Mitä koronavuodesta jäi käteen?

Koronaviruspandemiaa ei ole vielä nitistetty, mutta askelia taiston voittamiseksi otetaan koko ajan. Mitä vaikutuksia tällä epidemialla on ollut diabetesta sairastaville? Voimmeko sanoa oppineemme siitä jotain?

Koronapandemia on yhdistänyt, mutta myös erottanut. Epävarmuuden ja turvattomuuden kokeminen on ollut globaalia. Virus on erottanut ihmiset läheisistään kaikkialla maailmassa kipeällä tavalla. 

Koronavirus on näennäisen tasa-arvoinen. Se tarttuu jokaiseen samalla tavalla. Ihmisten mahdollisuudet virukselta suojautumiseen vaihtelevat kuitenkin muun muassa etätyömahdollisuuden ja asumisolojen takia. Pandemian aiheuttamat taloudelliset vaikeudet ovat kasaantuneet vain osalle ihmisistä. Hoitoon pääsy ja mahdollisuudet koronavirustaudista parantumiseen ovat vaihdelleet maailmanlaajuisesti huomattavasti. Köyhemmillä ja vähemmin koulutetuilla sekä iäkkäämmillä ihmisillä on keskimääräistä enemmän perussairauksia, jotka lisäävät vakavan koronavirustaudin riskiä. Koronapandemia onkin tehnyt näkyväksi yhteiskunnallista ja terveyteen liittyvää epätasa-arvoisuutta.

Alueelliset erot koronaepidemian ja -rajoitusten vaikutuksissa ovat Suomessakin selvät. Joulukuussa julkaistuista THL:n väestökyselyn ennakkotuloksista ilmenee, että Itä-Uudellamaalla joka kolmas hoitokäynti lääkärillä tai hoitajalla ei ole toteutunut suunnitellusti maaliskuun 2020 alun jälkeen, kun vastaava luku Pohjois-Pohjanmaalla oli 15 prosenttia. Ihmiset ovat kokeneet yksinäisyyttä aiempaa enemmän kaikkialla Suomessa, mutta eniten yksinäisyys on lisääntynyt Helsingissä. 

Koronaepidemia on pakottanut meidät opettelemaan uutta. Etäterveydenhuolto on tullut jäädäkseen. Se tuo palvelut lähelle uudella tavalla ja voi sujuvoittaa arkea. Verkkopalvelut ovat osoittautuneet myös Diabetesliiton kurssitoiminnassa hyvin toimiviksi, ja vertaistuki diabeetikolta toiselle on onnistunut verkon kautta erinomaisesti. Etäpalvelujen vaarana on kuitenkin osan väestöstä putoaminen kyydistä kokonaan. Siksi diabetespoliklinikat ovat kohdistaneet kasvokkain toteutettavia käyntejä erityisesti niille potilaille, joiden hoitotasapaino on ollut kaukana tavoitteesta tai joilla on muitakin haasteita elämässään.

Varmasti suurin osa meistä on viimeisen vuoden aikana tuntenut jonkinasteista ahdistusta, huolta tai pelkoa oman tai läheisten sairastumisesta koronavirusinfektioon tai toimeentulon menetyksestä. Huolestuttava koronaepidemian vaikutus on, että 36 prosenttia väestöstä ilmoittaa toiveikkuutensa tulevaisuuden suhteen vähentyneen. Olemme joutuneet etsimään iloa ja tekemistä paljon aiempaa rajatumpien vaihtoehtojen joukosta. Samalla olemme ehkä oppineet uudella tavalla pitämään huolta mielenterveydestämme. 

Koronavirus nosti jo keväällä diabeteksen uudella tavalla terveysviestinnän keskiöön. Diabetesta sairastavat saivat kyllästymiseen asti kuulla kuuluvansa riskiryhmään, ja samalla moni diabeetikko joutui kuitenkin pärjäämään sairautensa kanssa entistä enemmän yksin. Hoitovelkaa kertyi, kun vastaanottoja peruttiin. Diabetesliitto keräsi tietoa diabeetikoiden korona-arjesta kyselyillä, ja vastauksista näkyi terveyden ja hyvinvoinnin polarisoituminen: toisilla siirtyminen uuteen korona-arkeen sujui ongelmitta, osa kamppaili kovasti, ja heillä esiintyi mielialan apeutta, väsymystä omahoitoon ja yksinäisyyttä, joka näkyi verensokeriarvoissa asti. Diabetesliitto on viestinyt voimakkaasti, että myös epidemia-aikana seurantakäynneistä pidettäisiin kiinni ja terveydenhuollosta tarjottaisiin tukea omahoidossa jaksamiseen kaikin tavoin. 

Koronapandemia on ravistellut aiempia itsestäänselvyyksiä ihan uusiksi. Kasvokkain kohtaamisen arvo on moninkertaistunut. Kun pitkästä aikaa tavataan, oli kyse sitten vapaa-ajan tapaamisesta tai työpalaverista, odotukset ovat selvästi aiempaa suuremmat, ja kasvokkain näkemisestä ajatellaan saatavan aitoa lisäarvoa. Tämä lisäarvo on jokaisen tunnistama, mutta vaikeasti sanoitettava kokonaisvaltainen kokemus toisesta ihmisestä.

Diabetesliitto uudisti strategiansa koronavuoden aikana. Haluamme olla diabetesta sairastavien arjessa läsnä ja viedä arjen kokonaisvaltaisesta kokemuksesta ja ymmärryksestä nousevia muutostarpeita diabeetikoiden äänenä eteenpäin poliittiseen päätöksentekoon. Koronaepidemia haastaa koko diabetesyhteisöä vielä ainakin vuonna 2021. Tehdään yhdessä kaikkemme, että syytä toiveikkuuteen olisi joka päivä vähän eilistä enemmän.

Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic