Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen: Ylipaino ei ole oma valinta

6278
Valkoiseen lääkärintakkiin pukeutunut iloinen naistutkija seisoo portaikon edessä.
Ylipainoisten ihmisten elimistö suosii kerran saavutetun painon säilyttämistä, Kirsi Pietiläinen sanoo. Kuva: Annika Rauhala

Kerran lihava, aina lihava? Suomalainen uraauurtava lihavuustutkimus pureutuu ylipainon syihin ja seurauksiin, ja hakee helpotusta ylipainoepidemiaan. Professori, erikoislääkäri Kirsi Pietiläisen tekemä tutkimustyö laajentaa ymmärrystä siitä, millaisia keinoja lihavuusbiologian solmujen avaamiseen tarvitaan.

Yli puolet suomalaisista on ylipainoisia ja joka neljännelle liikapainoa on kertynyt reippaasti eli vähintään 15 kiloa.

Ylipainon haitat tunnetaan, ja harva haluaa ehdoin tahdoin olla lihava. Pikemminkin päinvastoin: viime vuonna julkaistun väitöstutkimuksen mukaan suomalaisista naisista useampi kuin joka kolmas ja miehistä neljännes oli yrittänyt laihduttaa vuoden aikana.

Miksi yhä useampi meistä on ylipainoinen, ja miksi ylimääräisten kilojen pysyvä pudottaminen on kovin vaikeaa? 

Helsingin yliopiston lihavuustutkimusyksikössä työskentelevän Kirsi Pietiläisen tutkimusryhmä hakee vastauksia näihin kysymyksiin muun muassa tutkimalla, kuinka rasva- ja lihaskudoksen solujen mitokondrioiden toiminta muuttuu lihomisen ja ikääntymisen myötä.

Solujen moottorit väsähtävät

Mitokondriot, solujen pienet moottorit, kiinnostavat lihavuustutkijoita siksi, että ihmisen lihoessa mitokondrioiden toiminta heikkenee. Pietiläinen havainnollistaa näiden energiaa kuluttavien koneistojen toimintaa autovertauksella.

– Nuoren hoikan ihmisen mitokondriot ovat kuin pakasta vedetty urheiluauto. Niissä on runsaasti tehoa ja ne polttavat paljon energiaa. Ikääntyneen ylipainoisen ihmisen mitokondrioiden vauhti on sen sijaan hiipunut kuin hyvin palvelleen perheauton.

Tehokkaasti energiaa polttavat mitokondriot eivät tuota ”pakokaasuja”. Jos mitokondriot väsähtävät, pakokaasuja syntyy enemmän, ja kudoksiin jäädessään ne aiheuttavat hiljaisen eli matala-asteisen tulehduksen.

– Matala-asteinen tulehdus muhii etenkin rasvakudoksissa ja altistaa muun muassa tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonitaudeille, Pietiläinen summaa.

Hiljainen tulehdus ei ole virusten tai bakteerien aiheuttama, vaan sillä tarkoitetaan tilaa, jossa tulehdussolut reagoivat elimistön huonosti voiviin soluihin, ja pyrkivät poistamaan ne kudoksista.

– Se on nimensä mukaisesti huomaamaton ja oireeton, mutta alkaa pikkuhiljaa nakertaa toimintahäiriöitä elintärkeisiin elimiin, Pietiläinen selittää useiden kansansairauksiemme taustalla olevaa mekanismia.

Muna vai kana?

Tutkijat eivät vielä tiedä, kumpi on muna ja kumpi kana: matala-asteinen tulehdus vai mitokondrioiden hiipuminen.

– Selvitämme sitä tutkimalla solujen viestintää eli niin sanottuja signaalireittejä. Haemme reittien jumipaikkoja ja toivomme, että niihin voi tulevaisuuden hoidoilla vaikuttaa siten, että hiljainen tulehdus estyy, Pietiläinen selventää.

Rasvakudoksen toiminnasta on jo tehty uusia tutkimushavaintoja, ja Pietiläinen on niistä innoissaan: rasvakudos ei olekaan passiivinen ja laiska, kuten ennen luultiin, vaan sillä on tärkeä merkitys aineenvaihdunnan sääntelyssä. Juuri siksi rasvakudoksen mitokondrioiden täytyy toimia tehokkaasti.

Toisin kuin helposti luulisi, laihduttaminen ei vauhdita mitokondrioita, vaan pikemminkin jarruttaa niiden toimintaa. Sen sijaan lihavuusleikkauksella on tutkimuksissa todettu olevan mitokondrioita virkistävä vaikutus.

Nyt Pietiläisen tutkimusryhmä pyrkii selvittämään, mistä tämä ero johtuu.

