Terveysveron idea on yksinkertainen. Valtio verottaisi kovemmin elintarvikkeita, jotka ovat epäterveellisiä, jolloin terveellisemmät tuotteet saisivat hintaedun ja olisivat kuluttajalle houkuttelevampi valinta. Terveysverolla eli elintarvikkeiden terveysperusteisella verottamisella esimerkiksi suolan, lisätyn sokerin ja tuotteen sisältämän kovan rasvan määrän perusteella tavoitellaan ensisijaisesti kuluttajien ostokäyttäytymisen muutosta terveyttä tukevampaan suuntaan. Verotus toimisi myös kannusteena elintarviketeollisuudelle kehittää terveellisempiä tuotteita.
Kansanterveys- ja potilasjärjestöt ovat kannattaneet terveysveroa jo pitkään. Syksyn budjettiriihessä hallitus päätti aloittaa terveysperusteisen veron käyttöönottoon tähtäävän valmistelun. Terveysveroon edettäisiin pienin askelin, ja ensimmäisessä vaiheessa muutetaan virvoitusjuomaveroa terveysperustaiseen suuntaan. Muut tuoteryhmät seuraisivat myöhemmin.
Kansainvälistä kokemusta terveyttä edistävästä verotuksesta on jonkin verran. Esimerkiksi Britanniassa virvoitusjuomien sokerivero on saanut ihmiset valitsemaan useammin vähäsokerisen tai sokerittoman vaihtoehdon. Unkarissa on käytössä laajempi ja useampia tuoteryhmiä kattava terveyttä edistävä veromalli, joka on muuttanut kuluttajien ostokäyttäytymistä ja vaikuttanut elintarviketeollisuuden tuotekehitykseen. Maailman terveysjärjestö WHO kannustaa terveyttä edistävään veromalliin.
Monen kokemus on, että etenkään kiireessä ruokavalinnat eivät ole harkittuja. Ruokakärryyn pitäisi päätyä terveellistä purtavaa mahdollisimman vaivatta. Sen vuoksi terveellinen valinta pitäisi tehdä mahdollisimman helpoksi, eli laajentaa terveellisempien tuotteiden valikoimaa ja alentaa niiden hintaa.
Terveysvero pureutuu sosioekonomisten terveyserojen ytimeen. Jos epäterveelliset tuotteet olisivat kalliimpia, olisi etenkin niillä, joilla on vähiten rahaa käytettävissään, kannuste ostaa edullisempia ja terveellisempiä tuotteita. Tätä voi pitää terveyserojen kaventamisen näkökulmasta perusteltuna, koska tutkitusti ylipainoa ja pitkäaikaissairauksia esiintyy enemmän vähemmän koulutetuilla ja ansaitsevilla.
Toinen näkökulma on hankalampi. Onko oikein, että vähemmän varakkaat joutuisivat maksamaan nykyistä enemmän ruuasta? Vaikka kauppoihin tulisi epäterveellisten elintarvikkeiden rinnalle enemmän terveellisempiä ja halvempia tuotteita, jokainen voi itse valita mitä syö. Joka tapauksessa hinnan nousu tai alennus näkyisi erityisesti alempiin tuloluokkiin kuuluvien kukkarossa. Voidaan myös kysyä, olisiko kannuste varakkaimmille liian pieni: jos viikon ruokalasku nousisi vaikka kympillä, se ei tuntuisi paksummassa lompakossa missään.
Terveysveron perusteet ovat kiistattomat, jos asiaa tarkastelee puhtaasti kansanterveystieteilijänä. Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus lisääntyvät. Yli 30-vuotiaista suomalaisista aikuisista ylipainoisia on 63 prosenttia naisista ja 72 prosenttia miehistä. Ylipaino ja lihavuus lisäävät monein sairauksien riskiä ja heikentävät usein elämänlaatua.
Yhteiskuntatieteilijä lisäisi, että emme voi irrottaa yksilön valintoja siitä kontekstista, jossa valinta tehdään: tarjolla on runsas valikoima edullisia ja kiistatta epäterveellisiä tuotteita, ja toisaalta elämäntapamme suosii esimerkiksi nopeita välipaloja. Olisi reilua, että yhteiskuntana kantaisimme vastuuta ja muokkaisimme ruokaympäristöämme terveellisempään suuntaan.
Kolmanneksi teollisuudelle olisi asetettava taloudellisia kannusteita muokata tuotteiden koostumusta terveellisemmäksi, eli laajentaa terveellisten valintojen mahdollisuutta ja tehdä siitä helppoa ja houkuttelevaa.
Yksinkertaisesta ideasta huolimatta terveysverotuksen toimeenpano käytäntöön on näyttänyt kovin hankalalta. Veropolitiikassa on ajateltava myös sitä, että veroja kertyy riittävästi. Terveysveron idea olisi kuitenkin ensisijaisesti terveyden edistäminen, eikä mahdollisimman suuren verokertymän karttuminen. Diabetesliitto kannattaa terveysveron valmistelua. Sydänmerkin mukaisia raja-arvoja voitaisiin käyttää terveysveron perustana.
Onnistuessaan terveysvero vähentää elintaso- ja kansansairauksia, pienentää terveydenhoitokuluja sekä parantaa ihmisten elämänlaatua ja hyvinvointia. Käytännössä terveysveron toimivuus kansanterveyden edistämisessä punnittaisiin ruokakaupassa yhdellä kysymyksellä: maksaisitko sinä epäterveellisestä tuotteesta mielelläsi enemmän?
Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic
Julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2021