Diabeteslääkkeiden omavastuun nosto vaikutti hoidon edellytyksiin

Muut diabeteslääkkeet kuin insuliini siirrettiin lääkekorvausjärjestelmässä alempaan erityiskorvausluokkaan 65-prosenttisesti korvattaviksi vuoden 2017 alusta. Diabeteslääkitystä käyttävien omavastuu lääkeostoista nousi, eli diabeteslääkkeet kallistuivat potilaille. 

Korvausmuutoksen yhteydessä eduskunta edellytti, että hallitus seuraa muutoksen vaikutuksia diabeteslääkkeiden ja toimeentulotuen käyttöön ja ryhtyy seurannan perusteella mahdollisesti tarvittaviin toimenpiteisiin.

Tietoa vaikutuksista on nyt saatavilla eri lähteistä. 

Kelassa on tutkittu vaikutuksia eri rekisteritietokantojen valossa. Korvaustason alentaminen säästi sairausvakuutuksen korvausmenoja vuonna 2017 yhteensä 21 miljoonalla eurolla. Säästöjä syntyi etenkin uusimmista tyypin 2 diabeteslääkkeistä. Tyypin 2 diabeteslääkkeiden kulutus väheni korvausmuutosta seuranneena vuonna hieman, vaikka käyttäjämäärät kasvoivat. 

Toimeentulotuen käytön kehitys ei diabeteslääkeostoissa vuoden 2017 jälkeen eronnut merkittävästi muiden pitkäaikaissairauksien lääkkeiden kehityksestä, joskin alustavissa tutkimuksissa viitteitä on siitä, että diabeteslääkkeiden ostaminen toimeentulotuen maksusitoumuksella vaikuttaa yleistyneen verrattuna sydän- ja verisuonitautilääkkeiden ostamiseen.

Itä-Suomen yliopistossa on selvitetty korvaustason muutoksen vaikutuksia potilasnäkökulmasta. Kyselytutkimukseen vastanneista tyypin 2 diabeetikoista lähes puolet kertoi muutoksen vaikuttaneen jollakin tapaa elämäänsä. Eniten kerrottiin taloudellisista vaikutuksista. Tyytyväisyys diabeteksen hoitoon laski korvausoikeusmuutosta seuranneen vuoden aikana. Lisäksi kyselyyn vastanneiden diabeetikoiden diabeteslääkkeiden käytössä tapahtui muutoksia korvaustason laskun jälkeen. Diabetesta sairastavien riski kokea taloudellisia vaikeuksia diabeteslääkkeiden hankinnassa kaksinkertaistui, ja jopa joka kolmas kertoi taloudellisista vaikeuksista lääkkeiden hankinnassa vuoden kuluttua korvausmuutoksesta. Osa vastanneista (8 prosenttia) oli siirtynyt käyttämään insuliinia taloudellisista syistä.

Monet kakkostyypin diabetesta sairastavat kokivat korvausmuutoksen syyllistävänä ja epäoikeudenmukaisena. Tyypin 2 diabeetikot maksoivat jo ennen korvaustason alentamista omavastuuta selvästi enemmän kuin lääkekorvauksia saaneet keskimäärin, sillä valtaosalla heistä on myös muita sairauksia. 

Onnistunut lääkehoito on keskeistä hoitotavoitteiden saavuttamisessa, ja hyvä hoitotasapaino estää lisäsairauksia, jotka muodostavat suurimman osan diabeteksen hoidon kustannuksista. Korvausmuutoksen kokonaishintaa emme vielä tiedä. Sen arvioimiseksi tarvitsemme tietoa hoitotasapainosta ja lisäsairauksien kehittymisestä ennen ja jälkeen muutoksen. Tutkimusta on onneksi käynnissä näistäkin asioista. 

On hyvä, että tiedämme, millaisia vaikutuksia lääkekorvauksen muutoksella on ollut. Asia erikseen on ryhtyä vaikutusten vaatimiin toimenpiteisiin, mikä oli toinen eduskunnan asettama velvoite. Riittävätkö nyt raportoidut vaikutukset toimenpiteiden perustaksi ja mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä? Lääkekorvausjärjestelmästä on turha enää säätää yhtä yksityiskohtaa, vaan lähtökohtana pitäisi olla koko korvausjärjestelmän kehittäminen. Olennaista on, että potilaiden kokemat vaikutukset huomioidaan poliittisen päätöksenteon tietolähteenä.

Diabeteslääkkeiden omavastuun nosto oli yksi osa päätösten sarjassa, joka liittyy paineeseen hillitä kasvavia sosiaali- ja terveysmenoja. Joka kerta punnitaan, seuraako aiotusta päätöksestä enemmän haittaa kuin hyötyä yhteiskunnan kokonaiskestävyyden kannalta. Diabetes on niin yleinen sairaus, että vaikutukset kohdistuivat satoihin tuhansiin suomalaisiin. Erityisen kipeästi ne kohdistuivat vain osaan heistä. Vaikka vaikutukset kohdistuisivat voimakkaasti vain pieneen ryhmään, ne voivat silti olla merkittäviä. Vanhaa sananlaskua kömpelösti mukaillen: täytyy nähdä metsä puilta, mutta silmiä ei saisi sulkea puiltakaan, sillä se metsä, jonka hahmottamiseen pyrimme, koostuu juuri yksittäisistä puista.  Liian monta kärsivää puuta tekee koko metsästä kitukasvuisen. 

Kompromissivalmius yhteiskunnan välittömien säästöjen, yksilötason vaikutusten ja pitkän aikavälin kustannuskehityksen välillä punnitaan lopulta demokraattisessa prosessissa. Diabetesliiton tehtävä on tuoda tietoa keskusteluun erityisesti diabetesta sairastavien näkökulmasta. 

Diabetesliiton sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija, Laura Tuominen-Lozic

 


Aiemmat blogit:

Sosiaali- ja terveyspoliittinen asiantuntija Laura Tuominen-Lozic, Diabetesliitto:

Erityisasiantuntija Irene Vuorisalo, Diabetesliitto: