Testi: Ella Manninen
Diabetesliiton vahva vaikuttamistyö tuotti tulosta. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta rajasi pikainsuliinit ja alaikäisille määrätyt insuliinivalmisteet pois biologisten lääkkeiden apteekkivaihdon piiristä. Pitkävaikutteiset insuliinit ovat mukana apteekkivaihdossa vaiheittain alkaen 1.1.2025. Eduskunta hyväksyi saman sisältöisen lain helmikuussa.
Tämän vuoden alussa voimaan tullut lakimuutos velvoittaa lääkärin valitsemaan vastaanotolla hinnaltaan edullisimman saatavilla olevan biologisen lääkkeen potilaalleen. Lääkkeen voi vaihtaa vain sellaiseen valmisteeseen, jossa on sama vaikuttava aine kuin alkuperäisvalmisteessa, eli biosimilaariin.
Lääkäri voi kuitenkin poiketa tästä velvoitteesta potilaskohtaisella lääketieteellisellä tai hoidollisella perusteella. Tämä peruste täytyy merkitä selkeästi ja yksilöidysti potilaskertomukseen.
Jos lääkäri ei ole tehnyt lääkkeen vaihtoa edullisimpaan valmisteeseen tai lääkkeen hinta on muuttunut ennen kuin se toimitetaan potilaalle, apteekki tarkistaa vielä lääkkeen hinnan ja vaihtaa sen edullisimpaan lääkkeeseen, ellei lääkäri ole kieltänyt tätä lääkemääräyksessä. Sen jälkeen apteekki tarkistaa lääkkeen hinnan kuuden kuukauden välein ja vaihtaa lääkkeen edullisempaan lääkkeeseen tarvittaessa. Biologisten lääkkeiden reseptit ovat jatkossa voimassa korkeintaan vuoden ajan.
Potilasturvallisuus huoletti
Diabetesliitto vastusti insuliinien sisällyttämistä biologisten lääkkeiden apteekkivaihtoon. Liitto perusteli tätä etenkin potilasturvallisuudella, mutta myös muihin biologisiin lääkevalmisteisiin nähden pienellä säästömahdollisuudella ja insuliinien vaihdosta syntyvillä suorilla terveydenhuollon lisäkustannuksilla.
Suurin huolenaihe Diabetesliitolla ja diabetesta sairastavilla oli se, että jos insuliinivalmisteet vaihtuvat usein, vaarana on että lyhyt- ja pitkävaikutteiset insuliinit sekoittuvat käytössä, mistä voisi aiheutua välitön hengenvaara. Erityisesti diabetesta sairastavien lasten vanhemmat olivat huolissaan tästä, sillä lapsi tarvitsee insuliinia myös päiväkodissa ja koulupäivän aikana.
Diabetesliiton asiantuntijalääkäri Elina Pimiä iloitsee, että huoli potilasturvallisuuden vaarantumisesta otettiin vakavasti eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa ja eduskunnassa.
– Tosin pitkävaikutteisten insuliinienkin apteekkivaihdossa voi tulla eteen ongelmia. Esimerkiksi silloin, jos diabetesta sairastava käy hakemassa ampullikynällä käyttämäänsä insuliinia apteekista perjantai-iltana ja lääke vaihdetaan siellä toiseen, mutta hänellä ei ole kynää uusille ampulleille. Ampullikynän saa hoitotarvikejakelusta, eivätkä apteekit myy niitä, Pimiä lisää.
Tyypin 2 diabetesta sairastavalla kynnys insuliinihoidon aloittamiseen voi nousta, jos hän on saanut vastaanotolla opastuksen hänelle määrätyn insuliinivalmisteen käyttöön, mutta apteekissa se vaihdetaan toiseen insuliinivalmisteeseen. Uusien lääkkeiden käyttöönottoa voi vaikeuttaa myös, jos potilaalla on jonkinlaisia tiedonkäsittelyn ja ymmärtämisen ongelmia.
Elina Pimiän mielestä olisikin tärkeää, että päätös mahdollisesta lääkevaihdosta tehdään lääkärin vastaanotolla eikä vasta apteekissa, jolloin lääkäri tai diabeteshoitaja voi antaa potilaalleen opastuksen lääkkeen käyttöön. Hän lisää kuitenkin, että lääkärit tarvitsisivat tähän avuksi tietojärjestelmän, joka toisi vaihtoehtoisten lääkevalmisteiden hinnat näkyviin, niin että ne olisivat lääkärin tiedossa lääkettä määrätessä. Nyt edullisimman valmisteen selvittäminen voi viedä liikaa aikaa vastaanotolla.
Apteekkien rooli neuvonnassa kasvaa
Lain valmisteluvaiheessa Diabetesliitto oli yhteydessä sosiaali- ja terveysministeriöön ja kansanedustajiin ja laati asiasta lausuntoja ja julkisia kannanottoja.
Diabetesliitto edellytti lausunnoissaan muun muassa, että pitkäaikaissairaiden ohjeistamista ja neuvontaa vahvistetaan apteekeissa, jotta lääkevaihto sujuisi potilasturvallisesti. Pitkäaikaissairaiden ohjeistamisen ja neuvonnan vahvistaminen tuli esiin myös lakimuutoksen eduskuntakäsittelyssä.
Eduskunta hyväksyi lakiin sosiaali- ja terveyslautakunnan ehdotuksena lausuman, jossa edellytetään, että tarvittaessa on ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla pitkäaikaissairaiden lääkevaihdon ohjeistusta ja neuvontaa vahvistetaan erityisesti antolaitteiden ja pistosvälineiden käytössä, jotta hoitovastetta ja potilasturvallisuutta ei vaaranneta.
