Teksti: Mika Haulo
Hoitovälineiden saavutettavuus on tärkeä asia, mutta aivan viime vuosiin asti se on jäänyt kovin vähälle huomiolle. Saavutettavuus tarkoittaa sitä, että verkkosivut, digitaaliset palvelut ja periaatteessa mitkä tahansa tekniset laitteet ovat käyttökelpoisia myös silloin, kun esimerkiksi näköaisti, värinäkö, kuulo, tuntoaisti tai raajojen motoriikka on heikentynyt.
Diabeetikoilla saattaa esiintyä lisäsairauksista johtuvaa näön tai tuntoaistin heikentymistä, joten ainakin tärkeiden hoitovälineiden – verensokerimittareiden, glukoosisensoreiden, insuliinikynien ja -pumppujen – saavutettavuus on tärkeää. Liuskat pitäisi pystyä kaivamaan pienestä purkista, laitteiden painikkeita pitäisi pystyä painamaan heikosti tuntevilla sormilla ja saadut lukemat pitäisi saada selville, vaikka näkö ei olisi paras mahdollinen tai vaikka ei näkisi lainkaan. Näin ei kuitenkaan aina ole.
Saavutettavuusasioissa on monta huomioon otettavaa seikkaa, jotka ovat toimintakykyiselle ihmisille todella vaikeita tajuta intuitiivisesti. Se vaatii erityistaitoa. Saavutettavuuden parantamisen tarve täytyy huomata, sen periaatteet pitää ymmärtää ja sen toteuttamista pitää opetella.
Hoitovälineiden saavutettavuusongelmia on havaittu jo kauan sitten. Vuodelta 2009 peräisin oleva tutkimus kertoo, että vuosituhannen alussa sokeat ja näkövammaiset eivät pystyneet käyttämään insuliinipumppuja, eikä vuoteen 2008 mennessä niiden saavutettavuudessa ollut tapahtunut merkittävää kehitystä. On myös todennäköistä, että samat ongelmat koskivat myös tuon ajan glukoosisensoreita ja verensokerimittareita.
Nykyään tilanne on parempi ainakin glukoosisensoreiden osalta, sillä niitä pystyy käyttämään erillisen vastaanottimen sijaan älypuhelinsovelluksilla. Sekä Android- että iPhone-puhelimissa on sisäänrakennettu ruudunlukuohjelma ja muitakin saavutettavuusominaisuuksia, joten sensorivalmistajien ei tarvitse kehittää kaikkia saavutettavuustoimintoja itse – riittää kun he tekevät omasta sovelluksestaan saavutettavan tarjolla olevia työkaluja käyttäen.
Tutkimusartikkeleista, internetin keskustelupalstoilta ja blogiteksteistä saatavilla olevan tiedon mukaan hoitovälineiden saavutettavuusasioita kartoitetaan edelleen, niistä keskustellaan ja kokemuksia ja vinkkejä jaetaan. Tuntuu siltä, että internetin muuttuminen sosiaaliseksi alustaksi ja teknologian kehittyminen ja arkipäiväistyminen hyödyttävät diabeetikoita yhtä paljon kuin varsinainen lääketieteellinen kehitys. Kun internetissä diabeetikot, näkövammaiset ja muut marginaaliryhmät ovat saaneet oman äänensä kuuluviin, ehkä juuri siksi saavutettavuusasioissa on tapahtunut selkeää kehitystä nimenomaan viime vuosina.
Merkittävä virstanpylväs on vuonna 2019 voimaan astunut saavutettavuuslaki, joka asettaa tiettyjä vaatimuksia verkkosivuille ja muille digitaalisille palveluille. Vaikka se painottuu suurelta osin julkisten viranomaisten kehittämiin tai rahoittamiin palveluihin, on saavutettavuuden kirjaaminen lakiin vahva merkki siitä, että se otetaan viimeistään nyt vakavasti.
Juttu on julkaistu Diabetes-lehdessä 5/2023.