Ota hoito haltuun 

2381
Iäkäs nainen mittaa verensokerin sormenpäästä.
Kuva: Shutterstock

Teksti: Mervi Lyytinen

Kun sinulla on tyypin 2 diabetes, ota hoitosi hallintaan verensokeria mittaamalla. Koska ei ole kahta samanlaista diabetesta, ei verensokerin mittaamiseenkaan voi antaa yhtä yleisohjetta. Monet tekijät vaikuttavat omaseurannan tarpeeseen, kuten sairauden vaihe, hoitomuoto ja hoitotavoitteet. 

Verensokerin omaseurannan tarve ja tiheys sovitaan yhdessä lääkärin kanssa ja kirjataan hoitosuunnitelmaan. Samoin pitäisi sopia ja kirjata selkeät, numeroin ilmaistut tavoitteet aamulla sekä ennen ateriaa ja aterian jälkeen mitatuille verensokeripitoisuuksille. Useimmille sopiva omaseurannan tavoite on verensokeri 4–7 mmol/l ennen ateriaa ja alle 10 mmol/l aterian jälkeen.

– Kaikkien mittaustulosten ei tarvitse olla tavoitteessa, eivätkä satunnaiset verensokerin nousut ole vaarallisia. Niille ei välttämättä löydy mitään erityistä syytä, Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka sanoo. 

Hänen mukaansa olisi hyvä osata itse suhteuttaa pitkäaikaista verensokeritasapainoa kuvaava HbA1c-laboratorioarvo verensokerin omaseurannan tuloksiin. Esimerkiksi jos HbA1c ja aamun verensokeri ovat pääsääntöisesti kunnossa (HbA1c alle 53 mmol/mol ja verensokeri 6–7 mmol/l), verensokeri on myöhemminkin päivällä yleensä hyvä. Jos toisaalta aamun verensokeriarvot ovat kunnossa, mutta HbA1c korkea, verensokeri nousee päivällä aterioiden jälkeen liikaa.

Omaseurannasta on hyötyä hoitoa opetellessa 

Nykyiset diabeteslääkkeet eivät insuliinihoitoa ja harvemmin käytössä olevaa glimepiridia lukuun ottamatta enää laske verensokeria liian matalalle, eikä niiden annostusta enää tarvitse itse muutella sormenpäämittausten mukaan. Monet tyypin 2 diabeetikot pärjäävätkin vähemmillä omamittauksilla kuin ennen.

Tyypin 2 diabeteksen hoitoa aloitettaessa, hoitomuutoksia tehtäessä ja ennen vastaanottokäyntiä tiheämpi verensokerin seuranta on kuitenkin edelleen tarpeen. Rutiininomaiseen päivittäiseen mittaamiseen tabletti- tai suolistohormoni (GLP-1) -hoidossa on harvoin tarvetta.

– Omaseurannan avulla oppii diabeteksen hoitoa aloitettaessa näkemään, miten erilaiset ruokamäärät, ruuan laatu ja liikunta vaikuttavat verensokeriin. Alkuvaiheessa verensokerinmittauksia tarvitaan enemmän, mutta myöhemmin mittaamista voi harventaa, Ilanne-Parikka sanoo. 

Hän suosittelee, että alkuvaiheessa tehdään muutamana päivänä viikossa ateriaparimittauksia, eli verensokeri mitataan ennen aamupalaa ja lounasta tai päivällistä ja noin kaksi tuntia niiden jälkeen mittauspäiviä vaihdellen. 

Verensokerin mittaaminen pelkästään mittaamisen vuoksi ei hyödytä ketään – verensokeri ei siitä laske. Mittaustulosten perusteella pitää osata toimia, ja siihen diabetesta sairastava tarvitsee ohjauksen diabeteshoitopaikastaan. 

