Miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin?

301
Anders Hansenin kirjoittaman Aivoblues kirjan kansi

Teksti: Ella Manninen

Ruotsalainen psykiatri Anders Hansen kysyy kirjassaan Aivoblues, miksi voimme huonosti, vaikka kaikki on hyvin.  Hän etsii vastausta muun muassa aivoista, jotka eivät ole juuri muuttuneet kymmeniin tuhansiin vuosiin. Hän antaa kirjassa myös käytännönläheisiä vinkkejä mielen hyvinvoinnin tueksi.

Anders Hansenin mukaan aivot ovat kehittyneet auttamaan ihmisiä selviytymään ja lisääntymään, eivät huolehtimaan heidän hyvinvoinnistaan tai terveydestään. Metsästäjä-keräilijät elivät vaarallisissa oloissa, joissa heitä uhkasivat muun muassa tartuntataudit, nälkäkuolema, vakavat loukkaantumiset, pedot ja murhat. Puolet ihmisistä kuolivat ennen kolmenkymmenen vuoden ikää, monet jo lapsina.

Vain ne esivanhempamme, joita aivot ja niiden tuottamat tunteet ohjasivat oikeaan suuntaan eli selviytymään vaikeissa oloissa ja lisääntymään, pääsivät levittämään geenejään eteenpäin.

Taistele ja pakene

Mantelitumakkeen tehtävänä on tarkkailla ympäristöä vaarojen varalta. Se käynnistää vaaran havaittuaan taistele ja pakene -reaktion, ja stressijärjestelmä kiihdyttää sykettä ja hengitystä. Samalla aivot mykistävät etuotsalohkon kuoren: se on se aivojen osa, jossa rationaalinen päätöksenteko tapahtuu.

Koska savannilla vaaroja oli valtavasti, mantelitumake on kehittynyt hyvin nopeaksi: se varoittaa joskus turhan takia, mutta näin se takaa sen, että se varoittaa varmasti todellisen vaaran uhatessa. Metsästäjä-keräilijöistä ne, jotka näkivät vaaroja kaikkialla, selviytyivät todennäköisemmin kuin ne, jotka loikoilivat rauhassa leirinuotiolla.

Vaikka elämä nykyään on turvallista, ahdistumme siksi, että aivojemme hälytysvalmius on sopeutunut maailmaan, jossa harva eli murrosikäiseksi asti. Siksi ei ole kummallista, että toiset ihmiset ahdistuvat nykyisin. Kummallista on se, ettei kaikille käy niin.

Tieto siitä, että aivot toimivat asianmukaisesti, kun ihminen saa paniikkikohtauksen, voi auttaa näkemään paniikkikohtaukset vähemmän vaarallisina. Aivojen näkökulmasta paniikkikohtaus on väärä hälytys ja merkki siitä, että järjestelmä toimii hyvin. Stressijärjestelmä ei ole viallinen, se vain hälyttää turhan herkästi nykyoloissa. 

Apua ahdistukseen

Ahdistus vaivaa joskus meitä kaikkia ohimenevästi, mutta jos se rajoittaa elämää, esimerkiksi niin että alamme vältellä muita ihmisiä tai emme uskalla lähteä matkalle, kannattaa hakea apua.

Asiat näyttävät erilaisilta riippuen siitä, miten tulkitsemme kehomme viestejä. Kun tulkitsemme kehomme viestit ahdistukseksi, suhtaudumme muihin ihmisiin ja maailmaan epäystävällisemmin ja pelokkaammin.

Lähes kaikki ahdistuksen hoitoon käytetyt terapiamuodot perustuvat siihen, että omia ajatuksia ei kannata kuunnella, jos kokee maailman uhkaavana ja vaarallisena paikkana. Hansenin mukaan erityisesti kognitiivinen käyttäytymisterapia muuttaa aivojen toimintaa tehokkaasti. Terapiassa opetellaan hallitsemaan ahdistusta ajatuksilla. Myös liikunta auttaa mielen hyvinvointia monin tavoin: siitä Hansen kertoo enemmän Aivovoimaa-kirjassaan. Jos ahdistus on hyvin voimakasta, lääkehoito voi olla tarpeen.

Voimakkaan ahdistuksen aikana auttaa keskittyminen hengitykseen. Hidas sisäänhengitys ja pitempi uloshengitys kertovat aivoille, että tilanne on turvallinen.

Kannattaa myös muistaa, että ahdistus on elämän luonnollinen osa, jonka ansiosta ihmislaji on selvinnyt hengissä ja mennyt eteenpäin elämässä, Hansen korostaa. Vaikka ahdistus tuntuu ikävältä, se ei tarkoita, että ihminen on viallinen.

Masennus ja stressi

WHO:n mukaan masennus on kolmanneksi suurin terveysongelma maailmassa. Masentuneena mieluisatkin asiat tuntuvat merkityksettömiltä. 

