Kun jalkaterää kuumottaa ja turvottaa, mene heti lääkäriin

109821
Turjo Lehmusvuori tarvitsee Charcot'n jalan aiheuttamien muutosten takia juuri hänen jaloilleen tehdyt erityiskengät. - Ne auttavat paljon liikkumisessa, hän toteaa. Kuvat: Vesa-Matti Väärä

Teksti: Irma Heiskanen-Haarala

Kun diagnoosi on Charcot’n jalka tai kun sitä edes epäillään, jalalla ei saa lainkaan astua. Diabeettiseen neuropatiaan liittyvä lisäsairaus vaurioittaa niveliä.

Mikä on Charcot’n jalka?

Charcot’n jalka on hermovaurioon eli neuropatiaan liittyvä tulehduksellinen luutuho, joka sijoittuu tavallisimmin jalkaterän ja nilkan alueelle, useimmiten jalkaterän keskiosaan Lisfrancin niveleen. Joskus vastaavaa luutuhoa tulee muuallekin, jopa ranteeseen.

Usein Charcot’n jalkaa eli neuroartropatiaa edeltää jokin trauma, jota henkilö ei itse ole havainnut, koska hänellä on neuropatiasta johtuva tuntopuutos.

Mistä Charcot’n jalan tunnistaa?

Kun diabeetikolla on kuumottava, punoittava ja turvonnut jalka, se on Charcot, kunnes toisin on osoitettu. Diagnoosi varmistetaan parhaiten magneettikuvauksella.

Tuntopuutoksen vuoksi jalassa ei ole kipua. Moni ajattelee, että se on kihtiä tai ruusu tai laskimotukos.

Aikoinaan diagnoosiviive oli jopa useita kuukausia, ja vieläkin diabeetikot saattavat kävellä turvonneella jalalla pitkiä aikoja, ennen kuin sairaus todetaan. Nykyisin Charcot tunnetaan aiempaa paremmin, kun diabeetikoiden jalkojen hoitoon on panostettu.

Mikä saa aikaan neuroartropatian?

Neuroartropatia liittyy neuropatiaan, joka useimmiten johtuu diabeteksesta. Neuropatiaa tosin aiheuttavat muutkin tekijät, kuten alkoholi. Ei oikein tiedetä, mikä Charcot’n jalan laukaisee, mutta usein sitä edeltää pieni vamma. Joku on saattanut potkaista jalkansa huomaamattaan ovenpieleen. Myös hyppy traktorin istuimelta maahan on laukaissut Charcot-prosessin.

Charcot osoittaa, miten tärkeitä hermot ovat kudosten ylläpidossa.

Miten neuroartropatiaa hoidetaan?

Varauskielto on ensisijainen hoito: potilas ei saa lainkaan varata jalan päälle. Jo Charcot’n jalkaa epäiltäessä potilas saa kainalosauvat, ja diabetesjalkapoliklinikalle tehdään lähete kiireisestä tapauksesta.

Jos jalkaa rasittaa, jalkaterä romahtaa. Siksi suositellaan umpikipsiä suojaamaan jalkaterää, kunnes luun tulehdustilanne rauhoittuu. Nykyisin käytetään paljon myös avattavia kipsejä, jotka voi ottaa yöksi pois, mutta silloin potilas helposti laiminlyö varauskieltoa.

Kun jalkaterä romahtaa, paino ei ole enää päkiällä ja kantapäällä, ja muodostuu niin sanottu keinutuolijalka.

Virheasennot aiheuttavat kroonisia haavaumia. Joskus nivelten virheasentoja joudutaan korjaamaan vaativilla kirurgisilla toimenpiteillä. Näiden kevennysleikkausten suorittamiseen tarvitaan erittäin osaava ortopedi.

Miten Charcot’n jalan voi välttää?

Diabeteksen hyvä hoito neuropatian ehkäisemiseksi on kaiken perusta. Muita keinoja ei tiedetä, eikä toistaiseksi edes tunneta, millä mekanismilla Charcot kehittyy.

Paraneeko Charcot kokonaan?

Se rauhoittuu, mutta voi aktivoitua uudestaan, kun perusvika – neuropatia – on olemassa.

Joskus Charcot on ensin toisessa jalkaterässä, ja kun sitä varoo, vaiva tulee toiselle puolelle. Ensisijaisesti Charcot´n jalka esiintyy kuitenkin vain toispuoleisena, harvoin molemminpuolisena.

Jatkohoitona käytetään yksilöllisesti valmistettuja erityisjalkineita, joiden tarkoituksena on tukea jalkaterää ja tasata jalan kuormitusta.

Vastaajana Hannu Järveläinen, Turun yliopiston sisätautiopin professori, sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri. Järveläinen on Diabetesliiton hallituksen ja lääkärineuvoston jäsen ja Lounais-Suomen Diabetes ry:n vastuulääkäri.

Haluatko huolehtia jaloistasi hyvin? Tilaa ja lataa heti käyttöösi Diabetes ja jalkojen omahoito -opas D-kaupasta, hinta 3 euroa.

 


 

Luutuhoa jalkaterässä

Arvioiden mukaan noin joka kymmenes diabeettista neuropatiaa sairastava saa jossain vaiheessa riesakseen Charcot’n jalkana tunnetun jalkaongelman.

Vaivan kuvasi ensimmäisenä ranskalainen lääkäri Jean-Martin Charcot yhdessä kahden kollegansa kanssa vuonna 1868.

