Miten huolehdit kunnostasi, diabeteslääkäri Leo Niskanen?

Leo Niskanen juoksee tyttären kääpiösnautsereiden kanssa ja pulahtaa mielellään luonnonvesiin.

Oletko sohvaperuna vai liikunnanystävä?

Sohvaperuna en ole juuri koskaan. Puuhaan paljon erilaisia asioita, ja ainakin vaimon mielestä minun olisi hyvä oppia vähän rauhoittumaankin. Liikun paljon, ja lempilajejani ovat luonnonvesissä uiminen, melominen ja juoksu. Heti kun jäät lähtevät, lähden luonnonvesiin uimaan. Mielelläni hyppään myös kajakkiin ja lähden mökkijärvelle melomaan. Meillä on mökki sekä Kuopiossa että Tuusniemellä, ja niissä on erinomaiset melontavedet. Juoksuharrastuksestani pitävät huolta tyttären kaksi kääpiösnautseria Bruno ja Robin, jotka ovat meillä aika usein hoidossa. Niiden kanssa käyn usein juoksemassa 6–12 kilometrin lenkin.

Onko sinulla ruokapaheita?

Syön liian paljon juustoa ja juon liikaa kahvia. Diabeteslääkärinä tietysti tiedän, että juusto sisältää paljon kovaa rasvaa, joka on haitallista terveydelle. Syön sitä siitä huolimatta monta kertaa päivässä, koska se maistuu hyvälle. Arkisin laitan juustoa leivän päälle. Viikonloppuisin meillä taas syödään herkuttelujuustoja kuivien hedelmien ja viinin kanssa. Kahvia juon yli kymmenen kuppia päivässä. Varsinkin töissä sitä kuluu paljon. Onneksi viime aikoina on tullut tutkimuksia, joiden mukaan se on hyväksi terveydelle.

Miten huolehdit jaksamisestasi?

Yritän rytmittää elämää niin, että pääsen tekemään monenlaisia asioita. Työskentelen kolmella eri paikkakunnalla, jolloin pääsen tapaamaan erilaisia ihmisiä. Vapaa-aikani menee pitkälti omakotitalon ja mökkien kunnossapidossa ja luonnossa liikkuessa. Mökeillä tulee tietysti saunottua, uitua ja syötyä hyvin. Lasten ja lapsenlapsen tapaaminen on aina juhlaa.

Leo Niskanen työskentelee Päijät-Hämeen keskussairaalassa, Mehiläisessä ja Eiran sairaalassa Helsingissä ja Savonlinnan keskussairaalassa.

Teksti: Hanna Vilo

 


Miten irrottaudut työasioista, lastenpsykiatri Kaija Puura?

Kaija Puura lataa akkunsa ratsastamalla ja kuuntelemalla englantilaisen eläinlääkärin seikkailuja.

Seuraavatko työasiat sinua vapaa-aikaan?

Ei. Nuorena erikoislääkärinä lasten ja perheiden rankat kokemukset jäivät pyörimään mieleeni paljon enemmän kuin nykyään. Pitkän työurani aikana olen oppinut jättämään asiat työpaikalle. Koneeksi en ole kuitenkaan muuttunut, vaan asiat hätkähdyttävät edelleen aina silloin tällöin. Ajattelen kuitenkin, että jos lapsi on pystynyt kestämään vaikeat kokemuksensa, minun aikuisena täytyy pystyä niitä kuuntelemaan.

Miten rentoudut ja lataat akkuja?

Rentoudun ratsastamalla, ulkoilemalla ja kuuntelemalla äänikirjoja. Ratsastusharrastuksen aloitin 15 vuotta sitten samaan aikaan nuorimman lapseni kanssa. Me molemmat innostuimme harrastuksesta kovasti. Nykyään käyn kolme kertaa viikossa ratsastamassa hyvän ystäväni suomenhevosruuna Rokilla. Samalla kaikki muut asiat häviävät mielestäni. Äänikirjoina tykkään kuunnella dekkareita ja esimerkiksi englantilaisen eläinlääkärin James Herriotin kirjoja. Eläimistä kertovien tarinoiden kuuntelu on todella rentouttavaa.

Tunnetko koskaan olevasi umpikujassa?

