Milloin suutut, psykologi Kirsi Ikuli?

Kirsi Ikulia ärsyttää, kun kännykkä sanoo yhteistyösopimuksen irti.

Milloin sinulla menee hermot?

Perheessäni olen tunnettu siitä, että teknisten vempaimien toimimattomuus nostaa minulla helposti kierroksia. Kun kännykkä, tietokone tai auto ei jostain syystä toimi heti, hermostun ja alan nahistella vehkeen kanssa. Siinä kohtaa minulla on harvoin malttia ja kauniita sanoja. Osaan kuitenkin purkaa ärsytystäni. Kun tunnekuohu vähän rauhoittuu, kokeilen, osaisinko ratkaista vian itse. Jos en osaa, pyydän apua mieheltäni tai lapsiltani.

Miten huolehdit omasta jaksamisestasi?

Pyrin pitämään työn ja vapaa-ajan tasapainossa. Pidän kiinni työajoista ja ruokatauoista. Jos työ jostakin syystä tuntuu liian kuormittavalta, otan asian puheeksi esimieheni tai työnohjaajani kanssa. Vapaa-ajalla teen asioita, joista nautin. Tykkään esimerkiksi lenkkeillä perheemme sileäkarvaisennoutajan Steffen kanssa, käydä avantouimassa ja lukea dekkareita. Suosikkejani ovat pohjoismaiset dekkaristit, kuten Jussi Adler-Olsen ja Seppo Jokinen. Pyrin myös huolehtimaan riittävästä levosta ja menemään ajoissa nukkumaan varsinkin arkena. Aika ajoin muistutan myös itseäni omasta rajallisuudestani. Teen parhaani, ja se riittää.

Vatvotko joskus asioita yökausia?

Kyllä, se on tuttu ilmiö. Minulla on ollut elämässä kausia, jolloin surut tai harmitukset ovat valvottaneet yöllä. Onneksi olen harjoitellut tietoista läsnäoloa eli opetellut havainnoimaan sekä ulkoisia että mielen sisäisiä asioita nyt-hetkessä. Kun olen huomannut vatvovani jotakin asiaa, olen kysynyt itseltäni erilaisia kysymyksiä. Hyödyttääkö vatvominen? Mihin asioihin voin vaikuttaa? Mille asioille en voi mitään? Olen harjoitellut hyväksymään asioita, joita en voi itse muuttaa tai ratkaista. Sillä tavalla olen pystynyt elämään rauhallisemmin kiusaavan tilanteen kanssa.

Kirsi Ikuli työskentelee Tampereen kaupungin diabetesvastaanotolla.

Teksti: Hanna Vilo

 


Laiskotteletko koskaan, liikunnanohjaaja Pia Nykänen?

Liikunnanohjaaja Pia Nykänen tykkää juosta maratoneja, vaeltaa metsässä ja pötkötellä kotisohvalla.

Oletko koskaan sohvaperuna?

Totta kai. Kuuntelen kehoani, ja laiskottelen aina silloin, kun laiskottaa. Jos keho siis kertoo, ettei ole oikea aika lähteä liikkumaan, en lähde. Silloin tykkään löhötä sohvalla viltin alla ja lukea hyvää kirjaa tai katsoa televisiota. Katselen mielelläni dokumenttiohjelmia, urheilua ja rentouttavaa hömppää, jolla saa aivot narikkaan. Draamasarjoista Teho-osasto on yksi suosikeistani. Kirjoista taas Aki Hintsan Voittamisen anatomia on tehnyt vaikutuksen. Hintsa oli lääkäri, joka valmensi monia huippu-urheilijoita.

Miten lataat akkujasi?

Meillä on mökki Nauvossa, josta saan paljon energiaa. Rakastan istua kivellä tai kalliolla ja katsella merta. Se saa mielen lepäämään. Lisäksi tykkään vaeltaa metsässä kaikessa rauhassa. Otan retkille usein eväät mukaan, ja syön ne luonnonhelmassa. Luonnossa liikkuessa jätän puhelimen tarkoituksella kotiin, ja nautin elämästä ilman älylaitteita. Lisäksi pidän puutarhanhoidosta. Nautin kun saan työntää kädet kukkapenkkiin.

