Painonhallinnan dilemma: Ympäristö nykyaikaa, geenit kivikautisia

158

Teksti: Tiina Suomalainen

Lihavuuden syy löytyy harvoin peilistä. Lihomiselle altistavat geenit, elintapojen ja -ympäristön muutokset ja ruokatarjonnan lisääntyminen ovat huono yhdistelmä. Vain harva suomalainen pysyy normaalipainoisena ilman yritystä. 

Lihavuuden syitä kuvaava kaavio on valtava, monimutkainen häkkyrä. Se näyttää kouriintuntuvasti, miten monimuotoisesta asiasta ylipainossa on kyse. 

Kuvion keskellä on ihmisen energiatasapaino. Sitä ympäröivät ruokahalun hallinta, ruokailutottumukset, fyysinen aktiivisuus ja psykologiset syyt. Näihin vaikuttavat puolestaan monet muut tekijät, kuten geneettiset syyt, tarjolla oleva ruoka ja annoskoot, mahdollisuudet liikuntaan ja stressi. Uloimpaa kehää kiertävät sellaiset tekijät kuin kulutuspaineet, koulutus, itsetunto tai vaikkapa se, onko saanut vauvana rintamaitoa.

Lihavuuteen vaikuttavia syitä on kuviossa kaikkiaan yli sata.

– Ennen vanhaan lihavuuden syitä kuvattiin yksinkertaisella kaavalla: energia sisään, energia ulos ja tulokseksi saadaan lihominen. Periaatteessa tästä onkin kyse, mutta kaavassa jäi huomioimatta se, mitkä kaikki tekijät vaikuttavat lopputulokseen. Välissä ei ole pelkkä musta aukko, vaan monimutkainen systeemi, jossa erilaiset tekijät kietoutuvat toisiinsa, ylilääkäri, professori Kirsi Pietiläinen Helsingin yliopiston Lihavuustutkimusyksiköstä kuvailee.

Ympäristö ja elintavat mullistuneet

Lihavuus on yleistynyt elintason nousutessa kaikissa sosiaaliryhmissä ja ikäluokissa. 

Väestötasolla lihavuuden lisääntyminen selittyy pääosin elintapojen muutoksella. Istuminen on lisääntynyt, arkiliikunta ja ruumiillinen työ vähentynyt. Kaloreiden saantia ovat lisänneet rasvapitoiset ruuat ja napostelukulttuuri. Kaloreita on helppo saada, mutta vaikea kuluttaa.

– Sata vuotta sitten agraariyhteiskunnassa asuimme savupirtissä ja kaivoimme ravinnoksi jäisiä nauriita pellosta. Jos piti mennä paikasta toiseen, se tehtiin yleensä kävelemällä tai hiihtämällä. Ei sellaisessa elinympäristössä lihonut, Pietiläinen vertaa.

Vaikka elinympäristömme on muuttunut radikaalisti viimeisten vuosisatojen aikana, ihmisen geenit, aivot ja biologinen säätelyjärjestelmä ovat edelleen kivikautisia.

– Evoluutio on kehittänyt ihmiselle eloonjäämistarkoituksessa hyvän ruokahalun ja järjestelmän, jossa jokainen ylimääräinen kilo on ollut plussaa, Pietiläinen toteaa. 

Geenit vaikuttavat ruokahaluun

Yksilötasolla lihomisen syyt vaihtelevat paljon. Suurelta osin lihominen on perimän säätelemää, mutta harvoin niin voimakasta, että geenit vääjäämättä johtaisivat lihavuuteen. 

On hyvin harvinaista, että lihavuutta aiheuttaisi suoraan jokin geeni. Tutkimuksissa on löydetty vain muutamia vaikeaa lihavuutta aiheuttavia geenimutaatioita.

– Sen sijaan lihavuudelle altistavia geenejä tunnetaan noin viisisataa. Toisin kuin usein väitetään, nämä geenit eivät hidasta aineenvaihduntaa, vaan valtaosa niistä vaikuttaa ruokahaluun. Eli siis vaikkapa siihen, että tekee mieli kaloripitoisia ruokia, tuntee usein nälkää, eikä tule helposti kylläiseksi, Pietiläinen kertoo.

Hän uskoo, että kaikilla suomalaisilla on näitä lihavuudelle altistavia geenejä lievässä muodossa. Ihmiset, jotka lihovat helposti, ovat saaneet geeniarpajaisissa huonon yhdistelmän. Viidestäsadasta tunnetusta geenistä syntyy jo valtavasti erilaisia lihomiseen vaikuttavia geeniyhdistelmiä.

– Olen vakuuttunut, että lihomiselle altistavia geenejä on enemmän kuin viisisataa, sillä syöminen on evoluution kannalta niin tärkeä toimi, että sitä säätelemään on varmasti valjastettu suuri joukko geenejä, Pietiläinen arvioi.

Myös stressillä sormensa pelissä

Lihomiseen vaikuttavat myös lapsuudessa opitut ruokailutottumukset. Biologia ja lapsuus eivät kuitenkaan määrää kaikkea, vaan meillä on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten liikumme ja mitä syömme. Toisilla on tähän kuitenkin geneettisesti paremmat lähtökohdat.

– Suomalaisista 60–70 prosenttia ajautuu ylipainon puolelle. Voidaan arvioida, että jäljelle jäävästä 30–40 prosentista noin puolet on geneettisesti normaalipainoisia, eikä heidän tarvitse tehdä mitään pitääkseen painonsa kurissa. Toinen puoli joutuu kontrolloimaan painoaan – joko terveellä tavalla tai neuroottisesti.

Pietiläinen tuo esiin myös psykologiset syyt lihomisen taustalla. 