Totta kai. Lastenpsykiatrin työni lisäksi työskentelen myös yliopistolla lastenpsykiatrian professorina. Yhtenä hankkeenani on pienten lasten mielenterveyden digitaalisen hoitopolun kehittäminen. Se on osoittautunut hyvin aikaa vieväksi puuhaksi, sillä uuden kehittäminen vaatii monen asian huomioon ottamista. Olen temperamentiltani nopea ja turhaudun helposti, jos asiat tuntuvat menevän liian hitaasti eteenpäin. Kovin pitkään en kuitenkaan anna asioiden ärsyttää, vaan asetan ne suurempaan mittakaavaan. Kosmisessa mittakaavassa ajatellen ongelmani ovat yleensä hyvin pieniä.

Kaija Puura työskentelee Taysissa lastenpsykiatrian ylilääkärinä ja Tampereen yliopistossa lastenpsykiatrian professorina.

Teksti: Hanna Vilo

 


Onko sinulla ruokapaheita, professori Kirsi Pietiläinen?

Kirsi Pietiläiselle perinteiset pahikset ovat hyviksiä, mutta piristyäkseen hän kaipaa kofeiinia.

Millaisia ruokaan liittyviä paheita sinulla on?

Olen perso makealle. Jos minun ei tarvitsisi miettiä ravintoarvoja, söisin paljon enemmän makeita herkkuja. Käytännössä syön kuitenkin vain 2–3 korvapuustia viikossa ja suklaata pari kertaa kuussa. En kuitenkaan ajattele makeita herkkuja paheina. Minulle ne ovat hyveitä, joista tulee myös hyvä olo. Makeanhimoni pidän kurissa syömällä säännöllisesti ja huolehtimalla, että ruuassa on tarpeeksi ravintoaineita. Hyvin koostetussa ruokavaliossa täytyy olla riittävästi proteiinia, hiilihydraattia, hyviä rasvoja, kuitua, vitamiineja ja kivennäisaineita.

Onko sinulla lohturuokia?

Kyllä. Kun olen väsynyt tai ärtynyt, minulla on tapana juoda Pepsi Maxia, sillä sen sisältämä kofeiini piristää oloa. Saatan juoda kolajuomaa päivittäin jopa 1,5 litraa, ja sen juominen on vähän riistäytynyt käsistä. Tiedostan hyvin, että juomalla sitä säännöllisesti olen itse opettanut aivoni haluamaan sitä, sillä kofeiini on hyvin koukuttavaa. Iltaisin en kolajuomaa kuitenkaan juo, sillä se vaikuttaa helposti yöunen laatuun.

Oletko koskaan itse laihduttanut?

Olen joskus teininä kokeillut laihduttamista, mutta muuten en voi sanoa laihduttaneeni. Joudun kuitenkin kiinnittämään huomiota painonhallintaan. Sain kahdeksan vuotta sitten leikkauksen yhteydessä hermovamman, jonka takia jouduin jättämään juoksun ja monet muut liikuntaharrastukseni lähes kokonaan. Sen takia painoni on noussut noin kymmenen kiloa, vaikka se ei onneksi näy kovin paljon päällepäin. Painonnousun estämiseksi kontrolloin syömisiäni entistä tarkemmin. Esimerkiksi terveellisiä mutta energiapitoisia pähkinöitä ja kuivahedelmiä syön vähemmän kuin aikaisemmin.

Kirsi Pietiläinen työskentelee professorina Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikössä ja ylilääkärinä HUSin lihavuuskeskuksessa.

Teksti: Hanna Vilo

 


Mistä saat virtaa, diabetologi Merja Laine?

Mistä saat virtaa ja voimaa?

Juoksu on minun juttuni. Olen juossut työmatkani jo 25 vuoden ajan. Kahdeksan kilometrin aamulenkki virkistää aivot tehokkaasti. Käyn myös mielelläni ulkoiluttamassa kahden aikuisen tyttäreni koiria. Heillä on yhteensä viisi aktiivista ja isoa koiraa, jotka kaipaavat usein ulkoiluttajaa. Nautin myös hyvien ystävien tapaamisesta. Koronaepidemian takia olemme siirtäneet tapaamiset pääosin ulos. Saatamme esimerkiksi lähteä luonnonpuistoon kävelemään ja ottaa termospulloon kahvia mukaan.

Mitä terveellistä elämäntapaa sinun on vaikeinta noudattaa?

Minulle vaikeinta on saada riittävästi unta. Arki-iltaisin kymmenen aikoihin, kun olisi hyvä mennä nukkumaan, mieleeni tulee usein asioita, jotka täytyy vielä tehdä. Yleensä kello on kaksitoista tai puoli yksi, kun viimein menen nukkumaan. Herään arkiaamuisin jo kuudelta, joten yöuni jää väkisin lyhyeksi. Tyttärenikin huolestuivat asiasta ja ostivat minulle lahjaksi Oura-hyvinvointisormuksen, jotta näkisin tarkan unimääräni ja alkaisin nukkua enemmän. Vielä en ole siinä kuitenkaan onnistunut. Viikonloppuisin nukun aina pari tuntia kauemmin ja silloin yritän saada univelkaa pois.

Oletko koskaan sohvaperuna?

Perinteinen sohvaperuna en ole, sillä tykkään aktiivisesta elämästä. Nautin kuitenkin lukemisesta, ja silloin lekottelen mielelläni sohvalla takkatulen lämmössä. Luen paljon erityisesti romaaneja, elämäkertoja ja dekkareita. Viimeksi vaikutuksen teki yhdysvaltalaisen Delia Owensin romaani Suon villi laulu, joka on koskettava kertomus rakkaudesta, yksinäisyydestä ja luonnosta. Sohvalla lötkötellen seuraan myös mielelläni televisiosta urheilukilpailuja, kuten Suomi–Ruotsi-maaotteluja, olympialaisia ja MM-kisoja.

Yleislääketieteen erikoislääkäri, diabetologi Merja Laine on töissä Helsingin yliopistossa ja HUSissa.

Teksti: Hanna Vilo

 


Milloin suutut, psykologi Kirsi Ikuli?

Kirsi Ikulia ärsyttää, kun kännykkä sanoo yhteistyösopimuksen irti.

Milloin sinulla menee hermot?

Perheessäni olen tunnettu siitä, että teknisten vempaimien toimimattomuus nostaa minulla helposti kierroksia. Kun kännykkä, tietokone tai auto ei jostain syystä toimi heti, hermostun ja alan nahistella vehkeen kanssa. Siinä kohtaa minulla on harvoin malttia ja kauniita sanoja. Osaan kuitenkin purkaa ärsytystäni. Kun tunnekuohu vähän rauhoittuu, kokeilen, osaisinko ratkaista vian itse. Jos en osaa, pyydän apua mieheltäni tai lapsiltani.

Miten huolehdit omasta jaksamisestasi?

Pyrin pitämään työn ja vapaa-ajan tasapainossa. Pidän kiinni työajoista ja ruokatauoista. Jos työ jostakin syystä tuntuu liian kuormittavalta, otan asian puheeksi esimieheni tai työnohjaajani kanssa. Vapaa-ajalla teen asioita, joista nautin. Tykkään esimerkiksi lenkkeillä perheemme sileäkarvaisennoutajan Steffen kanssa, käydä avantouimassa ja lukea dekkareita. Suosikkejani ovat pohjoismaiset dekkaristit, kuten Jussi Adler-Olsen ja Seppo Jokinen. Pyrin myös huolehtimaan riittävästä levosta ja menemään ajoissa nukkumaan varsinkin arkena. Aika ajoin muistutan myös itseäni omasta rajallisuudestani. Teen parhaani, ja se riittää.

Vatvotko joskus asioita yökausia?

Kyllä, se on tuttu ilmiö. Minulla on ollut elämässä kausia, jolloin surut tai harmitukset ovat valvottaneet yöllä. Onneksi olen harjoitellut tietoista läsnäoloa eli opetellut havainnoimaan sekä ulkoisia että mielen sisäisiä asioita nyt-hetkessä. Kun olen huomannut vatvovani jotakin asiaa, olen kysynyt itseltäni erilaisia kysymyksiä. Hyödyttääkö vatvominen? Mihin asioihin voin vaikuttaa? Mille asioille en voi mitään? Olen harjoitellut hyväksymään asioita, joita en voi itse muuttaa tai ratkaista. Sillä tavalla olen pystynyt elämään rauhallisemmin kiusaavan tilanteen kanssa.

Kirsi Ikuli työskentelee Tampereen kaupungin diabetesvastaanotolla.

Teksti: Hanna Vilo

 


Laiskotteletko koskaan, liikunnanohjaaja Pia Nykänen?

Liikunnanohjaaja Pia Nykänen tykkää juosta maratoneja, vaeltaa metsässä ja pötkötellä kotisohvalla.

Oletko koskaan sohvaperuna?

Totta kai. Kuuntelen kehoani, ja laiskottelen aina silloin, kun laiskottaa. Jos keho siis kertoo, ettei ole oikea aika lähteä liikkumaan, en lähde. Silloin tykkään löhötä sohvalla viltin alla ja lukea hyvää kirjaa tai katsoa televisiota. Katselen mielelläni dokumenttiohjelmia, urheilua ja rentouttavaa hömppää, jolla saa aivot narikkaan. Draamasarjoista Teho-osasto on yksi suosikeistani. Kirjoista taas Aki Hintsan Voittamisen anatomia on tehnyt vaikutuksen. Hintsa oli lääkäri, joka valmensi monia huippu-urheilijoita.

Miten lataat akkujasi?

Meillä on mökki Nauvossa, josta saan paljon energiaa. Rakastan istua kivellä tai kalliolla ja katsella merta. Se saa mielen lepäämään. Lisäksi tykkään vaeltaa metsässä kaikessa rauhassa. Otan retkille usein eväät mukaan, ja syön ne luonnonhelmassa. Luonnossa liikkuessa jätän puhelimen tarkoituksella kotiin, ja nautin elämästä ilman älylaitteita. Lisäksi pidän puutarhanhoidosta. Nautin kun saan työntää kädet kukkapenkkiin.

Mikä on oma lempilajisi?

Lempilajini on ehdottomasti juoksu. Hurahdin siihen uudelleen kymmenen vuotta sitten. Päätyökseni toimin Tampereen diabetesyhdistyksen toiminnanjohtajana, mutta ohjaan myös yhdistyksen liikuntaryhmiä. Lisäksi työskentelen vapaa-ajallani personal trainerina ja ohjaan erilaisia liikuntaryhmiä. Epäsäännöllisten työaikojen takia minun olisi hankala sitoutua säännöllisiin liikuntaharrastuksiin. 

Juoksua voin onneksi harrastaa missä ja milloin vain. Mieluiten juoksen metsässä, mutta osallistun vuosittain myös maratoneihin ja ultrajuoksutapahtumiin.

Teksti: Hanna Vilo

 


Miten huolehdit jaloistasi, jalkaterapeutti Veera Keltanen?

Miten pidät jalkasi onnellisina?

Annan jalkojeni olla mahdollisimman vapaina. En sullo niitä ahtaisiin kenkiin tai sukkiin. Käytän niitä myös ahkerasti päivittäin. Töissä saatan välillä nousta varpailleni tai mennä kyykkyyn, jotta saan aktivoitua jalkojani ja samalla koko kehoa. Lisäksi tarkistan jalkani joka ilta, ja rasvaan ne aina tarvittaessa. Tai oikeastaan minulla on tapana rasvata jalkoja vähän liikaakin.

Millaisissa kengissä tassuttelet mieluiten?

Kaikkein mieluiten käytän kevytjalkineita eli paljasjalkakenkiä. Ne eivät rajoita liikkumista ollenkaan, vaan jalat pääsevät liikkumaan niissä vapaasti. Esimerkiksi varpaat pääsevät joka askeleella leviämään luonnollisesti, mikä tuntuu aivan ihanalta. Vapaan liikkumisen takia jalkojen lihakset vahvistuvat sekä hermosto ja imunestekierto aktivoituvat. Jäykkiä kenkiä käytän ainoastaan tallilla ja ratsastaessa, sillä kengässä täytyy olla kanta, jotta jalustin pysyy jalassa.

Käveletkö kesällä paljain jaloin?

Rakastan paljain jaloin kävelemistä. Erityisesti tykkään siitä loma-aikoina, kun jalkoja ei tarvitse olla jatkuvasti pesemässä. Mitä enemmän kävelee paljain jaloin, sitä vahvemmaksi jalkojen iho tulee. Siksi saatan lähteä käymään vaikka kaupungilla paljain jaloin.

Erityisen ihanaa paljain jaloin kävely on kuitenkin epätasaisella alustalla, kuten hiekkatiellä, rannalla, vedessä ja metsässä, jossa on juuria ja kantoja. Paljain jaloin kävely saattaa lievittää jopa päänsärkyä, sillä se vaikuttaa kokonaisvaltaisesti hermostoon.

Kannustan myös varsinkin jalkaongelmien riskiryhmiin 0–1 kuuluvia diabeetikkoja kävelemään paljain jaloin. Jalkojen aktivointi tukee terveyttä monin eri tavoin. Diabeetikon kannattaa kuitenkin olla tarkkana, ettei jalkoihin tule haavoja tai ihorikkoja.

Veera Keltanen työskentelee Vuosaaren Jalkaterapiakeskuksessa.

Teksti: Hanna Vilo

 


Sorrutko heräteostoksiin, ravitsemustieteilijä Marianne Prasad?

Miten pidät makeanhimosi kurissa, ravitsemustieteilijä, diabetestutkija Marianne Prasad?