Masennuksen on ajateltu johtuvan serotoniinin, dopamiinin ja noradrenaliinin puutteesta aivoissa, mutta Hansenin mukaan asia ei ole näin yksinkertainen. Ne liittyvät kyllä masennukseen, mutta eivät selitä sitä kokonaan.

Työssään Hansen on huomannut, että masennukseen liittyy yleensä pitkäkestoinen stressi, joka usein liittyy ihmissuhteisiin. Masennus voi hänen mukaansa liittyä myös vastustuskykyyn. Stressi saa elimistön valmistautumaan uhkaan, ja sen seurauksena myös immuunijärjestelmä alkaa toimia kiivaammin.

Miten metsästäjä-keräilijät pystyivät taistelemaan viruksia ja bakteereita vastaan ennen rokotuksia ja antibiootteja? Mahtavan immuunijärjestelmän avulla tietenkin. Se aktivoituu jo yskivän ihmisen näkemisestä. Hansenin mukaan elimistömme luulee edelleen, että olemme savannilla, ja siksi aivomme reagoivat pitkäkestoisen stressin aiheuttamaan uhkaan tuottamalla tunteita, jotka saavat meidät vetäytymään omiin oloihin ja hidastamaan tahtia henkisesti, siis masentumaan.

Tulehdus masennuksen taustalla

Erään Tanskassa tehdyn tutkimuksen mukaan tulehdusarvot ovat usein koholla masentuneilla ihmisillä. Pitkittyneestä tulehduksesta johtuvat sairaudet, kuten sydäninfarkti, aivohalvaus, reumatismi ja kakkostyypin diabetes, puhkeavat yleensä myöhemmällä iällä, ja metsästäjä-keräilijät harvoin elivät niin vanhoiksi.

Eroa on myös siinä, että nykyisin tulehduksen voi aiheuttaa myös elintapamme, eivät pelkästään bakteerit, virukset, haavat ja vammat. Esimerkiksi pitkäkestoinen istuminen johtaa tulehdukseen lihaksissa ja rasvakudoksessa. Lihavuus aiheuttaa tulehdusta rasvakudoksessa, tupakointi keuhkoissa ja hengitysteissä, pitkittynyt stressi ja univaje koko elimistössä. Lyhytkestoiseksi tarkoitettu prosessi kestää näin elimistössä pitkään.

Aivot eivät tunnista, että tulehdus ei johdu bakteereista ja viruksista. Pitkäkestoinen tulehdus aiheuttaa aivoille jatkuvan uhan ja ne reagoivat siihen tuottamalla apean olon, joka saa ihmisen vetäytymään toisten seurasta.

Hansenin mukaan tulehdus on tärkeä masennuksen aiheuttaja, mutta ei kuitenkaan ainoa: noin joka kolmannen masennustapauksen uskotaan johtuvan tulehduksesta. Mutta miksi joku on masentunut, sitä on vaikea sanoa. Siihen voi olla monia syitä.

Masennus ei hellitä, vaikka tuntisi sen taustalla olevan biologian ja syyt, mutta tieto niistä voi auttaa alkuun matkalla kohti valoisampaa mieltä. Niin myös liikunta, riittävä uni, stressin välttäminen ja yksinäisyyden katkaiseminen.

Diagnoosi ei kerro kaikkea

Työssään Hansen on nähnyt, kuinka esimerkiksi jonkin sairausdiagnoosin saanut ihminen alkaa nähdä itsensä ihmisenä, joka voi huonosti. Diagnoosista tulee tavallaan identiteetti. Se on harmillista, koska siitä voi tulla itseään toteuttava ennustus. Vaikeudet nähdään kohtalon sanelemina: kohtalovaisto aktivoituu. Silloin ihminen ajattelee, että asiat eivät voi muuttua.

Ennakko-odotuksilla on suuri vaikutus ihmisen kehon toimintaan.

Monet ikävät tunteet kuitenkin muuttuvat ajan kuluessa. Vaikka jossakin elämänvaiheessa tuntisi voimakasta ahdistusta, se ei todennäköisesti kestä ikuisesti.

Onnellisuudesta

Hansenin mukaan onnea ei kannata tavoitella. Se syntyy sivutuotteena, kun unohdamme sen ja keskitymme johonkin merkitykselliseen.

Ihminen on onnellinen silloin, kun hän ymmärtää, mikä elämässä on tärkeää ja toimii sen mukaisesti. 

Myös toiset ihmiset ovat tärkeitä. Meistä ei tullut planeetan hallitseva laji voiman, nopeuden tai älykkyyden takia vaan siksi, että olemme hyviä tekemään yhteistyötä.

Se, jolla on syy miksi elää, voi kestää melkein mitä tahansa.

Anders Hansen: Aivoblues. Atena 2023.