Hybridipumppu tuo hoitoon tasaisuutta

2825
Nuori nainen seisoo sillan alla, takana voimakas valo.
Sara Hahkalasta tuntuu ajoittain, ettei hänellä ole lainkaan diabetesta. Hybridipumppu on helpottanut elämää huomattavasti. Kuva: Annika Rauhala

Teksti: Mari Vehmanen

Uudet hybridipumput säätelevät automaattisesti perusinsuliinin annostelua. Hoito vaatii edelleen omaa kiinnostusta ja tarkkaa hiilihydraattimäärien arvioimista, mutta tuloksena voi olla esimerkiksi yöllisten verensokerivaihteluiden tasoittuminen.

Eräs viime vuosien tekninen edistysaskel diabeteksen hoitamisessa on ollut niin kutsuttujen hybridipumppujen ilmestyminen markkinoille. Suomessakin näitä uudenlaisia pumppuja on jo käytössä joillakin diabeetikoilla.

Merkittävin ero vanhempiin pumppumalleihin verrattuna on basaali- eli perusinsuliinin automaattisessa annostelussa. Hybridipumppuun vaihtava diabeetikko käyttää alkuvaiheessa laitetta viikon verran manuaalitilassa eli määrittelee insuliinit samaan tapaan kuin muissakin pumpuissa.

– Tämän jälkeen on mahdollista siirtyä automaattitilaan, jossa pumppu säätelee perusinsuliinia itsenäisesti jatkuvan verensokeriseurannan perusteella. Annostelu perustuu käyttäjän henkilökohtaisiin historiatietoihin ja pumpun algoritmeihin, diabeteshoitaja Katriina Nummela Tampereen yliopistollisen sairaalan sisätautien ja endokrinologian poliklinikalta kertoo.

Pumpun kanssa käytetään samaan tuotepakettiin kuuluvaa sensoria. Mikään täysin automaattinen keinohaima tämä kokonaisuus ei kuitenkaan ole. Käyttäjän täytyy edelleen arvioida ravinnon hiilihydraatit ja syöttää ateriatiedot pumppuun, jolloin laite ehdottaa bolusten sopivaa annostelua.

Katriina Nummelan mukaan ei kannata muutoinkaan odottaa, että uusi hybridipumppu vastaisi hoidosta käyttäjän puolesta. Hänen mielestään laite sopii parhaiten henkilölle, joka on kiinnostunut hoitonsa kehittämisestä. Lisäksi tarvitaan valmiutta luottaa pumpun toimivuuteen.

– Kalibrointimittauksia sormenpäästä tulee tehdä päivittäin, ja laitteen keräämiä tietoja on hyvä purkaa netin pilvipalveluun säännöllisesti. Yleisesti ottaen pumpusta saa sitä suuremman hyödyn, mitä tarkempi on aterioiden hiilihydraattien arvioinnissa, kanyylin vaihtamisessa ja sensoripaikan valitsemisessa, Nummela neuvoo.

Käsi pitelee hybridipumppua.Yleistyvät tulevaisuudessa

Monesti vaivannäkö kannattaa. Hybridipumpusta saattaa olla erityisesti apua, kun halutaan päästä eroon yöllisistä matalista verensokereista, sillä laite reagoi verensokerin vaihteluihin jatkuvasti myös käyttäjän nukkuessa.

– Nimenomaan verensokerin tasaisuus on se avainsana. Ensimmäisenä käyttöön tulleessa hybridipumppumallissa kaikille yhteiseksi tavoitteeksi on asetettu, että verensokeri pysyttelisi aina tasolla 6,7 mmol/l, Katriina Nummela kertoo.

Hänen mukaansa hyvin kunnianhimoiseen hoitotasapainoon pyrkivästä se voi kuulostaa turhankin korkealta verensokeriarvolta. Moni hybridipumppuun siirtynyt on joka tapauksessa ollut tyytyväinen, kun sekä hypoglykemiat että erittäin korkeat glukoosiarvot ovat vähentyneet merkittävästi.

– Äkillinen sairastuminen tai oikein kuormittava liikunta ovat niitä harvoja tilanteita, joissa pumpun automatiikka ei aina tahdo pysyä perässä. Silloin tarvitaan omaa valppautta, Katriina Nummela huomauttaa.

Diabeteslääkäri Päivi Hannula vahvistaa, ettei Taysin kymmenistä hybridipumppuun siirtyneistä potilaista tiettävästi kukaan ole halunnut luopua laitteesta.

– Käyttäjiin kuuluu monenlaisia eri-ikäisiä diabeetikoita. Aivan vastasairastuneelle en silti suosittelisi sitä ensimmäiseksi hoitomuodoksi. Sen verran omaa perehtymistä tarvitaan, Päivi Hannula sanoo.

Hänen mukaansa keskeistä on olla kärsivällinen ja jaksaa odottaa uudenlaisen pumpun suurimpia hyötyjä kuukausi tai kaksi. Siirtymä saattaa olla helpoin käyttäjälle, jolla on valmiiksi selkeä ateriarytmi ja joka on tottunut annostelemaan boluksia riittävän reippaina annoksina.

– Hyvin sahaavaan verensokeriin ja varsinkin öisiin pulmiin hybridipumppu voi tuoda helpotusta. Aamulla pääsee sitten aloittamaan päivän puuhia mukavista lukemista, Päivi Hannula rohkaisee.

