Hyvä hoito pysäyttää retinopatian

1116
Kuva: Shutterstock

Teksti: Mari Vehmanen

Retinopatiaan eli silmän verkkokalvosairauteen on useita vaikuttavia hoitoja. Verensokerin saaminen tasapainoon parantaa merkittävästi niiden kaikkien tehoa.

Mikä on tärkeintä retinopatian hoidossa, silmätautien erikoisalajohtaja, ylilääkäri Matti Seppänen Terveystalosta?

– Kaiken perusta on tietysti käydä säännöllisesti diabeteksen seurantaan kuuluvissa silmänpohjakuvauksissa. Tällöin retinopatia pystytään toteamaan ajoissa, eikä se ehdi vaikuttaa näkökykyyn.

– Lisäksi keskeistä on diabeteksen hyvä hoitotasapaino. Verensokeri on ensiarvoisen tärkeää saada hallintaan, jos silmissä on havaittu diabeteksesta johtuvia muutoksia. Diabeteksen tehokas hoitaminen vähentää erityisesti vakavan silmänpohjasairauden etenemisen riskiä.

– Monesti retinopatian löytyminen voikin olla se sysäys, joka saa diabeetikon motivoitumaan ja tsemppaamaan omahoidossaan. Lisäksi olisi hyvä saada mahdollisesti kohonnut verenpaine laskemaan ja lopettaa tupakointi. Myös painonhallinta ja säännöllinen liikunta edistävät silmien terveyttä.

Vaatiiko retinopatia aina lisäksi muuta hoitoa?

– Lievä taustaretinopatia ei välttämättä edellytä hoitoa, vaan tilannetta on turvallista jäädä seuraamaan tihennetyin tutkimuksin. Toisinaan käy niin, että pelkkä verensokeritasapainon saaminen kuntoon riittää pysäyttämään muutosten etenemisen.

– Mutta kun silmälääkäri suosittelee esimerkiksi laserhoitoa, se on varmastikin tarpeen. Retinopatian hoidosta on olemassa hyvin selkeät ja tarkat kriteerit, joiden perusteella toimenpiteet valitaan.

Mitä laserhoidossa tapahtuu?

– Lasehoidossa silmän verkkokalvoa käsitellään lyhyin lasersäteen välähdyksin vaurioituneiden verisuonten tai uudissuonten ympäriltä. Näin saadaan pysäytettyä muutosten eteneminen.

– Hoito alkaa siitä, että silmään annostellaan puuduttavia tippoja. Varsinainen käsittely tehdään mikroskooppiin yhdistetyn laserlaitteen avulla. Hoito ei satu, mutta kirkkaat valonvälähdykset saattavat tuntua hieman epämukavilta. Kesto riippuu hoidettavan alueen laajuudesta. Tavallisesti aikaa kuluu noin 15 minuuttia.

– Joskus silmä reagoi hoitoon siten, että näkö on aiempaa sumeampi muutaman päivän ajan. Tätä ei kannata pelästyä. Varsinainen teho alkaa tulla esiin hieman myöhemmin. Toisinaan jo yksi hoitokerta riittää, mutta jotkut potilaat tarvitsevat muutaman käynnin.

Millaisia lääkehoitoja on tarjolla?

– Pistoshoitoa käytetään, kun tarkan näön alueella on runsaasti muutoksia. Tällöin laserkäsittely saattaisi aiheuttaa muutoksia näkökenttään. Pistoshoidossa silmän lasiaiseen annostellaan erittäin ohuella neulalla lääkeainetta. Tämänkin hoidon aikana silmä on puudutettuna, joten injektio ei aiheuta kipua.

– Pistoksia on hyödynnetty jo pitkään silmän kostean ikärappeuman hoidossa, mutta retinopatian hoidossa niiden käyttö on alkanut yleistyä vasta viime aikoina. Käytössä on useita erilaisia lääkkeitä. VEGF-vasta-aineinjektio hillitsee verisuonten kasvua. Kortikosteroidi-injektiota voidaan käyttää, ellei VEGF-hoito anna riittävää tehoa. Tyypillinen on esimerkiksi kolmen pistoskerran sarja noin kuukauden välein.

