain 20 prosenttiin normaalista määrästä. Vuorokausirytmi on pidettävä kuitenkin, koska aamunkoittoilmiö on vahva.

***

Arvelimme Insuliinintarpeen siis tippuvan jatkuvassa kuormituksessa pysyvästi jopa 20 prosenttiin alkuperäisestä annoksesta. Tiedän myös kokemuksesta, että verensokererin heittelyt laantuvat ja käyrät pyöristyvät pitkässä juoksussa siten, että ihan kaikelle syömiselle ei edes tarvitse ottaa insuliinia.

On mielenkiintoista nähdä, miten hyvin osuimme kerrasta arvauksessamme maaliin. Säätämistä tämä vaatii joka tapauksessa. Silti olisi aina toivottavaa, että saisi heti alkaa hienosäätämään, eikä dramaattisia hypereitä tai hypoja tulisi edes alussa. Matkan edetessä asia normalisoituu ja tasoittuu – näin ainakin uskon. Nähtäväksi tämäkin jäänee.

Kovassa rasituksessa ei ole oikeita absoluuttisia ohjeita. On sensoroitava, pohdittava, säädeltävä, välillä istuttava pientareelle ja odotettava hypon ohi menoa ja taas jatkettava. Sellaista nyt kuvittelen Suomen halki juoksun olevan.

Juoksukaverillani Mikko Liukalla on Vauhtisammakon juoksukoulu, jota hän vetää. Näin ollen meidän kahden miehen tiimistä tuli sitten aika luonnollisesti Satasammakot ja figuurit sen mukaan. Vielä kun toinen konna viimeisteltiin suurikehyksisillä mustilla silmälaseilla ja insuliinipumpulla, niin yhdennäköisyys oli täydellinen.

Voit seurata meitä facebookissa nimellä Satasammakot www.facebook.com/satasammakot. Kyseisellä sivulla julkaisemme myös linkin gps-liveseurantaan, jossa kartalla voi seurata meidän etenemistä ja sykkeitä ynnä muuta. Videopäiväkirjamme julkaisemme kolmesti viikossa pääyhteistyökumppanimme Helsinki Caravanin sivuilla www.helsinkicaravan.fi.

Koskaan ennen en ole kesäloman alkua odottanut näin paljon. Tästä tulee paras kesäloma ikinä.

Juoksublogin aiemmat osat

 

Juttua ei ole vielä kommentoitu

Kirjoita kommentti