– Pitkän tähtäimen tavoitteena voi olla esimerkiksi lihavuusleikkauksen vaikutuksia matkivan lääkehoidon kehittäminen.

Biologia saattaa meidät pulaan

Ylipainon ja painonpudottamiseen liittyvien hankaluuksien taustalla on lukuisten biologisten syiden vyyhti.

– Uskomukselle kerran lihava, aina lihava, on perusteita, sillä ihmisen elimistö haraa painonpudotusyrityksiä vastaan. Etenkin perimänsä vuoksi lihavuuteen taipuvaiset ihmiset ovat pulassa lihavuusbiologiansa kanssa, Pietiläinen huomauttaa.

Hänen mukaansa ylipainoisten elimistö suosii kerran saavutetun painon säilyttämistä. Vaikka ihminen haluaisi laihduttaa, ei hän ole tilanteensa herra, vaan kapellimestarin tahtipuikkoa heiluttavat aivot.

– Ylipainoisella kylläisyyden tunnetta säätelevä suolistohormonipitoisuus on vähentynyt, minkä vuoksi nälkä ei tahdo lakata kurnimasta. Vaikka olisit kaikilla mittapuilla arvioiden syönyt tarpeeksi, käskevät biologiset syyt syömään lisää.

Kaikille laihduttaminen ja normaalipainon säilyttäminen ei onneksi ole vaikeaa, ja Pietiläinen vinkkaa, että myös ylipainon kanssa kehää kiertävät voivat helpottaa tilannettaan syömällä terveellisesti eli ravitsemussuositusten mukaisesti.

– Suositusten mukainen ravinto vaikuttaa tutkitusti aivoihin siten, että painonhallinta helpottuu.

Älä lannistu

Pietiläinen toivoo, että kokemukset ja tieto siitä, kuinka hankalaa painon pudottaminen voi pahimmillaan olla, ei lannistaisi ylipainosta kärsiviä.

– Älä anna kehosi komentaa. Ryhdy havainnoimaan omaa käyttäytymistäsi ja sen syitä. Et ole itse valinnut ylipainoa, ja on turha kokea syyllisyyttä siitä, mitä on tapahtunut.

– Jos haluat muutosta, mieti tarkkaan mistä aloitat. Ensimmäisen tavoitteen ei suinkaan tarvitse olla painon laskeminen, Pietiläinen kannustaa. 

Hyviä tuloksia semaglutidi-lääkkeellä

Kun omat konstit ja elintapamuutokset eivät auta, ja ylipaino aiheuttaa terveyshaittoja, voidaan painonhallintaa edesauttaa lääkehoidoilla. 

Tällä hetkellä suurimmat odotukset kohdistuvat semaglutidi-nimiseen suolistohormonivalmisteeseen, jonka odotetaan saavan myyntiluvan lihavuuden hoitoon Suomessa vuonna 2022.

Kyseessä on tyypin 2 diabeteksen hoidossa jo käytettävä lääkeaine, joka on potilastutkimuksissa osoittautunut erittäin tehokkaaksi lihavuuden hoidossa: sitä saaneet tutkimuspotilaat ovat onnistunet pudottamaan keskimäärin jopa 15–18 prosenttia painostaan.

– Semaglutidi on kerran viikossa pistettävä lääke, jota annostellaan lihavuuden hoidossa enemmän kuin tupla-annos diabeteksen hoitoon verrattuna, Pietiläinen kertoo.

Jos lääkkeen käyttö aiheuttaa sivuvaikutuksia, kuten pahoinvointia, närästystä, ummetusta tai ripulia, voidaan oireita helpottaa annosta pienentämällä.

Semaglutidi voi Pietiläisen mukaan tarjota merkittävän avun vaikeisiin paino-ongelmiin. Se vähentää niin ruokahalua kuin makean ja rasvan himoa.

  Vastaavia vaikutuksia saadaan myös liraglutidilla, jota annostellaan pistoksena päivittäin, Pietiläinen muistuttaa jo nyt saatavilla olevasta lääkehoidosta.

Liraglutidille on myönnetty 1.7.2021 alkaen Kelan rajoitettu peruskorvaus kauppanimellä Saxenda. Korvauksen saa, kun tietyt ehdot täyttyvät. Yksi peruste on esidiabetes. 

– Semaglutidin mahdollinen korvattavuus lihavuuden hoidossa selviää, kun se ensin saa myyntiluvan Suomessa. Lääke on tarkoitettu jatkuvaan, pitkäaikaiseen käyttöön, ja sen hinnan toivoisi olevan kohtuullinen kaikille hoidosta hyötyville, Pietiläinen toteaa.