Teksti: Pirkko Tuominen
Seitsemän vuotta sitten Timo Rautajärvi painoi 180 kiloa, vihasi liikuntaa yli kaiken ja söi kymmeniä lääkkeitä päivässä. Nyt hän käy salilla useita kertoja viikossa, painaa yli 80 kiloa vähemmän ja on päässyt kokonaan eroon diabeteslääkkeistä. Tästä hän kiittää vaimoaan.
Timo Rautajärvi on vakuuttunut siitä, että hänen nykyinen vaimonsa pelasti hänen henkensä. Jos Sanna-vaimo ei olisi saanut häntä korjaamaan elintapojaan, hän ei uskoisi olevansa enää hengissä.
– Vaimo vedätti minua neljä vuotta ja ujutti elintapojani salaa terveellisempään suuntaan. Se oli ainoa keino saada houkuteltua minut mukaan. Määräilemällä se ei olisi onnistunut, Timo toteaa.
Hän oli elänyt railakasta elämää, juopotellut, polttanut tupakkaa, syönyt epäterveellisesti, kasvattanut vatsaa ja vihannut liikuntaa yli kaiken. 37-vuotiaana hän sairastui kardiomyopatiaan, sydänlihassairauteen, ja vauhtia oli pakko hiljentää. Vuoden sisään hänellä todettiin lisäksi sepelvaltimotauti, keuhkoahtaumatauti ja astma, muutaman vuoden kuluttua myös kakkostyypin diabetes.
– Pääsin jotenkuten jaloilleni, kun aloitin lääkehoidot ja olin polttamatta ja juomatta. Söin 31 erilaista pilleriä päivässä, pistin insuliinia ja käytin hengitettäviä lääkkeitä, Timo luettelee.
Huonokuntoisella miehellä oli täysi työ selvitä arjesta. Hän oli eronnut ja joutui jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle. Elämässä ei ollut kehumista, mutta hänen pieni poikansa piti hänet pinnan yläpuolella.
Seitsemän vuotta sitten Timon onni kääntyi, kun hän tapasi Sannan. Hääpäivään mennessä miehen paino oli kivunnut noin 180 kiloon, mutta muutaman vuoden kuluttua häistä painokäyrä kääntyi laskuun.
– Diabeteshoitajani oli vaihtunut ja olin aloittanut insuliinin ja tablettilääkityksen ohella ihon alle pistettävän Victozan. Luulin, että laihtumiseni johtui täysin lääkkeestä, Timo kertoo.
Hänellä ei ollut aavistustakaan, että Sanna oli alkanut punoa juonia miehensä terveyden kohentamiseksi.
Paitakoko pieneni, kuntosali koukutti
Sanna teki arkeen pieniä, huomaamattomia muutoksia. Hän tarjoili Timolle ruokaa parin, kolmen tunnin välein – ensin samaa ruokaa kuin ennenkin, mutta pienempinä annoksina. Kokonainen lihapiirakka vaihtui puolikkaaseen ja HK:n sinisestä riitti pienempi pätkä, kunnes mies ei enää kaivannut entisiä herkkujaan.
Vaimo vähensi juustoja ostoslistalta ja ujutti rasvanlaatua pehmeämpään suuntaan. Nopeat, verensokeria heiluttavat hiilihydraatit vaihtuivat pikkuhiljaa hitaampiin, verensokeria tasaaviin hiilareihin ja proteiineihin.
– Olin onnellisen tietämätön vaimon juonitteluista. Olin vain tyytyväinen, kun ruokaa tuli ja asiat olivat hyvin, Timo toteaa.
Tupakanpolton ja alkoholin käytön hän lopetti kokonaan. Ihan kaikkeen hän ei kuitenkaan heti taipunut.
– Kasviksia olen suostunut syömään vasta viimeiset puoli vuotta, Timo sanoo.
Viikonloppuisin vaimo juoksutti miestään ostoksilla ja sai tämän liikkumaan kuin huomaamatta. Timo kulki asioilla hiestä märkänä ja ihmetteli, miksi pitää ravata mitättömän pienten ostosten perässä kauppakeskuksesta toiseen, kun juuri mitään ei osteta.