Hän uskoo yhä automaattisempien pumppujen yleistyvän tulevaisuudessa.

– Silti kyse on edelleen vain yhdestä vaihtoehtoisesta tavasta annostella insuliinia – ei ihmelääkkeestä koko sairauteen, hän muistuttaa.


Hypot loppuivat lähes kokonaan

”Edellinen pumppuni alkoi olla käyttöikänsä päässä. Olin lukenut netistä uusista hybridipumpuista, joten kysyin oma-aloitteisesti mahdollisuutta saada sellaisen. Hoitoyksikössänikin oltiin sitä mieltä, että se voisi sopia minulle.

Siirtyminen sujui loppujen lopuksi aika vaivattomasti. Käytin ensin manuaalitilaa pari viikkoa, ja siinä ajassa laite ehti tulla tutuksi. Kun sitten vaihdoin automaattiin, hoito loksahti heti kohdalleen.

Olen tosi insuliiniherkkä, ja esimerkiksi pienikin fyysinen rasitus saa verensokerini laskemaan herkästi. Välillä tavallinen kauppareissu on riittänyt aiheuttamaan hypoglykemian.

Aiemmin, normaalipumppua käyttäessäni olin sensorin seurannan mukaan noin kymmenen prosenttia ajasta hypon puolella, mutta nykyään osuus on enää prosentti. Kun ennen hypoja tuli lähes päivittäin, nyt niitä on ehkä kerran viikossa.

Uuden pumpun kanssa tuntuu hetkittäin siltä kuin minulla ei olisi lainkaan diabetesta. Voin vaikka lähteä käymään kaupassa hetken päähänpistosta ilman perusteellista ennakoimista. Itse en vaihtaisi enää takaisin vanhaan pumppuun.

Käyttäminen vaatii mielestäni sen, että on ymmärtänyt pumpun automaattitoiminnan logiikan. Ensimmäiseksi pumpuksi suoraan monipistoshoidosta siirtyvälle en tätä suosittelisi.

Laite piippailee ja pyytää erilaisia tarkistuksia enemmän kuin vanha pumppu. Lisäksi hiilareissa kannattaa mielestäni huomioida pienetkin määrät mahdollisimman tarkasti. Mutta kun on valmis näkemään tämän verran vaivaa, palkintona voi olla tosi tasainen verensokeri.”

Sara Hahkala, Espoo


Nuori nainen istuu puistonpenkillä.
Niina Vainion verensokerin vaihtelut ovat tasaantuneet, kun hän siirtyi hybridipumpun käyttäjäksi. Kuva: Henna-Milla Ärrälä

Ei enää yöheräilyjä

”Lääkäri ehdotti uutta hybridipumppua, kun edellisestä pumpusta luopuminen tuli ajankohtaiseksi. Olin kyllä päässyt tavallisen pumpun ja erillisen sensorin kanssa muuten melko hyvään tasapainoon, mutta hypoja tuli edelleen tasaisesti.

Lisäksi minulta puuttuvat hypotuntemukset. Saatoinkin herätä yöllä tarkistamaan verensokerin ja huomata, että lukema on laskenut kahden pintaan.

Koska olin ollut vanhaan pumppuun suhteellisen tyytyväinen, epäröin hieman johdottoman mallin vaihtamista letkulliseen. Lääkäri kuitenkin vakuutti, että aina voi vaihtaa takaisin.

Lopulta vaihdoin pumppuni uuteen pääsiäisen 2019 aikoihin. Pidin manuaalitilaa päällä kolmisen viikkoa ennen kuin siirryin basaalin automaattiseen annosteluun. Opettelu oli mielestäni ihan hauskaa, eikä laite tuntunut liian vaikealta. Tosin olin ehtinyt unohtaa melkein kaiken uusien käyttäjien kurssilla kerrotun, joten minun piti vähän kerrata asioita ja hakea ohjeita esimerkiksi säiliön vaihtamiseen. Johtoonkin totuin epäilyksistäni huolimatta viikossa.

Minulle suurin hyöty on ollut hypojen loppuminen melkein kokonaan. Samalla ovat jääneet pois matalien verensokerien vastavaikutuksena tulevat korkeat verensokerit. Uuden pumpun kanssa ei tule ylireagoitua ja korjattua verensokerin vaihteluita liian rankalla kädellä.

Kuukauden automaattia käytettyäni olin jo 80−90 prosenttia ajasta tavoitealueella.

Eikä öisin tarvitse enää herätä tarkistamaan verensokereita, minkä ansiosta unet ovat parantuneet selvästi. Tämän huomaa päivisinkin aiempaa parempana jaksamisena ja vireytenä.

Ainoa pieni pulma oli jossain vaiheessa sensoreiden teknisessä toimivuudessa: ne eivät tahtoneet kestää kunnolla luvattua viikkoa. Varsinaista vikaa ei löytynyt, mutta lähettimen ja asettimen vaihtaminen uusiin korjasi ongelmat.

Kannustan ehdottomasti kokeilemaan, jos tulee mahdollisuus siirtyä hybridipumppuun. Mikään laiskan laite tämä ei silti ole. Pumppu pyytää tarkistusmittauksia vähintään pari kertaa päivässä, ja muutenkin täytyy olla omaa motivaatiota hoitamiseen.”

Niina Vainio, Punkalaidun