Sydämen ja munuaisten kohtalonyhteys

306
kädet kannattelevat sydäntä jonka sisällä on munuaiset
Kuva: Shutterstock

Teksti: Irma Heiskanen-Haarala

Kun virtsaan erittyy valkuaista, munuaiset ja sydän alkavat olla kovilla. Tässä vaiheessa munuaisvaurion eteneminen pystytään kuitenkin vielä pysäyttämään.

Sydämellä ja munuaisilla on jonkinlainen kohtalonyhteys, joka välittyy verisuonten kautta, kuvaa Tyksin Medisiinisen tulosryhmän johtaja, professori Kaj Metsärinne. Hän veti työryhmää, joka laati kolmisen vuotta sitten uuden hoitosuosituksen diabeteksen munuaistaudista.

– Kardiorenaalinen oireyhtymä tarkoittaa, että potilaalla on sydämen ja munuaisten vajaatoimintaa ja ne pahentavat toisiaan. 

Mikä sen loppujen lopuksi aiheuttaa? Valtimonkovettumatauti on ainakin yksi tekijä, Metsärinne pohtii.

Sydämen, munuaisten, aivojen ja alaraajojenkin valtimoissa voi siis olla sama tauti, jonka vuoksi kudokset kärsivät hapenpuutteesta.

Albumiini-nimisen proteiinin erittyminen virtsaan eli albuminuria on yleensä ensimmäinen merkki siitä, että diabeetikon munuaisten kunto on heikkenemässä. Tässä vaiheessa munuaisvaurion eteneminen pystytään vielä pysäyttämään.

– Jos verestä on päässyt munuaisten kautta valkuaista virtsaan, se on merkki siitä, että munuaiskeräset eivät toimi oikein. Siellä on yleensä tulehdus ja proteiinia pääsee kalvorakenteiden läpi. Valkuainen on jollain lailla toksista munuaistiehyille, ja ennen pitkää nefronit – toiminnalliset yksiköt, joita on noin miljoona kummassakin munuaisessa – vaurioituvat ja kuolevat yksi toisensa jälkeen, Metsärinne kertoo.

Pahiksena verenpaine

Diabeteksen munuaistaudin kehittyminen on pitkä prosessi, jota vauhdittavat huono sokeritasapaino pitkään kestävine korkeine verensokereineen, korkea verenpaine ja tupakointi. Myös lihavuus, liikunnan puute, epäterveellinen ruokavalio ja veren rasvat, kuten kolesteroli, vaikuttavat munuaisten kuntoon.

– Diabeetikolla etenkin korkea verenpaine osaltaan pahentaa valkuaisvirtsaisuutta, koska se lisää painetta munuaiskeräsessä ja painaa proteiinia kalvorakenteiden läpi, Metsärinne selittää.

Joskus alkavaan munuaistautiin ei liity lainkaan albuminuriaa, vaan hälytysmerkki on alentunut glomerulusten eli hiussuonikerästen suodos (GFR) munuaisissa.

Koska munuaisvauriot ovat diabetesta sairastavilla yleisiä, näitä kahta osoitinta seurataan säännöllisesti: albuminuriaa mittaamalla albumiinin ja kreatiniinipitoisuuden suhde (U-AlbKre) virtsanäytteestä ja glomerussuodoksen alenemista määrittämällä niin sanottu laskennallinen GFR (eGFR) verinäytteestä. 

Suositus on, että aikuisille tyypin 1 diabetesta sairastaville nämä laboratoriotutkimukset tehdään vuosittain, kun sairaus on kestänyt viisi vuotta. Tyypin 2 diabeetikoille vastaavat seulonnat tulisi tehdä vuosittain heti siitä alkaen, kun diabetes on todettu.

Seulonnassa puutteita 

Kaj Metsärinne on huolissaan siitä, että seulonta ei kunnolla toteudu. 

– Vuosittainen munuaisten toiminnan seuranta saattaa puuttua hyvin toimivissakin terveyskeskuksissa. Verinäyte eli seerumin kreatiniini eGFR:n määrittämistä varten tulee aika hyvin hoidettua, mutta virtsan tutkiminen vuosittain saattaa unohtua kolmelta neljästä diabetespotilaasta.

Kun munuaisten toimintaan tulee muutoksia, sillä on taipumus edetä kohti munuaisten vajaatoimintaa.

Metsärinne painottaa kokonaisvaltaista otetta taudin hoidossa.

– Verensokerin seuraamiseen on nyt hyviä työkaluja. Insuliinipumput auttavat entistä tarkempaan hoitoon. Lisäksi meillä on hyviä lääkkeitä, jotka estävät verenpaineen tuhoavaa vaikutusta, hän luettelee.

Pitkä liuta lääkeaineita

Käypä hoito -suosituksessa diabeteksen munuaistaudin ehkäisyyn ja hoitoon suositellaan ensisijaisesti ACE:n estäjiä enalapriilia, ramipriilia tai perindopriilia ja angiotensiinireseptorin antagonisteja losartaania, kandesartaania tai valsartaania.

Diabeteslääkkeinä käytettävien SGLT2:n estäjien on osoitettu suojaavan munuaisia tyypin 2 diabetesta sairastavilla. SGLT2-estäjiä ovat dapagliflotsiini, empagliflotsiini, kanagliflotsiini ja ertugliflotsiini. 

– Uusimmalla lääkkeellä fineneronilla – MRA eli mineralokortikoidin antagonistilla – on oma paikkansa tyypin 2 diabetesta sairastavan potilaan munuaistaudin hoidossa ja sillä on myönteisiä vaikutuksia myös sydämen vajaatoimintaan, Metsärinne kertoo.

Diabetesta sairastavalle voi tulla muitakin munuaissairauksia kuin diabeteksen munuaistauti. Se on kuitenkin harvinaista.

– Välillä otetaan koepaloja munuaisista, kun tapahtuu jotain äkillistä tai epätyypillistä ja epäillään muuta munuaistautia. Yleensä kuitenkin kyseessä on diabeteksen munuaistauti, Metsärinne toteaa.


Munuaismuutokset yleisiä

Yli viidesosalla tyypin 1 diabetesta sairastavista löytyy valkuaista virtsasta, kun he ovat sairastaneet diabetesta 15 vuotta. Heistä noin puolet saa diabeteksen munuaistaudin.

Tyypin 2 diabetesta sairastavista joka viidennellä on lisääntynyt albuminuria jo silloin, kun diabetes todetaan. Lähes puolella kaikista tyypin 2 diabeetikoista on munuaistauti ja valtaosalla on muutoksia munuaisissa. 

Lähde: Diabetes ja munuaiset, diabetes.fi.