Kakkostyypin diabetes – Milloin kannattaa aloittaa monipistoshoito?

1513
Iäkäs mies istuu keittiön pöydän ääressä.

Teksti: Irma Heiskanen-Haarala

Insuliinihoito pitää ehdottomasti aloittaa, kun tyypin 2 diabetesta sairastavalle tulee insuliininpuutos, sanoo Turun kaupungin diabetesvastaanoton vastuulääkäri Anne Artukka. Joskus myös monipistoshoito on sopiva vaihtoehto kakkostyypin diabeetikolle.

Perusinsuliini voi olla tarpeen muustakin syystä kuin insuliinivajeen vuoksi: hoitotavoitteisiin ei päästä muilla keinoilla, muut hoidot eivät sovi tai verensokeriarvot ovat jo diagnoosivaiheessa hälyttävän korkeita. Joskus harvoin käyttöön otetaan pelkästään ateriainsuliini.

Diabeteslääkärit tietävät myös, että aina potilaalla ei ole varaa tablettihoitoon tai pistettäviin suolistohormonilääkkeisiin, ja siksi hoidoksi valitaan insuliini.

– Jos lääkärin vastaanotolle tulee normaalipainoinen tai hoikka tyypin 2 diabeetikko, on hyvin tärkeää selvittää, onko hänellä insuliininpuutos, Anne Artukka tähdentää.

– On paljon diabetesta sairastavia, jotka luulevat sairastavansa kakkostyypin diabetesta, mutta todennäköisesti he ovatkin LADA-diabeetikkoja. LADA on aikuisiällä alkava diabetes, joka johtaa insuliininpuutokseen, ja silloin aloitetaan usein monipistoshoito.

Artukka korostaa, että diabeteksen hoito arvioidaan aina yksilöllisesti, ja kaikissa tilanteissa on aina vaihtoehtoja. Monipistoshoitoa käyttäville on tarjolla myös glukoosiarvojen sensorointi.

Nykyisin monipistoshoitoa ei aloiteta tyypin 2 diabetesta sairastaville yhtä herkästi kuin reilut kymmenen vuotta sitten. Käyttöön on tullut tehokkaita tabletti- ja pistoshoitoja: glukoosinpoistajat ja GLP1-analogit eli suolistohormonilääkkeet.

Tavoitteena mahdollisimman yksinkertainen hoito

– Ennen kuin kakkostyypin diabeetikolla aloitetaan monipistoshoito, pitää miettiä tarkkaan, onko muita vaihtoehtoja. Ateriainsuliinin käyttö vaatii valtavasti ohjausta insuliinin pistämisestä, hiilihydraattien laskennasta ja verensokerin mittauksista, Artukka kertoo.

Hän korostaa, että aina pitäisi pyrkiä mahdollisimman yksinkertaiseen hoitoon.

Verensokerin seuranta kertoo paljon siitä, onko ateriainsuliini tarpeen. Kahden viikon glukoosisensorointi antaa hyvän tietopohjan hoitopäätöksille. Sensori mittaa ihonalaisen kudoksen glukoosipitoisuutta muutaman minuutin välein ympäri vuorokauden.

– Keskustelemme tietysti myös, mihin potilas on halukas, Artukka muistuttaa.

Tyypin 2 diabetesta sairastavilla insuliiniannokset ovat usein suurempia kuin tyypin 1 diabeetikoilla. Tyypin 1 ja tyypin 2 diabetes ovat sairauksina hyvin erilaiset, mutta käytettävät insuliinit ovat samoja, ja myös monipistoshoito on periaatteiltaan samanlaista.

Kun kakkostyypin diabeetikko siirtyy monipistoshoitoon, muu diabeteslääkitys yleensä lopetetaan, mutta metformiinin ja harkinnan mukaan insuliiniherkistäjän tai glukoosinpoistajan käyttöä voidaan edelleen jatkaa, ellei niille ole vasta-aiheita.

Samalla potilaalla monia sairauksia ja vaivoja

Tyypillisesti monipistoshoidossa oleva tyypin 2 diabeetikko on yli 50-vuotias, ylipainoinen ihminen, jolla on verenpainetauti, uniapnea ja nivelrikkovaivaa ja jonka kolesteroliarvot ovat koholla. Usein potilas on myös sairastanut aivoinfarktin tai sydäninfarktin, ja hänellä saattaa olla masennusta.

Koska monipistoshoito vaatii täsmällisyyttä ja paljon tietoa ja taitoa, kotisairaanhoito on hyvä ottaa ajoissa mukaan hoidon tueksi, kun diabeetikko ikääntyy ja muisti ei enää pelaa kunnolla. Muistisairas ei selviydy omin voimin vaativasta hoidosta ja seurannasta.

Anne Artukka toimii vastuulääkärinä Turun kaupungin diabetesvastaanotolla. Hän pitää vastaanottoa myös Lounais-Suomen diabetesyhdistyksessä ja on Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin diabetestyöryhmän sihteeri. Artukka on ainoa terveydenhuollon ammattihenkilö, joka toimii Diabetesliiton valmentamana deelähettiläänä eli hän vie omissa somekanavissaan omalla tavallaan eteenpäin diabetekseen liittyviä teemoja.


Mikä monipistoshoito?

Monipistoshoidossa diabeetikko pistää yksi tai kaksi pistosta pitkävaikutteista perusinsuliinia vuorokaudessa ja pikainsuliinia aterioilla tarpeen mukaan. Kakkostyypin diabetesta sairastavalla tarve on usein 1–4 yksikköä pikainsuliinia kymmentä hiilihydraattigrammaa kohden.

Kakkostyypin diabeetikon hoidoksi voidaan valita myös sekoiteinsuliini, joka sisältää pitkävaikutteista ja pikainsuliinia. Se annostellaan yhdestä kolmeen kertaan vuorokaudessa.

Lähde: Terveyskylä.fi


Keskikäinen mies istuu nojatuolissa ja pistää insuliinia.
Lenkkeilyn ja rakennustöiden ansiosta Martti Sintosella on hyvä kunto, vaikka hänellä on diabeteksen lisäksi muitakin sairauksia. Kuva: Janne Viinanen

”Diabeteksen hoito on asennekysymys”

Tamperelainen Martti Sintonen aloitti monipistoshoidon reilut kaksi vuotta sitten. Häntä ei arveluta se, että lääkehoitoa muutellaan, jos sairaus sitä vaatii.

Ensimmäiset epäilyt alkavasta tyypin 2 diabeteksesta Martti Sintonen kuuli 40-vuotiaana terveystarkastuksessa. Runsaat kymmenen vuotta sen jälkeen hän sai diabetesdiagnoosin, ja alkoi tablettilääkitys.

– Diabetesta ei saatu tasapainoon, mikä johtui muun muassa siitä, että tein yötöitä. Olin kiinteistöesimiehenä Lentotekniikkalaitoksella, vuoren sisässä, ja tein lisäksi omia sivuhommia yli 20 vuotta. Yöunet jäivät vähiin, Sintonen kertoo.

Diabeteksen hoito on 82-vuotiaan Sintosen mielestä asennekysymys. Häntä ei arveluta se, että lääkehoitoa muutellaan, jos sairaus sitä vaatii.

Hypoglykemia hikoiluttaa ja vapisuttaa

Martti Sintonen aloitti insuliinihoidon vuonna 2001. Kun pistos aamuisin perinteisellä valmisteella ei enää riittänyt, se vaihdettiin vuonna 2008 Lantukseen, pitkävaikutteiseen glargiini-insuliiniin, mikä on toiminut hyvin. Ateriainsuliini tuli mukaan pari vuotta sitten.

Monipistoshoito toimii nyt niin, että Sintonen pistää ennen aamupalaa 22 yksikköä pitkävaikutteista insuliinia ja 4–5 yksikköä ateriainsuliinia. Ennen lounasta hän tarvitsee 2–4 yksikköä ja ennen päivällistä pari yksikköä ateriainsuliinia.

Päiväkahvin aikaan Sintosen ei tarvitse mitata verensokeria, mutta hän juo vaimonsa kanssa myös myöhäiset iltakahvit kello yhdeksän aikaan. Jos hän silloin epäilee, että verensokeri ei ole tasapainossa, hän tarkistaa sen.

– Minulla ei ole koskaan ollut liian korkeita verensokeriarvoja. Liian matalasta verensokerista kertoo se, kun jalat alkavat lenkillä täristä tai minua hikoiluttaa ja vapisuttaa, Sintonen kertoo.

Hänellä on joka takin taskussa glukoosipastilleja, joilla huonovointisuuden saa korjattua nopeasti.

Monia muitakin lääkkeitä

Martti Sintosella on käytössä myös kolesterolilääkitys, verenpaine- ja sydänlääkkeitä sekä veren hyytymistaipumusta estävä lääke. Hänellä on eteisvärinä ja lieviä tukkeumia sepelvaltimoissa. Jalkojen suonenvetoon hän käyttää magnesiumia.

Miehellä on hyvä kunto lenkkeilyn ja rakennus- ja mökkitöiden ansiosta.

– Olen auttanut poikiani: olemme rakentaneet ja korjanneet taloja ja kesähuvilan Virroilla. Oma kesämökkini on Sastamalassa, entisellä Mouhijärvellä, hän kertoo.

Pojat ovat jo pitkään asuneet omillaan, kaikki kolme kuitenkin kahdensadan kilometrin sisällä.

Sintonen kävi kaksi kertaa jäsenkorjaajalla selkäkipujen vuoksi. Kun jumissa olevat lihakset pehmitettiin perusteellisesti koko kehosta, veri alkoi kiertää myös oikeassa jalassa, josta oli tunto menossa.

Viime syksynä mies päätti jättää pois ylimääräiset välipalat ja santsikierrokset aterioista. Paino on pudonnut 5–6 kiloa.

– Insuliini lihottaa herkästi. Kun sain painoni putoamaan, pitkävaikutteisen insuliinin annos pystyttiin laskemaan 32 yksiköstä 22 yksikköön. Minun on parasta pitää kohtuus syömisessä ja liikunnassa. Jos kävelen liikaa, ruokahaluni kasvaa, Sintonen tuumii.

Hänen ruokavaliotaan rajoittaa myös keliakia.