Kerta viikossa riittää hoidon vakiinnuttua

Kun itse mitatut verensokeriarvot ja pitkäaikaista verensokeritasoa kuvaava HbA1c-laboratoriokoe ovat tavoitetasolla, riittää useimmille mittaaminen aamulla ja pääaterian jälkeen kerran viikossa. Näin näkee ajoissa, jos tilanne muuttuu ja hoitoa on tarpeellista tehostaa. Jos arvot eivät asetu kohdalleen, on muutaman päivän tiheämpi seuranta paikallaan.

Jos HbA1c ylittää tavoitetason, on aihetta tihentää mittaamista. Ilanne-Parikka suosittelee potilailleen, että he tehostavat seurantaa aina muutamaksi päiväksi myös ennen vastaanotolle saapumista. 

Tehoseuranta tarkoittaa, että verensokeri mitataan mielellään kolmena päivänä ennen ja jälkeen aterioiden (ateriaparit) sekä nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä (ilta–aamu-pari). Samalla pidetään ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa. Seurantatiedoista lääkäri näkee, miten potilaan verensokeri vaihtelee ja voi tarvittaessa säätää hoitoa.

Insuliinihoitoiselle voi olla hyötyä myös jatkuvasta verensokerin seurannasta eli sensoroinnista. Tällöin diabeetikko saa laitteen kotiin 1–2 viikon ajaksi.

Insuliinihoito kohdalleen parimittauksin

Perusinsuliinihoidossa pitkävaikutteisen insuliinin annosta säädetään tarvittaessa itse ilta–aamu-parimittauksilla. Ilanne-Parikka suosittelee, että perusinsuliinihoitoiset mittaavat verensokerin joka aamu sekä pääaterian jälkeen ja nukkumaan mennessä 1–3 kertaa viikossa.

– Erityisesti perusinsuliinihoidon suunnittelussa ja seurannassa olisi hyvä käyttää verensokerin jatkuvaa seurantaa eli sensorointia esimerkiksi viikon ajan ja pitää samalla päiväkirjaa ruokailusta ja liikunnasta ainakin muutamalta päivältä, Ilanne-Parikka sanoo. 

Monipistoshoito tulee ajankohtaiseksi, jos oma insuliinintuotanto hiipuu ja kehittyy merkittävä insuliininpuutos. Verensokerin omaseurannan periaatteet ovat tällöin samat diabetestyypistä riippumatta: insuliini annostellaan verensokerimittausten tai jatkuvan verensokerin mittauksen eli sensoroinnin perusteella. Joskus sairastuneen toimintakyky voi vaikuttaa insuliinihoidon toteuttamiseen, esimerkiksi palvelutaloissa tai yksin asuvilla vanhuksilla.

Monipistoshoidossa verensokeri tarkastetaan aina ennen aterioita ja nukkumaan mennessä. Ennen vastaanottoa seurantaa tehostetaan. Jatkuva verensokerin seuranta eli sensorointi on tällöinkin hyvä apuväline.

Aterian jälkeisiä mittauksia ei yleensä tarvita muulloin kuin insuliini-hiilihydraattisuhdetta määritettäessä. Tämä suhde on yksilöllinen ja kertoo, paljonko diabeetikko tarvitsee pikainsuliinia aterialla kymmentä hiilihydraattigrammaa kohti. Tyypin 2 diabeetikoilla suhdeluku on usein 1–4 yksikköä pikainsuliinia 10 gramman hiilihydraattiannokselle. Tieto tarvitaan, jotta insuliinin pystyy annostelemaan oikein.

– Luonnollisesti insuliinihoidossa tarvitaan lisämittauksia vaihtelevissa tilanteissa, kuten ennen autolla ajoa, liikunnan yhteydessä, matkoilla ja sairauspäivinä, Ilanne-Parikka muistuttaa.

Mittaamiseen annetaan yksilölliset ohjeet insuliinihoitoa aloitettaessa.


Verensokerin tavoitearvot

Useimmille tyypin 2 diabetesta sairastaville sopii verensokerin omamittausten tavoitteeksi: 

  •  4–7 mmol/l ennen ateriaa
  • alle 10 mmol/l aterian jälkeen.