Mikä on oma lempilajisi?

Lempilajini on ehdottomasti juoksu. Hurahdin siihen uudelleen kymmenen vuotta sitten. Päätyökseni toimin Tampereen diabetesyhdistyksen toiminnanjohtajana, mutta ohjaan myös yhdistyksen liikuntaryhmiä. Lisäksi työskentelen vapaa-ajallani personal trainerina ja ohjaan erilaisia liikuntaryhmiä. Epäsäännöllisten työaikojen takia minun olisi hankala sitoutua säännöllisiin liikuntaharrastuksiin. 

Juoksua voin onneksi harrastaa missä ja milloin vain. Mieluiten juoksen metsässä, mutta osallistun vuosittain myös maratoneihin ja ultrajuoksutapahtumiin.

Teksti: Hanna Vilo

 


Miten huolehdit jaloistasi, jalkaterapeutti Veera Keltanen?

Miten pidät jalkasi onnellisina?

Annan jalkojeni olla mahdollisimman vapaina. En sullo niitä ahtaisiin kenkiin tai sukkiin. Käytän niitä myös ahkerasti päivittäin. Töissä saatan välillä nousta varpailleni tai mennä kyykkyyn, jotta saan aktivoitua jalkojani ja samalla koko kehoa. Lisäksi tarkistan jalkani joka ilta, ja rasvaan ne aina tarvittaessa. Tai oikeastaan minulla on tapana rasvata jalkoja vähän liikaakin.

Millaisissa kengissä tassuttelet mieluiten?

Kaikkein mieluiten käytän kevytjalkineita eli paljasjalkakenkiä. Ne eivät rajoita liikkumista ollenkaan, vaan jalat pääsevät liikkumaan niissä vapaasti. Esimerkiksi varpaat pääsevät joka askeleella leviämään luonnollisesti, mikä tuntuu aivan ihanalta. Vapaan liikkumisen takia jalkojen lihakset vahvistuvat sekä hermosto ja imunestekierto aktivoituvat. Jäykkiä kenkiä käytän ainoastaan tallilla ja ratsastaessa, sillä kengässä täytyy olla kanta, jotta jalustin pysyy jalassa.

Käveletkö kesällä paljain jaloin?

Rakastan paljain jaloin kävelemistä. Erityisesti tykkään siitä loma-aikoina, kun jalkoja ei tarvitse olla jatkuvasti pesemässä. Mitä enemmän kävelee paljain jaloin, sitä vahvemmaksi jalkojen iho tulee. Siksi saatan lähteä käymään vaikka kaupungilla paljain jaloin.

Erityisen ihanaa paljain jaloin kävely on kuitenkin epätasaisella alustalla, kuten hiekkatiellä, rannalla, vedessä ja metsässä, jossa on juuria ja kantoja. Paljain jaloin kävely saattaa lievittää jopa päänsärkyä, sillä se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hermostoon.

Kannustan myös varsinkin jalkaongelmien riskiryhmiin 0–1 kuuluvia diabeetikkoja kävelemään paljain jaloin. Jalkojen aktivointi tukee terveyttä monin eri tavoin. Diabeetikon kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei jalkoihin tule haavoja tai ihorikkoja.

Veera Keltanen työskentelee Vuosaaren Jalkaterapiakeskuksessa.

Teksti: Hanna Vilo

 


Sorrutko heräteostoksiin, ravitsemustieteilijä Marianne Prasad?

Miten pidät makeanhimosi kurissa, ravitsemustieteilijä, diabetestutkija Marianne Prasad?

Syön päivittäin monipuolisesti ja säännöllisesti. Lounaan ja päivällisen jälkeen suon itselleni jälkiruuaksi pari palaa maustettua tummaa suklaata, kuten mansikkasuklaata tai merisuolasuklaata. Tykkään kokeilla erilaisia suklaamakuja. Perjantaisin työviikon jälkeen käyn usein myös syömässä palan raakakakkua työpaikan lähellä olevassa kahvilassa. Kun suon itselleni pieniä nautintoja, makeanhimoni ei koskaan kasva kovin suureksi.

Mitä valmistat, kun kaipaat lohturuokaa?

Kokkaan perheelle noin kerran kuukaudessa sitruunapastaa. Siihen tulee muun muassa voita, oliiviöljyä, raastettua sitruunankuorta ja parmesaania. Maku on aivan taivaallinen. Tuhti, vahva ruoka rauhoittaa elimistöä, mutta sen jälkeen ei jaksa tehdä enää mitään. Siksi sitruunapastaa ei voi tehdä kovin usein.

Miten tuunaat perusruokaa terveellisemmäksi?

Lisään kasviksia joka paikkaan, johon ne sopivat. Saatan esimerkiksi lisätä Bolognese-kastikkeeseen pinaattia ja valkosipulia tai pilkkoa joukkoon luumutomaatteja. Leivonnassa korvaan suuren osan valkoisia vehnäjauhoja karkeammilla jauhoilla, kuten speltillä. Maustamiseen käytän usein limeä ja persiljasilppua. Yhdessä ne maistuvat herkullisilta, mutta sisältävät myös valtavasti hyviä ravintoaineita.

Sorrutko koskaan heräteostoksiin?

Aivan jatkuvasti, sillä rakastan kokeilla erilaisia uutuustuotteita. Ostan usein esimerkiksi erilaisia uusia suklaamakuja, pastalajikkeita, kasviksia, raakamakkaroita, ruisleipiä ja maustesekoituksia. Olen huomannut, että jos menen nälkäisenä kauppaan, heräteostoksia tulee tehtyä tavallista enemmän. 

Teksti: Hanna Vilo

 


Miten nukut, unilääkäri Henri Tuomilehto?

Miten valmistelet itsesi nukkumaan?

Elän hektistä elämää, johon kuuluu paljon potilaita ja matkoja. Niiden vastapainoksi noudatan terveellisiä elämäntapoja. Tykkään mailapeleistä, ja työpäivän jälkeen käyn yleensä kerran viikossa pelaamassa padelia tai Jenkeissä tutuksi tullutta pickleballia eli suolakurkkupalloa. Käyn myös kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja pari kertaa lenkillä. Fyysinen väsymys auttaa nukkumaan hyvin. Päivällisen syön vasta puoliyhdeksältä illalla. Herättelen sillä tavalla väsymystä oikeaan aikaan, ja yleensä olen valmis kymmenen aikoihin kömpimään pehkuihin.

Mitä teet, kun uni ei tule silmään?

Unilääkärinäkään en ole teflonpintainen, joten välillä tulee tietysti öitä, jolloin nukahtaminen kestää tai herään keskellä yötä. Yleensä taustalla on se, että hektisen päivän jälkeen käyn ylikierroksilla. Silloin tykkään lukea jotakin rentouttavaa. Pidän sekä kotimaisista että ulkomaisista dekkareista. Niiden avulla tiedän, että nukahdan aina ennemmin tai myöhemmin. Ammattikirjallisuutta en koskaan lue sängyssä.

Valvotko koskaan aamuyöhön asti?

Totta kai välillä tulee tilanteita, joissa tulee valvottua myöhään yöhön, kuten kaverien syntymäpäiväjuhlia, väitöskirjajuhlia tai pitkiä matkoja. Kun pääasiassa huollan unta hyvin, voin silloin tällöin tehdä epäterveellisiä valintoja. Harkitsen kuitenkin aika tarkkaan, milloin olen valmis nipistämään yöunistani. Tiedän, miten tärkeää riittävä nukkuminen terveyden kannalta on, enkä sen takia halua siitä kovin usein luopua. Terveellisten elämäntapojen noudattaminen ei ole minusta ollenkaan tylsää vaan äärimmäisen mukavaa, koska palkintona on energinen olo.

Juttuun on haastateltu unilääkäri Henri Tuomilehtoa Coronaria Uniklinikalta.

Teksti: Hanna Vilo