Diabeteshoitaja yritti houkutella liikuntaa inhoavaa miestä ryhmäliikuntaan, mutta tuloksetta. Timo löysi itselleen mieluisan lajin kuntosalilta. Hän kävi salilla pari kertaa kaverinsa kanssa ”pusertamassa väkisin” ja jäi omaksi yllätyksekseen koukkuun. Nyt mies käy treenaamassa 3–5 kertaa viikossa, ja kunto on noussut kohisten.
Vielä viisi vuotta sitten Timo hinasi kotona itsensä kaiteista kiinni pitäen yläkertaan, kun voimat eivät muuten riittäneet portaiden kipuamiseen.
– Aluksi jaksoin soutaa salilla viisi minuuttia ja sain tehtyä viisi jalkatyöntöä kymmenellä kilolla. Nyt jaksan soutaa tunnin ja teen kuusi jalkatyöntöä 300 kilolla, Timo kertoo.
Jossain vaiheessa Sanna näytti Timolle, kuinka isoa paitaa tämä oli aiemmin käyttänyt. Miehen kaikki vaatteet menivät vähitellen uusiksi.
Oma perhe paras tuki
Timon paino on pudonnut 96 kiloon. Laihtuminen, liikunta, raittius ja terveellisempi ruokavalio ovat auttaneet häntä saamaan diabeteksen ja muut sairaudet hyvään tasapainoon. Aiemmasta 31 lääkkeestä Timo joutuu käyttämään enää neljää: kolesteroli- ja verenpainelääkettä sekä kahta sydänlääkettä. Yhtään varsinaista diabeteslääkettä hänellä ei enää ole. Verensokeri on pysynyt hyvin viiden ja seitsemän välillä.
Lääkkeistä irrottautuminen ei kuitenkaan ole ollut helppoa. Timon ja Sannan on pitänyt saada lääkärit vakuutettua jokaisen lääkkeen kohdalla siitä, ettei niitä enää tarvita.
– Muutenkin on pitänyt ottaa huomioon sata ja yksi asiaa. Esimerkiksi verensokeria pitää nyt seurata tiheämpään tahtiin ja ruokavaliota ja ruokailurytmiä pitää säätää jatkuvasti, Timo sanoo.
Lääkkeiden lopettaminen aiheutti Timolle hankalia vieroitusoireita. Hän tärisi ja hikoili, oli hermostunut, ahdistunut ja levoton ja nukkui huonosti.
– Vaikeudet kuuluvat tähän hommaan. Pitää hyväksyä se, että välillä tulee takapakkia. Yhtenä päivänä en jaksa mitään ja toisena olen taas vedossa, Timo toteaa.
Vuosia kestänyt projekti on koetellut myös pariskunnan hermoja ja paineet ovat purkautuneet riitoina. Sanna ja Timo ovat itkeneet ja huutaneet, mutta tunnin riitapyrähdyksen jälkeen ilma on onneksi puhdistunut ja he ovat taas jatkaneet sinnikkäästi eteenpäin.
Pienet edistysaskeleet ovat olleet Timolle tärkeitä kannustimia. Riemulla ei ollut rajaa, kun Timo esimerkiksi huomasi pääsevänsä lattialle ja lapset ilakoivat: isi istuu lattialla! Aiemmin tuollainen temppu oli miehelle mahdoton.
– Oma tukijoukko on mielettömän tärkeä. Ilman perheen tukea en olisi jaksanut viedä hommaa loppuun asti. Vaimoni on tehnyt aivan järjettömän ison työn eteeni ja saanut koko paletin kasaan, Timo kiittelee.
Hänen seuraava tavoitteensa on pitää saavutetut tulokset. Hän haluaa rauhoittua, elää normaalia elämää ja keskittyä enemmän lapsiin.
– Tämä tie on ollut välillä todella raastava ja vaikeita hetkiä on ollut paljon, mutta nyt on palkinnon aika. Tuntuu uskomattoman hyvältä, Timo sanoo.
Kuka?
Timo Rautajärvi
- 49 vuotta
- asuu Espoossa
- uusperhe: vaimo Sanna, 14-, 12-, 7- ja 5-vuotiaat lapset, Dani-koira
- työkyvyttömyyseläkkeellä