Syön päivittäin monipuolisesti ja säännöllisesti. Lounaan ja päivällisen jälkeen suon itselleni jälkiruuaksi pari palaa maustettua tummaa suklaata, kuten mansikkasuklaata tai merisuolasuklaata. Tykkään kokeilla erilaisia suklaamakuja. Perjantaisin työviikon jälkeen käyn usein myös syömässä palan raakakakkua työpaikan lähellä olevassa kahvilassa. Kun suon itselleni pieniä nautintoja, makeanhimoni ei koskaan kasva kovin suureksi.

Mitä valmistat, kun kaipaat lohturuokaa?

Kokkaan perheelle noin kerran kuukaudessa sitruunapastaa. Siihen tulee muun muassa voita, oliiviöljyä, raastettua sitruunankuorta ja parmesaania. Maku on aivan taivaallinen. Tuhti, vahva ruoka rauhoittaa elimistöä, mutta sen jälkeen ei jaksa tehdä enää mitään. Siksi sitruunapastaa ei voi tehdä kovin usein.

Miten tuunaat perusruokaa terveellisemmäksi?

Lisään kasviksia joka paikkaan, johon ne sopivat. Saatan esimerkiksi lisätä Bolognese-kastikkeeseen pinaattia ja valkosipulia tai pilkkoa joukkoon luumutomaatteja. Leivonnassa korvaan suuren osan valkoisia vehnäjauhoja karkeammilla jauhoilla, kuten speltillä. Maustamiseen käytän usein limeä ja persiljasilppua. Yhdessä ne maistuvat herkullisilta, mutta sisältävät myös valtavasti hyviä ravintoaineita.

Sorrutko koskaan heräteostoksiin?

Aivan jatkuvasti, sillä rakastan kokeilla erilaisia uutuustuotteita. Ostan usein esimerkiksi erilaisia uusia suklaamakuja, pastalajikkeita, kasviksia, raakamakkaroita, ruisleipiä ja maustesekoituksia. Olen huomannut, että jos menen nälkäisenä kauppaan, heräteostoksia tulee tehtyä tavallista enemmän. 

Teksti: Hanna Vilo

 


Miten nukut, unilääkäri Henri Tuomilehto?

Miten valmistelet itsesi nukkumaan?

Elän hektistä elämää, johon kuuluu paljon potilaita ja matkoja. Niiden vastapainoksi noudatan terveellisiä elämäntapoja. Tykkään mailapeleistä, ja työpäivän jälkeen käyn yleensä kerran viikossa pelaamassa padelia tai Jenkeissä tutuksi tullutta pickleballia eli suolakurkkupalloa. Käyn myös kolme kertaa viikossa kuntosalilla ja pari kertaa lenkillä. Fyysinen väsymys auttaa nukkumaan hyvin. Päivällisen syön vasta puoliyhdeksältä illalla. Herättelen sillä tavalla väsymystä oikeaan aikaan, ja yleensä olen valmis kymmenen aikoihin kömpimään pehkuihin.

Mitä teet, kun uni ei tule silmään?

Unilääkärinäkään en ole teflonpintainen, joten välillä tulee tietysti öitä, jolloin nukahtaminen kestää tai herään keskellä yötä. Yleensä taustalla on se, että hektisen päivän jälkeen käyn ylikierroksilla. Silloin tykkään lukea jotakin rentouttavaa. Pidän sekä kotimaisista että ulkomaisista dekkareista. Niiden avulla tiedän, että nukahdan aina ennemmin tai myöhemmin. Ammattikirjallisuutta en koskaan lue sängyssä.

Valvotko koskaan aamuyöhön asti?

Totta kai välillä tulee tilanteita, joissa tulee valvottua myöhään yöhön, kuten kaverien syntymäpäiväjuhlia, väitöskirjajuhlia tai pitkiä matkoja. Kun pääasiassa huollan unta hyvin, voin silloin tällöin tehdä epäterveellisiä valintoja. Harkitsen kuitenkin aika tarkkaan, milloin olen valmis nipistämään yöunistani. Tiedän, miten tärkeää riittävä nukkuminen terveyden kannalta on, enkä sen takia halua siitä kovin usein luopua. Terveellisten elämäntapojen noudattaminen ei ole minusta ollenkaan tylsää vaan äärimmäisen mukavaa, koska palkintona on energinen olo.

Juttuun on haastateltu unilääkäri Henri Tuomilehtoa Coronaria Uniklinikalta.

Teksti: Hanna Vilo