Ilkka Makkonen iloitsee kasvavasta valon määrästä

Ilkka Makkonen on sairastanut kakkostyypin diabetesta 29 vuotta. Hän toimii Lempäälän–Vesilahden diabetesyhdistyksen puheenjohtajana ja vertaistukijana.

– Olen vuosien mittaan tottunut elämään diabeteksen kanssa. Erityisen hienoa on, että viime vuosina hoito ja omahoito ovat kehittyneet valtavasti, hän iloitsee.

Hyvä verensokerilukema

Verensokerilukemani ovat viime aikoina olleet hyvällä mallilla, ja olen siitä iloinen. Totta kai ne edelleen vaihtelevat jatkuvasti, mutta pääsääntöisesti ne ovat kunnossa.

Seuraan verensokeriani nykyään sensorin avulla. Viimeksi mitattu lukema oli 5,7 eli ihan hyvä. 

Sensori on helpottanut elämääni paljon. Huomaan heti asiat, jotka vaikuttavat verensokeriini. Olen esimerkiksi oivaltanut, miten paljon stressi vaikuttaa verensokeriin.

Harrastan keilailua, ja kilpailutilanteissa verensokeri nousee hurjasti ja pysyy korkealla pitkään. Se on saanut minut ymmärtämään, miten tärkeää liiallisen stressin välttäminen on. Onneksi eläkkeellä ollessa elämä on pääasiassa aika leppoisaa.

Valon määrän lisääntyminen

Keväisin seuraan aina päivien pitenemistä innolla. Nimipäiväni on 16. maaliskuuta, ja jo pikkupoikana huomasin, että silloin aurinko paistaa vielä kuuden aikaan illalla. Valolla on minuun voimaannuttava vaikutus. Kun ulkona on valoisaa, lähden mielelläni kävelemään ja nauttimaan luonnosta. Myöhemmin keväällä, kun iltaisin on valoisaa vielä pitempään, lähden vaimoni kanssa pelaamaan golfia.

Ilon tuottaminen muille

Kun onnistun elämään niin, että tuotan iloa muille ihmisille, saan itsekin hyvän mielen. Elämä koostuu pienistä asioista, ja juuri niissä voi ottaa toisia huomioon. Esimerkiksi kun aamulla herään ennen vaimoani, voin tehdä hänelle voileivän tai keittää puuron valmiiksi. Vaikka ne ovat arkisia asioita, ne näyttävät ilahduttavan häntä. Samalla tavalla yritän ottaa huomioon myös muita ihmisiä.

Teksti: Hanna Vilo

 


Nina Asunmaa iloitsee hitaista aamuista

Nina Asunmaa on 4-vuotiaan diabeetikkotytön äiti, joka asuu Espoossa. Lähisuvussa kenelläkään muulla ei ole diabetesta.

– Tyttäremme diabetesdiagnoosi tuli meille suurena yllätyksenä, ja aluksi se pyöri mielessä koko ajan. Nykyään olemme jo tottuneita siihen, ja siitä on tullut normaali osa arkipäivää.

Rauhalliset aamut

Rakastan aamuja, jolloin voin kaikessa rauhassa juoda hyvää kahvia ja lukea kirjaa. Teen yleensä aina cappuccinoa eli keitän tummapaahtoista kahvia espressopannulla ja vaahdotan sen joukkoon maitoa. Aamun aikana voin hyvin juoda 2–3 kupillista kahvia. Se on minulle todella tärkeä asia. Kävin joskus kotibaristakurssin, ja osaan tarvittaessa hifistellä kahvin valmistuksen kanssa. Kahvin kanssa luen mielelläni pohjoismaisia dekkareita. Henning Mankellin ja Camilla Läckbergin kirjat ovat suosikkejani.

Tyttären kanssa puuhailu

Tyttäremme Saga täyttää keväällä viisi vuotta. Hän on valtavan innostunut osallistumaan ruuanlaittoon ja leivontaan. Hän haluaa esimerkiksi täyttää pizzaa, pilkkoa kasviksia ja sekoittaa leivonta-aineita keskenään. Kovia ääniä hän kuitenkin pelkää, minkä takia sähkövatkainta käyttäessään hän tarvitsee vastamelukuulokkeet. Jälkeenpäin hän haluaa aina nuolla vispilät. Lapsen kanssa on ihanaa puuhata yhdessä, koska hän on aina innostunut kaikesta, mitä teemme.

Kuntosaliharjoittelu

Aloitin kuntosalitreenin seitsemän vuotta sitten valmentajan johdolla. Tyttären syntymän jälkeen pidin harjoittelusta kuitenkin vuoden vapaata. Nykyään käyn salilla 1–2 kertaa viikossa. Hyvä yleiskunto auttaa jaksamaan arjessa. Kun keho on hyvässä kunnossa, minulla riittää energiaa esimerkiksi hassutteluun tyttären kanssa. Salilla saan myös kaipaamaani omaa aikaa. Lisäksi voin jutella välillä treenikavereiden tai valmentajan kanssa.

Teksti: Hanna Vilo

Julkaistu Diabetes-lehdessä 1/2022.