Liikunta on ihanaa ja kamalaa

laura-manninenTämä lehden punaisena lankana kulkee liikunta. Siihen minulla on viha-rakkaussuhde. Lähes milloinkaan en ole niin harmonisen onnellinen kuin liikunnan aikana ja jälkeen. Ja milloinkaan en inhoa diabetestani yhtä paljon. Oikeastaan koskaan muuten en käy läpi miksi juuri minä -tyyppisiä ajatuksia.

Olen harrastanut monenmoisia lajeja, välillä enemmän tosissani ja välillä vähemmän. Jääkiekkoa, koripalloa, salibandya, juoksua, melontaa, hiihtoa, retkiluistelua, vaeltamista. Yhä edelleen minulle on tyypin 1 diabeetikkona arvoitus, miten verensokeri lähtee liikunnan aikana käyttäytymään. Joskus peruslenkin aikana se laskee, joskus nousee. Salibandyssä se yleensä nousee ja pelin jälkeen romahtaa. Myös loppupäivä ja seuraava yö ovat aina arvoitus, joskus myös seuraava päivä. Pienetkin arviointivirheet insuliiniannoksissa voivat johtaa suuriin heittelyihin.

Koskaan en ole ollut niin kateellinen perusterveille ihmisille kuin maratonin lähtöviivalla. Ajatella, he voivat tuosta noin vaan lähteä juoksemaan miettimättä sen enempää verensokerin lähtötasoa, insuliinin kuljettamista tai riittävän hiilarimäärän tunkemista taskuihin! Katkeruus iskee myös silloin, kun maha on nukkumaan mennessä täpötäynnä, mutta on pakko syödä lisää.

Siltikään en haluaisi elää ilman liikuntaa. Kerran jouduin pitämään usean kuukauden liikuntatauon sydänlihastulehduksen takia. Se oli raskasta aikaa. En tiennyt, mistä olisin löytänyt samanlaisia rentoutumisen ja palautumisen kokemuksia. Pelatessa mieli tyhjentyy, lenkillä ajatukset asettuvat kohdilleen ja pukukopissa solmitaan ystävyyksiä.

Enää en jaksa juosta raudan maku suussa kelloa vastaan. Tuntuu hyvältä kuunnella mieltä ja kehoa, valita laji sen mukaan. Joskus kiireetön kävely yksin ilta-auringossa on juuri se mitä kaipaan, joskus jumppasalin hassu tanssitunti, jonka motto kuuluu Come as you are, leave as a star!

Liikunta tekee tutkitusti hyvää diabetestyypistä riippumatta. Sen takia toivoisin jokaisen löytävän sellaisen tavan liikkua, joka tuo nautintoa ja iloa. Jos oma laji ei ole vielä löytynyt, kannattaa aloittaa pienestä ja kokeilla monenlaista. Toivottavasti tämä lehti antaa ideoita erilaisiin harrastuksiin ja käytännön vinkkejä liikunnan ja diabeteksen sovittamiseen.

Laura Manninen