Teksti: Mika Haulo
Kalifornian yliopistossa tehty tutkimus kertoo teknologiasta, joka voi tulevaisuudessa mullistaa tavan, jolla diabetesta sairastavat annostelevat insuliinia. Kyseessä on eräänlainen laastari, jossa insuliini ja glukagoni on varastoituna mikroskooppisin pienissä pyramidin muotoisissa neuloissa. Kun laastari asetetaan paikoilleen, neulat työntyvät ihon alle.
Laastari huolehtii insuliinin annostelusta automaattisesti, sillä se osaa aistia verensokeritason ja vapauttaa lääkeaineita sopivalla tavalla. Yhden yhdistelmälaastarin sisällöstä kolme neljäsosaa on insuliinia ja yksi neljäsosa glukagonia. Tutkimusartikkelin mukaan ihmisen haima sisältää samassa suhteessa insuliinia ja glukagonia erittäviä alfa ja beetasoluja.
Tutkimusartikkeli Dual self-regulated delivery of insulin and glucagon by a hybrid patch kertoo, miten laastari valmistetaan. Lisäksi artikkelissa selvitetään fysiologisia ja kemiallisia periaatteita, joiden mukaan automaattinen annostelu toimii. Laastarissa ei ole elektroniikkaa kuten tavanomaisessa insuliinipumpussa, eikä se ole mekaaninen laite niin kuin patch-pumput ovat. Kyseessä on aivan uudenlainen annostelutapa.
Artikkeli kertoo myös laastarin toiminnan testaamisesta. Tähän tutkijaryhmä käytti hiiriä, joilla oli diabetes. Tutkijat tarkastelivat hiirten verensokerin vaihtelua ja sitä, kuinka paljon laastarista vapautuu insuliinia ja glukagonia eri tilanteissa. Yhdistelmälaastarin ohella he tekivät testejä laastareilla, joissa oli vain joko insuliinia tai glukagonia, mutta ei molempia. Laastarin varsinaisen toiminnan lisäksi he tarkastelivat myös sitä, miten hiirten iho reagoi laastariin.
Tutkimusartikkelin mukaan koetulokset olivat hyviä. Insuliinilaastari eritti insuliinia, kun verensokeri oli korkea. Glukagonilaastari eritti glukagonia, kun verensokeri oli matala. Yhdistelmälaastari toimi samoin. Kun laskeva verensokeri läheni normaalia tasoa, lasku tasoittui ja verensokeri heilahteli hitaasti nousten ja laskien normaalitason tuntumaan. Tästä tutkijat päättelivät, että yhdistelmälaastarin lääkeaineiden eritys vähenee ja lisääntyy odotetulla tavalla. Verensokerin laskiessa laastari alkaa vähentää insuliinin annostelua ja lisätä glukagonia. Verensokerin alkaessa jälleen nousta käy päinvastoin.
Vaikka insuliinilaastarin keskeinen ominaisuus on insuliinin automaattinen annostelu, on sen toimintaperiaate erilainen kuin niin sanotuilla älyinsuliineilla. Älyinsuliinien äly on lääkeaineessa itsessään, mutta insuliinilaastarissa se on saatu aikaan annosteluvälineen materiaalien ominaisuuksilla.
Insuliinilaastari on vasta kehityskaarensa alkupäässä, joten aivan lähiaikoina se ei tule syrjäyttämään perinteisiä insuliinikyniä ja -pumppuja. Pubmed-tietokannassa on kuitenkin runsaasti tätä aihetta käsitteleviä artikkeleita, joten kehityssuunta vaikuttaa lupaavalta.
Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 1/2024.