Tanssi hoitaa mieltä

1399
Kuva: Shutterstock

Teksti: Tuija Manneri

Tanssi-liiketerapiassa opetellaan tunnistamaan kehon viestejä, ymmärtämään omia tunnetiloja ja löytämään mielihyvää luovasta liikkeestä. Tuore tutkimus kertoo terapian toimivan masennuksen hoidossa.

Kolme vuotta sitten ympäri Suomea etsittiin Jyväskylän yliopiston tutkimukseen masentuneita, jotka halusivat kokeilla ryhmässä tanssi-liiketerapiaa. Nyt tutkimus on loppusuoralla.

– Tulosten analysointi on kesken, mutta yleislinjana voin jo sanoa, että potilaiden vointi parani. Masennusoireilu helpottui ja kehonkuva koheni, hanketutkija, psykologi ja tanssi-liiketerapeutti Päivi Pylvänäinen summaa.

Kelan rahoittamassa tutkimuksessa oli mukana noin 150 aikuista, joilla oli lievä, keskivaikea tai vaikea masennus. Tutkittavat osallistuivat kymmenen viikon ajan pienryhmään, joka tapasi kahdesti viikossa 75 minuuttia kerrallaan.

Haastatteluilla ja kyselyillä kartoitettiin tutkittavien mielialaa, oireita ja kehonkuvaa ennen ja jälkeen terapiajakson sekä kolme kuukautta sen jälkeen. Yksi tutkijoiden käyttämistä mittareista oli mielialaa kartoittava BDI-kysely.

– Alkumittauksessa kyselyn pistemäärät olivat tyypillisesti keskivaikean tai vaikean masennusoireilun tasolla. Terapiajakson jälkeen pisteet olivat madaltuneet keskimäärin lievän masennusoireilun tasolle, Pylvänäinen kertoo.

Kolme kuukautta terapian päättymisestä myönteinen kehitys oli osalla jatkunut ja BDI-pisteet laskeneet vielä hieman lisää. Osalla oireilu oli alkanut palata ja pisteet hieman kohosivat.

– Keskiarvopisteet eivät kuitenkaan nousseet alkutasoon, mikä tarkoittaa, että myönteinen muutos näytti säilyvän, Pylvänäinen tiivistää.

Samansuuntaisia tuloksia on saanut lahtelainen trauma-, musiikki- ja tanssi-liiketerapeutti Marko Punkanen. Hän kehitti ja testasi hoitomallia muutama vuosi ennen Jyväksylän tutkimusta.

– Osallistujia oli 20 ja heidän BDI-kyselynsä keskiarvopisteet laskivat terapian aikana keskivaikean masennuksen tasolta normaaliin mielialaan. Lisäksi jokaisen osallistujan henkilökohtaiset BDI-pisteet laskivat.

Stressi vähenee, myötätunto lisääntyy

Masennusta lähestytään tanssi-liiketerapiassa kehon ja sen kokemusten kautta.

– Masennukseen liittyy usein hankaluuksia suhteessa itseen ja ympäristöön, omaan kehoon ja kehollisuuteen. Lisäksi masennukseen liittyy paljon välttämiskäyttäytymistä, ja yhdessäolo toisten kanssa voi tuntua vaikealta, Päivi Pylvänäinen luettelee.

Terapiassa opetellaan huomaamaan kehon viestejä eri tilanteissa, esimerkiksi jännittymistä, rentoutumista ja hengityksen muuttumista.

– Tavoitteena on oppia tunnistamaan omia rajoja ja tunnetiloja ja löytää keinoja olon helpottamiseen ja itseilmaisuun. Vähitellen kehotietoisuus, myötätunto itseä kohtaan ja säätelykyky lisääntyvät.

– Terapiaryhmässä voi myös kokea, miten ollaan turvallisesti omassa kehossa ja toisten ihmisten seurassa. Se vähentää stressireaktioita ja vetäytymistä omiin oloihin ja avaa reittejä sosiaaliseen yhdessäoloon, Pylvänäinen kuvailee.

Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa osa käytti tanssi-liiketerapian aikana masennuslääkkeitä ja osa ei. Tutkijat eivät vielä ole tarkastelleet, miten lääkitys tai sen puuttuminen vaikutti, mutta viime vuonna Päivi Pylvänäisen väitöstutkimuksessa tanssi-liiketerapiasta parhaiten näyttivät hyötyvän ne, jotka eivät käyttäneet lääkitystä. 

