Hidasta vai nopeaa?

laura-manninenKellaria siivotessa löysin kansion, johon vanhempani olivat arkistoineet diabetekseeni liittyviä papereita. Joukossa oli Kansaneläkelaitoksen tiedustelu hoitotuensaajan terveydentilasta ja isäni vastaus vuodelta 1983.

”Kohteliaimmin ilmoitan, ettei lääketiede ole vieläkään löytänyt keinoa sokeritaudin (diabetes mellitus) parantamiseen, joten Lauran tila on ennallaan ja hän saa edelleen insuliinia ruiskeina kaksi kertaa päivässä.”

Luettavissa on turhautuminen enemmänkin byrokratiaan kuin lääketieteen kehitykseen. Hyvä niin, sillä tyypin 1 diabeteksen parantamisen suhteen olemme yhä samassa tilanteessa. Paljon muuta hoidossa on onneksi ehtinyt tapahtua. 

Sekä eteenpäin että taaksepäin katsominen kannattaa, kun kehitys tuntuu arjessa hitaalta. Eteenpäin tähystäessä lääketieteelliset ja teknologiset innovaatiot vaikuttavat olevan aivan kulman takana, mutta silti joskus niin kaukana. Taaksepäin vilkaistessa saattaa toisinaan hämmästyä muutoksen nopeutta. Esimerkiksi glukoosiarvojen jatkuva mittaaminen eli sensorointi on yleistynyt ilahduttavasti parissa vuodessa, vaikka epätasa-arvoa ja työsarkaa riittää yhä. 

Eduskunnan tulevaisuusvaliokunta julkaisi viime vuonna laajan raportin Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037, joka kertoo yhteiskuntaa uudistavasta radikaalista teknologiasta. Nopeasti kehittyvissä teknologioissa listataan useita diabeteksen kannalta kiinnostavia. 

Lisääntyvä ymmärrys soluaineenvaihdunnasta ja perimästä voisi mahdollistaa ravinnon ja elämäntapojen suunnittelun yksilöllisesti. Tämän jälkeen soluviljelmät ja robottiviljely voitaisiin ohjelmoida tuottamaan yksilöllistä ravintoa tarpeen mukaan. Tekoäly kykenisi neuvomaan terveellisissä elintavoissa ja kannustamaan niihin. Erotustekniikoilla voitaisiin suodattaa epäterveellisiä aineita ravinnon lisäksi myös verenkierrosta. Aikuisten ihmisten perimää voitaisiin korjata. 

Ovatko nämä lähellä vai kaukana, aika näyttää. Edellisen vastaavan raportin (2013) jälkeen jotkut teknologiat ovat pudonneet listalta, uusia on tullut tilalle. Vuoden 2013 jälkeen toteutuneena uutuutena mainitaan hiiren tyypin 1 diabeteksen hoitaminen viljellyillä kantasoluilla. Kuten tiedämme, myös diabeteksen parantaminen on yhä niin lähellä ja samalla niin kaukana. 

Vuoden ensimmäinen Diabetes-lehti kertoo tuttuun tapaan lääketieteen ja hoidon uutuuksista – sellaisista, jotka ovat jo täällä. 

Laura Manninen

 


 

Aikaisemmat pääkirjoitukset:

Laura Manninen:

Haaveissa siintää yhdenvertaisuus

Meidän kaikkien juhlapäivä

Syyllisyys on huono kumppani

Liikunta on ihanaa ja kamalaa

Kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia

Kohti yksilöllisyyttä

Diabetesbarometri 2017: Huoli riittävästä hoidosta kasvussa

Inhimillisiä haaveita

Kummat ensin, hyvät vai huonot uutiset?

Syömisen iloa!

Mitä sinä haaveilet?

Aurinko nousee lännestä?

Aatosta jaloa ja hyvää mieltä

Tuhansien kohtaamisten viikonloppu

Yhdistävä tekijä