Teksti: Tiina Suomalainen
Kaikki, mitä syömme, vaikuttaa suoliston mikrobistoon. Suoliston mikrobisto vaikuttaa puolestaan terveyteen ja sairastumiseen. Vanha kunnon ruokakolmio on paras keino pitää suolisto tasapainossa. Tulevaisuudessa ravitsemusohjeita saatetaan räätälöidä yksilöllisesti kunkin oman mikrobiston mukaan.
Suolistomme kuhisee mikrobeja. Pääasiassa suolistomikrobisto koostuu bakteereista, mutta joukossa on myös viruksia ja hiivasoluja. Bakteereja suolistossamme elää peräti 1,5 kiloa ja ne edustavat satoja eri bakteerilajeja.
– Karkeasti jaoteltuna bakteerien tehtävä on pilkkoa sellaisia ravintoaineita, joita elimistömme ei pysty pilkkomaan, ja puolustaa kehoa haitallisia aineita vastaan. Osana tätä puolustusta on pitää huolta haitallisten ja hyödyllisten bakteerien tasapainosta, ravitsemusterapeutti Leena Putkonen kuvailee.
Molekyylibiologian menetelmien kehittymisen ansiosta suoliston mikrobistoa on päästy tutkimaan tarkemmin. Nykyään tiedetään, että mikrobistolla, sen tasapainolla tai tasapainon järkkymisellä on iso rooli ihmisen terveydelle ja sairastumiselle.
Muutokset suolistomikrobistossa on yhdistetty moniin sairauksiin, kuten lihavuuteen, diabetekseen, tulehduksellisiin suolistosairauksiin, astmaan ja allergioihin, Parkinsonin tautiin, Alzheimerin tautiin, syöpään ja sepelvaltimotautiin. Viimeisimpänä on havaittu yhteys myös psyykkisiin sairauksiin kuten masennukseen ja ahdistukseen.
Tulehdus vaanii taustalla
Kaikki se, mitä suuhun panemme, vaikuttaa mikrobien kirjoon ja niiden aineenvaihduntatuotteisiin.
– Emme ole vain sitä, mitä syömme vaan myös sitä, mitä bakteerit tekevät siitä mitä syömme, Turun yliopiston bakteeriopin professori Pentti Huovinen tiivistää.
Syömästämme ruuasta bakteerit tuottavat lukuisia yhdisteitä, jotka osallistuvat aineenvaihduntaan, immuunipuolustukseen ja aivojen toiminnan säätelyyn. Näillä yhdisteillä on hormonien, hermojen välittäjäaineiden ja tulehdustekijöiden kaltaisia vaikutuksia elimistön toimintaan ja vastustuskykyyn.
– Tulehdus näyttäisi liittyvän olennaisesti siihen, mitä suolistossamme tapahtuu. Matala-asteisella tulehduksella tarkoitetaan tilaa, jossa jossakin päin elimistöä on tällainen jatkuva tulehdusreaktio käynnissä. Se voi olla hengitysteiden limakalvoilla tupakoinnin seurauksena, runsaassa rasvakudoksessa, hampaiden kiinnityskudoksessa tai vaurioituneessa suolistossa, Huovinen luettelee.
Ei poppakonsteja
Jotta suolistomikrobisto tukisi terveyttä mahdollisimman hyvin, poppakonsteja ei tarvita. Tämän hetken tietämyksen mukaan riittää, kun noudattaa ruokakolmion suosituksia. Tulevaisuudessa ohjeet voivat Huovisen mukaan tarkentua ja olla yksilöllisempiä.
– Mitä korkeammalle ruokakolmiossa mennään, sitä enemmän ruoka-aineet edistävät tulehdusta elimistössä. Vihannekset, kasvikset, marjat ja hedelmät suosivat sellaisia bakteereja, jotka rauhoittavat tulehdusta suolistossa. Punainen ja prosessoitu liha voivat pahentaa tulehdusta, Huovinen sanoo.
Hedelmiä, marjoja ja vihanneksia pitäisi syödä kuusi kourallista päivässä. Ruokavalion monipuolisuus on kaiken a ja o, sillä monipuolinen ruokavalio korreloi monipuolisen mikrobiston kanssa.
– Erityisen tärkeitä ovat polyfenolit, joita saamme värikkäistä kasviksista ja marjoista. Viljojen kuidut puolestaan stimuloivat esimerkiksi bifidobakteereja. Viljoista saamme myös paljon B-vitamiinia, Leena Putkonen kertoo.
Diabeteksen hoitoon kuuluu olennaisena osana terveellinen ja monipuolinen ruokavalio, joten siinä tulee samalla pidettyä huoli suoliston mikrobeista. Päivittäiseksi janojuomaksi Putkonen suosittelee vettä tai vaikkapa teetä.
– Satunnainen light-limppari on ok, mutta tapaa siitä ei kannata ottaa. Tutkimukset viittaavat siihen, että kalorittomat makeutusaineet tekevät hallaa suolistomikrobeille.
Liiku ja mene luontoon
Ruokavalion lisäksi suolistomikrobistoa voi tuunata liikunnalla ja altistumalla luonnon mikrobeille.
Alustavien tutkimusten mukaan liikunta kohentaa suoliston hyvinvointia ja vähentää näin tulehdusreaktiota.
Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston syksyllä 2018 julkaistun tutkimuksen mukaan kestävyysliikunnalla on positiivinen vaikutus suolistomikrobiston koostumukseen. Kuuden viikon liikuntaharjoittelun jälkeen mahdolliset tulehduksenaiheuttajamikrobit vähenivät, ja tehokkaaseen aineenvaihduntaan liittyvät mikrobit lisääntyivät.
Luultavasti suolistomikrobisto tykkää myös siitä, kun ihminen liikkuu luonnossa, potkii lehtiä, möyrii maata ja syö sieniä, metsämarjoja ja omenoita.
– Olemme vuosituhansien ajan altistuneet luonnon mikrobeille, ja oletettavasti tarvitsemme niitä edelleen hyvinvointimme tueksi, Huovinen pohtii.
Probiootteja vai ei?
Monet lääkkeet vaikuttavat suoliston mikrobistoon. Tunnetuimpia ovat antibiootit: ne parantavat tehokkaasti taudista, mutta tappavat samalla suuria määriä hyviäkin bakteereja.
Lääkkeiden tarkemmista vaikutuksista suolistomikrobistoon tiedetään edelleen hyvin vähän. Sama koskee diabeteslääkkeitä. Vaikutuksia on tutkittu vähän: tulosten tulkinta on vaikeaa, eikä mitään yleispätevää voida sanoa.
– Esimerkiksi eräässä tutkimuksessa sukkulamadoille annettiin metformiinia. Se pidensi niiden elämää. Mutta kun sukkulamadoilta eliminoitiin suolesta kolibakteeri, metformiini tappoi madon. Lääkkeen vaikutus muuttui siis olennaisesti, kun madon suoliston bakteeristoon puututtiin. Ihminenhän ei ole sukkulamato, mutta mietittävää tämä tutkimus antaa, Huovinen sanoo.
Miten sitten tasapainottaa lääkkeiden sekoittama suolistomikrobisto? Kaikista tehokkainta on se, että pyrkii syömään mahdollisimman monipuolisesti – alussa vaikka ihan pieniä annoksia.
Tutkimuksissa on todettu Saccharomyces boulardii -nimisen hiivasienen auttavan tasapainottamaan suolistoa antibioottikuurin vaikutuksilta. Diabeetikon pitää kuitenkin varmistaa sen käyttö lääkäriltään. Jos immuunipuolustus on heikentynyt, tämä hiivasieni voi olla haitallinen.
Huovisen mukaan probioottien vaikutus on yksilöllistä. Niiden syöminen voi auttaa – tai sitten ei.
– Jokaisella ihmisellä on yksilöllinen suolistomikrobisto, ja probiootteja on lukemattomia erilaisia. Varmaa on vain se, että probiootit ovat erilaisia, ja siksi myös niiden vaikutus vaihtelee.
Huovinen ennustaa, että tulevaisuudessa syömmekin bakteeripillereitä, jotka on räätälöity yksilöllisesti mikrobiston mukaan.
Paljastuuko ulostenäytteistä ykköstyypin diabeteksen syy?
Suolistomikrobiston analyysia käytetään apuna, kun pyritään selvittämään tyypin 1 diabeteksen salaisuutta.
Suomalainen DIPP-tutkimus pyrkii etsimään vastauksia siihen, miten tyypin 1 diabeteksen ilmaantuminen olisi nykyistä paremmin ennustettavissa ja mahdollisesti ehkäistävissä. DIPP-seurantaan kutsutaan vastasyntyneet, joilla on perinnöllinen alttius sairastua tyypin 1 diabetekseen.
– Tutkimuksessa pyritään määrittämään ulostenäytteistä mikrobiomi eli bakteerien, virusten, sienten ja parasiittien geneettinen materiaali. Tutkimme, onko suolistomikrobisto erilainen niillä lapsilla, jotka kehittävät autovasta-aineita ja sairastuvat diabetekseen kuin niillä lapsilla, joille ei kehity vasta-aineita, kertoo Oulun yliopiston lastentautiopin professori Riitta Veijola.
Suolistossa elävien enterovirusten yhteys tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen on tutkimuksessa jo todettu. Suoliston bakteerien yhteys sairauden puhkeamiseen on vielä pitkälti hämärän peitossa. On kuitenkin havaittu, että diabetekseen sairastuneilla on vasta-aineiden ilmaantumisen ja sairastumisen välisenä aikana köyhempi suolistomikrobisto kuin niillä lapsilla, jotka eivät kehitä vasta-aineita.
– Ei voida kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että köyhempi suolistomikrobisto olisi syy sairastumiseen. Mutta se saattaa olla edesauttavana tekijänä, Veijola täsmentää.
Jatkossa tutkimuksessa aletaan kerätä ulostenäytteitä myös vanhemmilta jo raskausaikana, jotta pikkulasten mikrobiston ja tyypin 1 diabeteksen kehittymisen välinen yhteys selviäisi. Tavoitteena on myös käynnistää tutkimus, jossa pikkulasten suoliston bakteerikirjoa tuettaisiin antamalla heille probioottivalmisteita syntymästä lähtien.
– Haluamme selvittää, voidaanko probiooteilla vähentää autovasta-aineiden ilmaantumista, Veijola sanoo.
