Millään terveydenhuollon kehittämistoimilla ei ole arvoa, jos hoito ei ole ensisijaisesti turvallista. Silti uudistusten yhteydessä harvoin puhutaan potilasturvallisuudesta.
Potilasturvallisuus on tarpeen mukaisen ja oikea-aikaisen terveydenhoidon tuottamista vaikuttavalla, näyttöön perustuvalla tavalla. Potilasturvallisuus on toimintoja, periaatteita ja käytäntöjä, jotka edistävät potilaan hyvinvointia ja suojaavat potilasta vahingoittumasta hoidossa tai hoidon seurauksena.
Sekä organisaation että yksittäisten ammattihenkilöiden tulee ottaa huomioon potilasturvallisuus. Se kattaa kaikki hoidon osa-alueet, myös tilat, laitteet, tietojärjestelmät, tarvikkeet ja lääkkeet. Potilasturvallisuus voi vaarantua sekä hoitamattomuuden että liiallisen tai vääränlaisen hoitamisen johdosta.
Potilasturvallisuuden laiminlyönti maksaa paljon enemmän kuin siitä huolehtiminen. Valtiontalouden tarkastusviraston asiakas- ja potilasturvallisuuden ohjausta ja seurantaa koskevassa tarkastusraportissa (2021) arvioidaan, että sosiaali- ja terveydenhuollossa tapahtuvien haittojen ja vahinkojen kustannukset voivat Suomessa olla jopa miljardi euroa vuosittain. On tuskaista miettiä, miten monin tavoin rahoitusvajeesta kärsivässä terveydenhuollossamme tämä miljardi voitaisiin paremmin käyttää – tai edes puolet siitä.
Diabetesta sairastavan potilasturvallisuus voi vaarantua esimerkiksi silloin, kun hoitavan henkilökunnan perehdytys on ollut puutteellista tai jos tieto diabeteksesta ja sen hoitokäytännöistä ei ole hoitavan henkilön tiedossa esimerkiksi sairaalahoitoa tarvittaessa tai jatkohoitoon siirryttäessä. Lääkkeiden osalta potilasturvallisuus voi vaarantua, jos potilaan käyttämien lääkkeiden kokonaisuus ei ole lääkärin tiedossa ja lääkkeillä voi olla haitallisia yhteisvaikutuksia tai jos potilaalle annetaan vääriä lääkkeitä. Myös hoitotarvikkeet ja hoitoteknologia voivat hajotessaan tai puutteellisen käyttöohjauksen vuoksi vaarantaa potilasturvallisuuden.
Kyselevä ja epäluuloinen potilas on potilasturvallisuuden kannalta parempi kuin ammattilaisen auktoriteettiin sokeasti luottava. Oman turvallisuutensa varmistamista on, että kysyy ammattilaiselta, jos jokin jää vastaanotolla epäselväksi diagnoosissa, hoidon tavoitteissa tai hoidon toteuttamisessa. Potilaan tulee esimerkiksi aina tietää, miksi hänelle jokin lääke määrätään ja miten sitä annostellaan. Joskus potilasturvallisuuden este voi olla se, että potilas ei halua olla hankala tai nolata toista.
Potilasturvallisuuden vaarantumista voi seurata potilasvahinko. Potilasvahingoista on maksettu korvauksia Suomessa vuodesta 1987 alkaen. Vuonna 2021 Potilasvakuutuskeskukselle tehtiin 9 026 potilasvahinkoilmoitusta. Korvattaviksi vahingoiksi arvioitiin 23,1 prosenttia kaikista ratkaistuista tapauksista – yli kolme neljännestä ilmoituksista siis hylättiin, eikä perusteita korvauksille katsottu syntyneen. Varmaa on, että potilasturvallisuus silti hylätyissä tapauksissakin vaarantui.
Korvattavat potilasvahingot liittyvät useimmiten leikkaus- ja anestesiatoimenpiteisiin. Kliinisten tutkimus- ja hoitotoimenpiteiden luokassa vahingot olivat yleisimmin diagnoosin ja hoidon viiveitä, joissa potilasta ei ole tutkittu riittävästi tai lähetetty ajoissa jatkotutkimuksiin, ja viive on johtanut sairauden vaikeutumiseen ja raskaampiin hoitoihin.
Potilasturvallisuus on erityisen ajankohtaista juuri nyt. Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomus potilasturvallisuuden ohjaamisesta ja seurannasta (2021) ei mairitellut suomalaista potilasturvallisuuskulttuuria. Kertomuksen mukaan sosiaali- ja terveysministeriö ja sen alainen hallinto ei ole kyennyt ohjaamaan potilas- ja asiakasturvallisuutta pitkäjänteisesti ja johdonmukaisesti, ja monet keskeiset potilasturvallisuuden kansalliset tavoitteet ovat jääneet saavuttamatta. Vuoden 2022 helmikuussa julkaistulle kansallisen Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian jämäkälle toimeenpanolle onkin suuri tarve.
Asiakas- ja potilasturvallisuuden sekä laadun varmistaminen on osa hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuuta. Turvallisuuskulttuurin tulee olla toiminnan perusta: ilman turvallisuutta ei ole toimivaa terveydenhuoltoa. Kansallinen Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia korostaa, että palvelun käyttäjät ja heidän läheisensä ovat aktiivisia vaikuttajia turvallisessa sosiaali- ja terveydenhuollossa: kumppaneita, joiden kokemukset ja palaute ohjaavat palveluiden kehittämistä. Hyvinvointialueilta edellytetään suunnitelmallista asiakas- ja potilasraatien perustamista ja hyödyntämistä.
Näkyykö potilasturvallisuus riittävästi hyvinvointialueesi painopisteissä?
Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic
Julkaistu Diabetes-lehdessä 3/2022.