– Uutta on niin kutsuttu istutehoito. Siinä silmään asennetaan pieni kiinteä kappale, joka luovuttaa lääkeainetta tasaisesti jopa 3−4 kuukauden ajan. Istutteeseen liittyy pieni silmän yleistulehduksen riski, mutta mahdollinen infektio on hoidettavissa.

Milloin tarvitaan leikkaushoitoa?

– Kirurgiaa käytetään esimerkiksi, kun silmän lasiaisessa on pitkäaikainen, kirkastumaton verenvuoto. Tällöin leikkauksessa voidaan puhdistaa lasiainen ja rauhoittaa tilannetta.

– Joskus uudissuonet aiheuttavat silmään vetoa ja kiristystä. Vakavimmillaan seurauksena on verkkokalvon repeäminen tai irtoaminen. Vetoa on mahdollista vähentää leikkauksessa.

Kuinka tehokkaita retinopatian hoidot ovat?

– Kun retinopatia havaitaan varhaisessa vaiheessa ja hoidot päästään aloittamaan ajoissa, tulokset ovat yleensä erittäin hyviä. Koska sairauden alkuvaihe on oireeton, diabeetikon silmien säännöllinen tutkiminen on tärkeää.

– Nykyään retinopatian aiheuttama näön merkittävä heikkeneminen tai jopa menettäminen on onneksi harvinaista. Tulevaisuudessa diabeetikoiden silmien terveys kohenee entisestään, kun tutkimukset ja hoidot kehittyvät.

Miten diabeetikot suhtautuvat retinopatian löytymiseen?

– Osa on jo osannut varautua siihen, että silmissä havaitaan jossakin vaiheessa muutoksia. Tällöin verkkokalvosairausdiagnoosi ei ole mikään valtava järkytys.

– Kiinnostus osallistua hoitoihin ja myös tehdä muutoksia elintapoihin on yleensä erittäin korkea. Näkökyvyn säilyminen todella motivoi ihmisiä.

– Ensimmäinen laser- tai pistoshoitokäynti jännittää aivan ymmärrettävästi monia. Yleensä olo kuitenkin rentoutuu hoitojen alettua.

Pitääkö diabeetikoiden olla huolissaan retinopatian mahdollisuudesta?

– Asiasta ei tarvitse tehdä itselle mitään mörköä. Tärkeintä on, ettei jätä väliin omaan hoitoon kuuluvia silmäpohjakuvauksia. Säännöllisten tutkimusten ansiosta oireetonkin retinopatia havaitaan.

– Tietysti myös määräaikaistutkimusten välillä täytyy hakeutua viipymättä vastaanotolle, jos omaan näkökykyyn tulee äkillisiä muutoksia. Raskautta suunnittelevan diabeetikon on hyvä tarkistuttaa silmänpohjien tilanne. Lisäksi odotusaikana silmiä on syytä seurata tehostetusti.

– Kaiken kaikkiaan tiedon retinopatian mahdollisuudesta voi kääntää syyksi pitää huolta omasta terveydestä. Hyvä diabeteksen omahoito ja kohtuulliset elintavat suojaavat myös silmiä.


Diabeteksen yleisin lisäsairaus

  • Retinopatia eli diabeettinen verkkokalvosairaus johtuu korkeasta verensokerista. Liika sokeri saa silmän pienten verisuonten toiminnan häiriintymään, jolloin ne voivat tukkeutua ja alkaa tihkua ympäröiviin kudoksiin. Lisäksi silmään saattaa kasvaa uudissuonia.
  • Yli 20 vuotta sairastaneista tyypin 1 diabeetikoista jopa noin 90 prosentilla on havaittavissa ainakin lieviä verkkokalvomuutoksia.
  • Retinopatiaa on useita tyyppejä: taustaretinopatia, makulopatia ja proliferatiivinen retinopatia.
  • Nykysuositusten mukaan säännölliset silmänpohjatutkimukset aloitetaan diabeetikon täyttäessä kymmenen vuotta, ja niitä jatketaan vähintään joka toinen vuosi. Mikäli silmänpohjassa havaitaan muutoksia, seurantaa tulee tihentää.