– Mutta hyötyä saivat myös ne, joilla oli masennuslääkitys. Väitöstutkimuksen pienellä aineistolla on vaikea osoittaa, miksi lääkkeitä käyttävät ja käyttämättömät näyttivät hyötyvän eri tavoin. Lääkityksen vaikutus vointiin on yksilöllistä, ja asiasta tarvitaan vielä lisätutkimusta, Pylvänäinen sanoo.

Marko Punkasen tutkimuksessa monilla – joskaan ei kaikilla – oli lääkitys. Molemmat ryhmät hyötyivät terapiasta yhtä lailla.

Maksu omasta kukkarosta

Tanssi-liiketerapiassa ei tarvitse olla hyväkuntoinen tai osata tanssia. Tapaamisissa ei myöskään opetella tanssikuvioita tai askelsarjoja.

– Terapiassa etsitään itsestä luovaa, ilmaisevaa liikettä. Sen avulla voi ilmaista ja vapauttaa tunteita, joita on sanallisesti vaikea tavoittaa ja joita ehkä on joutunut pidättelemään, kuten esimerkiksi voimakasta aggressiota, vihaa ja surua, Marko Punkanen kuvailee.

Tapaamiset alkavat lämmittelyvaiheella, jossa ryhmä vaihtaa kuulumisia ja tekee pieniä liike- ja hengitysharjoituksia. Sen jälkeen työstetään liike-improvisaation avulla päivän teemaa, esimerkiksi omia rajoja suhteessa muihin tai sitä, miten liikkeessään kokee vahvan tai kevyen voiman. Jokainen päättää itse, miten haluaa liikkua. 

– Liikkujalla on aina oikeus muokata liikettä sen mukaan, mikä hänen kehossaan tuntuu mahdolliselta ja luontevalta, Pylvänäinen korostaa.

Terapiakerran lopuksi keskustellaan harjoitusten ja teeman herättämistä tuntemuksista, löydöistä ja oivalluksista.

Kaikille tanssi-liiketerapia ei välttämättä ole sopivin terapiamuoto. Voimakkaat kivut tai liikkumisen rajoitteet voivat vaikeuttaa osallistumista, samoin taloudelliset syyt.  Terapiaa ei saa Kelan kautta, vaan se on maksettava itse. Esimerkiksi 20 kerran ryhmäterapian hinnaksi kertyy arviolta 1 000–1 400 euroa.

Aivoissa tapahtuu paljon

Päivi Pylvänäinen ja Marko Punkanen eivät tutkineet tanssi-liiketerapian vaikutusta elimistön toimintaan. Aiemmista tutkimuksista tiedetään kuitenkin, että tanssi vaikuttaa aivoihin.

– Tanssissa musiikkiin liittyy liike ja luova toiminta, ja silloin päästään käsittelemään tunteita eri tavalla kuin puhumalla. Keskusteluun tarvitaan aivoissa kognitiivinen eli tiedollinen linkki, kun taas luova liike liittyy aivojen tunteita säätelevään limbiseen järjestelmään, tanssin ja musiikin neurotieteen tohtori Hanna Poikonen kertoo.

Tanssi ja musiikki rauhoittavat mantelitumaketta, joka on aivojen stressi- ja pelkokeskus. Mantelitumaketta rauhoittaa myös levollinen uloshengitys, jota tanssi-liiketerapiassa opetellaan.

– Rentous ja luovuus lisääntyvät tanssiessa usein lähes huomaamatta, koska vapaa tanssi vähentää aktiivisuutta niillä aivojen etuosan alueilla, jotka liittyvät järkeilyyn ja yksityiskohtien huomioimiseen. Silloin vapautuu tilaa luovuuteen liittyville aivotoiminnoille, Poikonen kuvailee. 

Tanssissa, kuten lähes kaikessa liikunnassa, lisääntyy myös serotoniinihormonin määrä, mikä tuo hyvää oloa. 

– Liikunnan ja luovan toiminnan yhdistelmä puolestaan voi lisätä mielihyvään ja tunteisiin liittyvää välittäjäaine dopamiinia. Ja jos tanssin kokee miellyttävänä, stressihormonit kortisoli ja noradrenaliini vähenevät. Rauhallisesti tanssiessa on aikaa oman kehon ja mielen viestien kuuntelulle, Poikonen neuvoo.

– On tärkeä myös ottaa huomioon hormonien keskinäinen suhde. Liikunnan, luovan yhteisöllisen toiminnan ja riittävän levon avulla hormoneja voi tasapainottaa luonnollisin keinoin, hän lisää.