Diabeteshoitajien puolustuspuhe

Olen diabeteshoitaja. Olen lähes koko aikuisikäni hoitanut diabetesta sairastavia. Tämä ei ollut kutsumus vaan siitä tuli sellainen vasta ajauduttuani tälle tielle. Sitä voi kutsua kohtaloksi tai sattumukseksi. Ammatti-identiteettini on kietoutunut diabeteksen ympärille, ja minun on vaikea kuvitella tekeväni mitään muuta.

Diabeteshoitajan ammatti on mielenkiintoinen, monipuolinen ja aina vaan innostava. Tämän työn kautta olen päässyt moniin paikkoihin ja tutustunut lukuisiin uusiin ihmisiin. Tapaamani diabetesta sairastavat ja heidän läheisensä ovat antaneet minulle paljon. Toki työ myös vie ja on välillä raskastakin, mutta olen aina kokenut olevani diabeteshoitajana plussan puolella. 

Tänä vuonna Maailman diabetespäivän teemana on ”Mihin diabeteshoitajani katosi?” Saamme tasaisesti viestiä diabetesta sairastavilta, että he eivät tapaa välttämättä ollenkaan diabeteshoitajaa. Diabeteshoitajilta saamme viestiä, että heidän työaikaansa diabetesta sairastavien parissa on vähennetty. Tämä koskee eniten perusterveydenhuoltoa.

Nämä uutiset saavat minut surulliseksi, hämmentyneeksi ja myös vihaiseksi. Miksi terveydenhuollon johto ei näe diabeteshoitajien tärkeyttä? Miksi tälle työlle on niin helppo laittaa punakynällä viiva päälle? Näihin asioihin yritämme Diabetesliitossa vaikuttaa.

Samalla meidän tulee varmistaa, että osaavia diabeteshoitajia on jatkossakin – jokaisessa paikassa, joissa diabetesta sairastavia hoidetaan, kaiken ikäisten apuna ja tukena. Erityisen tärkeää osaaminen on paikoissa, joissa hoidetaan heitä, jotka eivät itse pysty pitämään huolta omista oikeuksistaan ja omasta hoidostaan. Diabeteshoitajan pitää olla moniosaaja, jolla on tietoa vähän jokaisesta elämän osa-alueesta, esimerkiksi seksuaaliterveydestä, jaksamisesta ja ravitsemuksesta, joista puhutaan tässäkin lehdessä. 

Diabeteshoitajan työn lisäksi toimin myös kuntoutussuunnittelijana Diabetesliitossa. Tähän työhön en suhtaudu yhtä intohimoisesti kuin diabeteshoitajan työhön. Mielenkiintoista toki suunnittelukin on. Tätä kirjoittaessani työpöydälläni on suunnitelma ensi vuoden kursseista, jotka eivät kuitenkaan ehtineet vielä tämän lehden kurssiesitteeseen. Joka tapauksessa ensi vuonna järjestämme lähes samoja kursseja kuin tänäkin vuonna. Uutena on muutama verkossa järjestettävä kurssi. Joka vuosi kehitämme jotakin uutta, näin pysymme ajan hermolla. Jos kaipaat uutta tietoa, vahvistusta omahoitoon, vertaistukea tai virkistystä, hae kurssille! 

Nyt elämme syksyn viimeisiä päiviä ennen talvea. Päivät ovat vääjäämättömästi lyhentyneet, ja näemme aurinkoa aina vain lyhyemmän ajan päivästä. Pidäthän huolta jaksamisestasi?

Anneli Jylhä
Diabetesliiton vastaava diabeteshoitaja ja kuntoutussuunnittelija

 


Aikaisemmat pääkirjoitukset:

Sari Koski:

Juha Viertola:

Ella Manninen:

Janne Juvakka:

Jussi Nousiainen:

Janne Juvakka:

Laura Manninen: