Hoivaava hiljaisuus

53
Monet suomalaiset vetäytyvät kesälomallaan kesämökille nauttimaan hiljaisuudesta. Kuva: Marja Pirilä

Teksti: Eeva Mehto

Helsingin yliopiston dosentti, tutkija Outi Ampuja on todennut väitöskirjassaan Melunsieto kaupunkielämän välttämättömyytenä, että ympäristömelu on toisen luokan ympäristöongelma. Melun aiheuttamat terveyshaitat näkyvät vasta viiveellä, ja siksi esimerkiksi kognitiivisten toimintojen häiriöitä on vaikea yhdistää melulle altistumiseen.

Jos ilmaston lämpenemistä ei pian saada pysäytettyä, se aiheuttaa tulevaisuudessa laajoja ekokatastrofeja koko planeetalle, tuhoaa luontoa ja aiheuttaa nälänhätää. Saastunut vesi huomataan heti, sillä ihmiset sairastuvat välittömästi vettä juotuaan. Melu taas on ympäristöongelma, jonka terveyshaitat näkyvät vasta viiveellä. Siksi arkielämässä melun aiheuttamia terveyshaittoja on vaikeampi yhdistää melulle altistumiseen.

– Kun ajatellaan ympäristölainsäädännön kehittymistä, vesi- ja ilmansuojelu on ajanut meluongelmien edelle. Maailmalla ja myös Suomessa on tehty paljon melun terveydellisiä haittavaikutuksia koskevia tutkimuksia, ja onneksi pikkuhiljaa melunhaittojen torjuntaan on alettu kiinnittää enemmän huomiota, Outi Ampuja kertoo.

– Etenkin lapset, joiden elimistö vasta kehittyy, ovat melun vaikutukselle herkempiä kuin aikuiset, Outi Ampuja sanoo. Kuva: Eeva Mehto

Toisaalta samat asiat maailmassa aiheuttavat sekä ilmasto- että meluongelmia. Jos esimerkiksi kävellään, pyöräillään tai käytetään joukkoliikennettä yksityisautoilun sijasta, se palvelee sekä ilmastoa että ilmanlaatua ja vähentää samalla melua. 

– Ympäristömelun suurin aiheuttaja on liikenne. Sähköautot ovat yksi esimerkki keinoista sekä kasvihuonepäästöjen että melun vähentämisessä, sillä ne ovat alhaisilla nopeuksilla myös tavallisia autoja hiljaisempia. Yleistyessään ne voisivat alentaa vähän keskustojen melutasoa, Outi Ampuja sanoo.  

Nykyään tiedetään jo varsin hyvin, että melu lisää väestön monenlaista tautikuormaa.

– Melulla on yhteys niin stressiin kuin sydän- ja verisuonitauteihinkin. Se aiheuttaa kuulovammoja, vaikuttaa negatiivisesti kognitiivisiin toimintoihin, kuten keskittymiseen, oppimiseen ja muistin toimintaan ja lisää riskiä sairastua diabetekseen.

– Tutkimusten mukaan väestöstä noin 38 prosenttia on meluherkkiä ihmisiä, jotka huomaavat melun muita herkemmin ympäristössä ja häiriintyvät melusta helpommin, Outi Ampuja mainitsee.

Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö melua paremmin sietävät ihmiset voisi saada melusta aiheutuvia terveysongelmia. Kaikenlaista melua on jatkuvasti ympärillämme, eikä siihen aina osata kiinnittää huomiota saatikka pohtia, miksi melua on ja voidaanko sitä vähentää ja raivata lisää tilaa miellyttäväksi koetuille ääniympäristöille.

Meluisa elinympäristö

Suomessa asuu lähes miljoona ihmistä riskirajat ylittävällä melualueella. Se tarkoittaa sitä, että vuorokautinen keskiäänitaso ylittää jatkuvasti 55 desibeliä. Ja se taas tarkoittaa, että näiden alueiden asukkailla on kohonnut riski saada melun aiheuttamia terveysongelmia.

– Myös muunlaisten meluhaittojen lista on pitkä. Muun muassa unenlaatu heikkenee, lasten lukemaan oppiminen viivästyy ja kognitiiviset toiminnot vaikeutuvat, Outi Ampuja luettelee. 

Tutkimustyön lisäksi hän työskentelee Liikenne- ja viestintävirastossa. Hän hoitaa ilmailun meluasioita Helsinki-Vantaan melunhallinnan yhteistyöryhmässä ja toimii muun muassa ryhmän puheenjohtajana.

– Seuraamme lentoliikenteen melutilannetta ja sitä, millaisia muutoksia siinä tapahtuu. Melua on tärkeä vähentää monin eri keinoin kuten panostamalla vähämeluisiin laskeutumismenetelmiin ja konekaluston laatuun sekä säilyttämällä riittävät suojavyöhykkeet lentokentän ympäristössä.  On tehtävä kaikilla saroilla mitä voidaan, vaikka helppoa se ei ole.

Melu on myös yksi työelämää kuormittava asia. Nykypäivänä niin muodikkaat, tehokkuuteen tähtäävät ja tilaa säästävät avotoimistot eivät aiheuta kuulovaurioita, mutta hälyisät tilat lisäävät stressiä ja heikentävät keskittymiskykyä ja muistin toimintaa.

– Sisätiloissa akustiikan tulee vastata käyttötarkoitusta. Työpaikoilla olisi ehkä hyvä kysellä, ovatko työpisteet ääniympäristöltään sellaisia, että ne auttavat keskittymään ja jaksamaan, vai viekö hälyisyys ja ärsykkeisyys huomion toisaalle ja vähentää henkisiä voimavaroja työnteosta, Outi Ampuja pohtii.

Jos työpäivät kuormittuvat melulla, myös vapaa-ajalla on vaikea päästä hälyisyyttä pakoon. Sitä aiheuttavat muun muassa kauppakeskusten, kauppojen, ravintoloiden, jumppasalien ja yleisötapahtumien taustamusiikki.

– Moderni aika painottaa visuaalisuutta, ja ääniasiat jäävät vähälle huomiolle. Taustametelin mielekkyyttä ei usein edes kyseenalaisteta. Elinympäristömme meluisuudesta pitäisi puhua enemmän, sillä mitä enemmän siitä puhutaan, sen helpompaa on löytää motivaatiota tehdä laadukasta ääniympäristöä palvelevia ratkaisuja, Ampuja toteaa.

Julkisissa tiloissa on usein huono akustiikka ja siitä johtuva jatkuva melu. Akustiikasta puhutaan usein vain klassisen musiikin laadun merkityksessä, mutta ei niinkään epämiellyttävän ääniympäristön yhteydessä muissa julkisissa tiloissa. Outi Ampuja ehdottaa, että ravintola-arvosteluihin voisi lisätä ruuan maun, laadun, palvelun ja hintatason lisäksi ääniympäristön laadun.

Suojaa korvasi

Kuulosuojaimet ovat tarpeelliset monissa melua tuottavissa harrastuksissa. Niin absurdilta kuin se kuulostaakin, on hienoa, että rokkikonserteissa on alettu jo jakaa yleisölle korvatulppia.

Meluntorjunnassa on onneksi paljon keinovalikoimaa tarjolla.

– Yksi keskeinen keino on kaavoitus ja maankäyttö. Hyvällä kaupunkisuunnittelulla paljon melua tuottavat toiminnat tulee sijoittaa toisaalle ja niin sanotut herkät kohteet, kuten päiväkodit, koulut, sairaalat ja vanhainkodit toisaalle, Outi Ampuja sanoo. 

Kun maailman melua on vaikea välttää, melua voi tarpeen tullen paeta hiljaisuuteen.

– On viitteitä siitä, että säännöllisellä vierailulla hiljaisissa paikoissa on positiivisia terveysvaikutuksia. Jos on mahdollista mennä välillä omalle rauhalliselle takapihalle, puistoon tai metsään, se voi jonkin verran kompensoida ja vähentää melun aiheuttamaa häiritsevyyttä.

Tehdessään tutkimustyötään suomalaisesta hiljaisuudesta, Outi Ampuja keräsi tietoja suomalaisten kokemasta hiljaisuuden tarpeesta ja sen merkityksestä sekä siitä, miten ihmiset määrittelevät hiljaisuuden.

Jotkut ihmiset kertoivat koko elämän tarinansa hiljaisuuteen liittyvien muistojen kautta, ja monille kyselyyn vastanneille hiljaisuus on ollut läpi elämän kestävä arjen voimavara. Hiljaisuus auttaa kestämään arjen vaatimuksissa ja auttaa palautumaan työelämän rasituksissa.

Outi Ampujan neljäs ääntä ja melua käsittelevä kirja, vuonna 2017 ilmestynyt Hyvä hiljaisuus perustuu Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin avustuksella kerättyyn tutkimusaineistoon. Tietoa kertyi muun muassa siitä, miten ihmiset määrittelevät hiljaisuuden, mihin he kokevat tarvitsevansa sitä, miten se on muuttunut vuosikymmenten saatossa ja mistä hiljaisuutta löytyy.

– Aineisto on tietysti valikoiva, sillä kyselyyn vastasivat tietysti ihmiset, joita hiljaisuus kiinnostaa.

– Yleinen hiljaisuuden määritelmä ei tarkoita suinkaan äänettömyyttä, vaan tilannetta, jossa on mahdollisuus kuunnella pieniä hiljaisia ääniä, joita kaupungin hälyssä ei yleensä kuule, kuten lehtien kahinaa puissa ja veden solinaa, Outi Ampuja tarkentaa. 

Universaali hiljaisuus

Hiljaisuuden kokemisessa on suuri kulttuurisia eroja. Kun suomalaisille hiljaisuuden kokemusmaailmassa tärkeitä ovat metsä, kesämökki, sauna ja vaikkapa kirjasto, keskieurooppalaisen hiljaisuuden keidas voi olla vanhassa kaupungissa, joka kapeine katuineen ja vähäisine liikenteineen on uutta kaupunkia hiljaisempi.

– Yleisesti ottaen elämme varsin hektisessä ja ärsykekylläisessä elinympäristössä, johon osansa tuovat monenlaiset, jatkuvassa käytössä olevat älylaitteet. Osalle ihmisistä syntyy tarve hakea tälle vastapainoa vaikka juuri hiljaisuudesta, joka joustaa, eikä vaadi mitään.

– Kautta vuosituhansien filosofit ja uskonoppineet ovat etsiytyneet erämaahan, jossa ei ole mitään ulkoisia ärsykkeitä, sillä vain hiljaisuudessa on tilaa kääntyä sisäänpäin ja pohtia syvällisiä asioita. Hiljaisuus voi olla syvällisen ajattelun ensiehto. Tiedetään myös, että hiljaisuus ruokkii luovuutta ja rauhoittaa. Kun ihminen vain on, eikä ympärillä tapahdu mitään, aivoissa aktivoituvat luovuuden kannalta tärkeät osa-alueet, niin sanottu joutokäyntiverkosto, ja se taas voi synnyttää uusia oivalluksia, Outi Ampuja kuvailee.

Nykymaailmassa tilaa hiljaisuudelle ei aina ole. Kun eletään vielä jatkuvassa kiireessä, joka myös tuo mukanaan meteliä, on hiljaisuudelle tietoisesti raivattava tilaa.

– Hiljaisuus ei pakota mihinkään, mutta se sisältää paljon potentiaalia. Kiireetön hiljaisuus on eräänlainen viihdyttämisen antiteesi.

– Nurinkurisesti ajatellaan, että meluisuus kuvastaa energisyyttä ja hiljaisuus on takapajuisuutta, jolloin kehitys pysähtyy, kun ei tapahdu mitään.

– Olisi jo aika miettiä tätä ajatusvinoumaa uudestaan ja nähdä laadukas ääniympäristö ideaalina tilana, joka ei vie meiltä energiaa refleksinomaiseen reagoimiseen, vaan auttaa palautumaan ja edesauttaa hyvinvointiamme, Outi Ampuja toteaa.

 

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here