– Ympäristömme on muuttunut hyvin stressaavaksi ja raa´aksi. Stressaantunut ihminen saattaa alkaa paikata huonoa oloaan esimerkiksi syömällä hiilihydraattipitoista ruokaa tai juomalla alkoholia. Myös univaikeudet liittyvät stressiin. Väsyneenä ei välttämättä jaksa tehdä järkeviä ruokavalintoja.

Pietiläinen lisää, että toki fysiologiset ja hormonaalisetkin seikat vaikuttavat siihen, että stressaantunut lihoo. Hän kuitenkin uskoo, että suurempana syynä lihomisen taustalla ovat epäterveelliset käyttäytymismallit, joihin stressaantuminen ajaa.

Lihottavan ruuan vyöry

Lihavuus ei ole itseaiheutettua. Tätä korostaa sisätautien erikoislääkäri ja lihavuustutkija Pertti Mustajoki. 

– Toki ylikilot tulevat niistä liioista kaloreista, jotka menevät ihmisen sisään. Ketään ei saisi kuitenkaan syyllistää tästä. Käsite ”itse aiheutettu” ei lainkaan kuvaa tilannetta, jossa ihmiselle tapahtuu sellaista, mitä hän ei missään tapauksessa haluaisi. 

Mustajoen mukaan syyllinen on selvä. Lihomisen lisääntymisen taustalla ovat ruokakulttuurin muutokset.  

– Maailmanlaajuinen lihavuusepidemia johtuu pääasiassa ruokatarjonnan ja ruokailutottumusten radikaalista muuttumisesta. Neljäkymmentä vuotta sitten Suomessa ja muissa rikkaissa maissa alkoi kehitys, jonka tuloksena syntyivät nykyajan ruokamarketit. Samalla ruokien ja juomien tarjonta lisääntyi valtavasti ja muuttui lihottavammaksi.

Tuli uusia tiheäenergiasia ruokia kuten pitsat, hampurilaiset, perunalastut ja juustonaksut. Pakkaus- ja annoskoot suurenivat. Valikoima monipuolistui – esimerkiksi ruokakaupassa voi olla irtomakeisia tarjolla 40–50 lokerikkoa ja aamiaismuroja kymmeniä eri laatuja. Tuli kulutusta lisääviä tekijöitä kuten suklaapatukkahyllyt kassojen vieressä ja mahdollisuus tilata ruokaa internetistä.

– Tälle ruokaympäristölle altistuu suuri joukko ihmisiä, joiden kyvyt eivät riitä suojautumaan ympäriltä vyöryviä kaloreita vastaan johtuen geeneistä ja lapsuudessa opituista käyttäytymismalleista. Ylipainoisten ihmisten mahdollisuudet vastustaa herkullisia ruokia ovat heikommat kuin normaalipainoisten. Tämä on todennettu myös aivojen kuvantamistutkimuksilla.

Mustajoen mukaan tarvitaan tiukempia toimenpiteitä ihmisten suojelemiseksi kaloreilta. Esimerkiksi Britanniassa on tavoitteena puolittaa lasten lihavuus vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteeseen pääsemiseksi maahan on tullut voimaan virvoitusjuomavero. Lisäksi suunnitteilla on epäterveellisten ruokien mainonnan kieltäminen lapsille televisiossa ja internetissä ja makeisten poistaminen kauppojen kassoilta.

– Olen vakuuttunut siitä, että lähivuosina vastaaviin toimiin tartutaan Suomessakin, kun lihavuusepidemian laajuus ja sen aiheuttamien sairauksien kulut tulevat päättäjien tietoon, Mustajoki ennustaa.


Laiskat mitokondriot saattavat selittää lihavuutta

Ylilääkäri, professori Kirsi Pietiläinen tutkii lihavuutta kaksosilla ja erilaisissa laihdutusaineistoissa.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että lihavuudessa esiintyy toimintahäiriöitä rasvakudoksen mitokondrioissa, jotka vastaavat solujen aineenvaihdunnasta. 

Päinvastoin kuin aiemmin on luultu, mitokondriotoimintaa on myös rasvakudoksissa, ei vain lihaskudoksissa. Kaikkien mitokondriot eivät kuitenkaan ole yhtä aktiivisia. Laiskat mitokondriot saattavat selittää lihavuutta. Ja päinvastoin: jos ihminen ei liho helposti, hänellä saattaa olla hyvät mitokondriot.

– Kun ihminen lihoo, rasvakudoksen mitokondrioiden toiminta huononee. Hyvin varhaisessa vaiheessa elimistö alkaa jarruttaa aineenvaihdunnan aktiivisuutta, ja kertyneestä rasvasta on vaikea päästä eroon. Lisäksi henkilöt lihovat helposti uudestaan.

Mitokondriogenetiikasta ei tiedetä tarpeeksi, jotta se voitaisiin kytkeä lihavuuden syyksi. Tutkimuksissa on käynyt ilmi, että mitokondrioiden vajaatoiminta iskee, kun ihminen lihoo – on lihomisen syy sitten mikä tahansa.

Todennäköisesti elintavoilla voi itse vaikuttaa mitokondrioiden toimintaan ja sitä kautta lihomiseen. Hyvä kunto ja hapenottokyky lisäävät mitokondriomassaa ja aktivoivat niiden toimintaa.

Liikalihavuuden syitä

  •  Biologiset syyt
  •  Lääketieteelliset syyt
  •  Psykologiset syyt
  •  Sosiaaliset syyt
  •  Taloudelliset syyt
  •  Ruoka
  •  Media
  •  Aktiivisuus
  •  Infrastruktuuri

 

 

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here