”Miltä tähdet tuoksuu, entä luinen kuu?” kyselee Miljoonasateen Heikki Salo Lapsuuden sankarille -laulussa Juri Gagarinilta. Talvisessa luontomaisemassa aistimme lepäävät tai virittyvät äärimmilleen, kunnes tuntuu siltä kuin tähtitilkut vilkuttaisivat öisellä taivaalla viestejään ja kuiskisivat salaisuuksiaan läpi kosmoksen.
Vuosi 2021 oli insuliinin keksimisen 100-vuotisjuhlavuosi. Diabetesliitto keräsi tuoksumuistoja sen kunniaksi, sillä insuliinilla on kiistaton oma tuoksunsa, joka itse asiassa syntyy säilöntäaineista. Tuoksut herättävät voimakkaita muistoja, ja monet hajumuistot vievät lapsuuteemme. Muistamme mummun korvapuustit, lapsuuden kesäniityn ahomansikat ja mummulan ullakon aarteiden kostean ominaishajun. Ehkä siinä missä heinäsirkkojen siritys ei enää yllä eläkeläisen korviin, hajumuistikin turtuu lapsuuden huumaavien tuoksujen jälkeen tasaisempaan aikuisen arkeen.
Aistit ovat läsnä arjessamme niin saumattomasti, että niihin ei kiinnitä useinkaan huomiota. Aivomme saattavat olla niin täynnä aistien tuottamia viestejä, että hiljaisuus on tarpeen levon tuojana. Diabetes voi aiheuttaa muutoksia kyvyssä aistia ympäristöämme. Tässä Diabetes-lehdessä aistit ovat esillä monella tapaa: pohdimme muun muassa kuulon ongelmia, neuropaattisia tuntopuutoksia ja monen aistin yhteistyöstä syntyvää makuaistimuksen tuottamaa kokemusta.
Yhteistyöstä on kyse myös työssäni Diabetesliiton asiantuntijaylilääkärinä. Aloitin tehtävässäni vuodenvaihteessa, mutta olen työskennellyt diabeteksen parissa yli viidentoista vuoden ajan sisätautilääkärinä ja endokrinologina. Diabetesliitossa tehtäviini kuuluu kouluttamista, vaikuttamista ja asiantuntijatehtäviä. Odotan innolla yhteistyötä myös paikallisyhdistysten kanssa. Toivon nivoutuvani yhdeksi osaksi Diabetesliiton työntekijäjoukkoa, joka valvoo jäsenistön etuja sekä tukee ja kouluttaa niin diabetesta sairastavia kuin hoidon ammattilaisiakin.
Elina Pimiä
Asiantuntijaylilääkäri
Julkaistu Diabetes-lehdessä 1/2022.