Charcot’n jalka kehittyy, kun hermovaurio, kiihtynyt verenvirtaus, luustoa hajottavien solujen yliaktiivisuus ja jalkaterän huono kuormitus pääsevät pelaamaan ikävällä tavalla yhteen. Usein tätä vauriota edeltää jokin vamma, esimerkiksi nyrjähdys.

Yleisin vauriopaikka on jalkaterän keskiosa. Vaurio voi tulla myös jalkaterän etuosaan tai nilkkaan.

Hoidon tavoitteena on estää luutuho, ja tärkeintä on pitää jalkaterä liikkumattomana. Jalan kuormittamista on vältettävä 3–6 kuukautta, joskus jopa yli vuosi, kunnes tulehdus on rauhoittunut ja vammautunut kohta on luutunut.

Noin neljäsosa potilaista tarvitsee korjaavaa ortopedista kirurgiaa.

Lähde: Jalkaterveys. Kustannus Oy Duodecim 2017.

 


 

Turvallisia askeleita erityiskengillä

Turjo Lehmusvuori käy vaimonsa Ulpun kanssa usein tanssimassa. Tanssimaan piti päästä silloinkin, kun hänellä oli vielä kipsi jalassa Charcot’n jalan vuoksi.

Turkulainen Turjo Lehmusvuori (72) joutui eläkkeelle kymmenen vuotta sitten, kun hänellä todettiin Charcot’n jalka.

– Ratkaisu oli oikea, vaikka tuntui silloin erittäin pahalta, rakennuksilla vastaavana mestarina työskennellyt Lehmusvuori toteaa.

Töissä piti olla jalkojen päällä kahdeksan tuntia, kiivetä ja laskeutua kerroksista.

Lehmusvuori sairastui ykköstyypin diabetekseen 35-vuotiaana. Myöhemmin hän osasi ohjata työkaverinsa lääkärille, kun tunnisti tutut diabeteksen merkit: väsymyksen, janon ja laihtumisen.

Lehmusvuori kertoo pärjäävänsä hyvin diabeteksen kanssa. Tosin vuosien mittaan hän on joutunut huomaamaan, miten monen muun vaivan taustalla sairaus vaikuttaa.

Charcot alkoi oireilla kesällä 2006. Lehmusvuori sinnitteli töissä kipeällä jalalla työkaverin kesäloman ajan. Syyskuussa työpaikkalääkäri totesi sairauden, ja diagnoosi vahvistui TYKS:ssa. Lääkäri piti jo silmämääräisen arvion perusteella asiaa selvänä.

– Vasen jalka kantapäästä pikkuvarpaaseen saakka oli sisäsyrjästä punainen, turvoksissa ja kipeä, ja sitä poltti. Kävelin niin, että paino oli jalkaterän ulkosyrjällä.

Kuukausien kipsihoito

Lehmusvuori päätti, että hän ei riko jalkaa. Hän liikkui pyörätuolilla, kunnes oli harjoitellut kävelemään kipsi jalassa kahteen kyynärsauvaan tukeutuen niin, että jalan liike on normaali, mutta kananmunakaan ei mene jalkaterän alla rikki.

– Jos jalan päälle varaa, jalkaterä hajoaa jonkin nivelen kohdalla. Luu voi tulla jalkapöydän läpi.

Lasikuitukipsi oli uusi keksintö 12 vuotta sitten. Lehmusvuoren mielestä kevyttä kipsiä, jonka sai takaa auki ja yöksi pois, oli kätevä käyttää. Tarkan hoidon ansiosta turvotus alkoi laskea pikku hiljaa.

Kun kipsi löystyi, tehtiin uusi, ja kun jalka turposi uudestaan, tehtiin taas isompi. Kipsihoito kesti kahdeksan kuukautta, ja kahden kuukauden välein tarkistettiin jalan muoto, koko ja lämpötila.

Iloa hankalaan vaiheeseen toi 5-vuotias pojanpoika Akseli, jonka Lehmusvuori haki kerran viikossa Raisiosta viettämään pappapäivää ja katsomaan Turun seudun nähtävyyksiä. Ajelu sujui hyvin automaattivaihteisella autolla.

Maaliskuussa 2007 todettiin, että jalassa ei ole muita muutoksia kuin painunut ja levinnyt jalkaholvi. Kun luustossa ei ollut vaurioita, aloitettiin asteittainen varaus jalalle, aluksi lasikuitukipsin kanssa.

Tanssiharrastus tauolla

Lehmusvuori tarvitsee jalan mukaan tehdyt erityiskengät, erikseen kesäksi ja talveksi ja lisäksi sisäkäyttöön. Kaupunki maksaa kalliit, yksilölliset jalkineet.

– Ne auttavat paljon liikkumisessa, hän sanoo.

Lehmusvuori käy vaimonsa kanssa usein tanssimassa. Silloin kun hänellä oli vielä kipsi jalassa, joku tanssipaikalla hieman ihmetteli erikoisen näköistä tanssikenkää. Tällä hetkellä tanssiharrastus on selkävaivan vuoksi tauolla, samoin kuntosaliharjoittelu.

Lehmusvuorella on osteoporoottinen murtuma selkärangan neljännessä nikamassa, ja hän odottaa leikkausta. Mutkikkaaksi tilanteen tekee verisairaus, jossa luuydin tuottaa liikaa punasoluja.

Lehmusvuori odottaa pääsevänsä uimaan, kunhan iho on parantunut korvan takaa, mistä leikattiin ihon levyepiteelikarsinooma.

– Sain aurinkokeratoosin, kun olin nuorempana paljon ulkona ja merellä, ja iho paloi. Siihen aikaan vedettiin iholle valkovaseliinia, joka poisti kuumotuksen tunteen, mutta ei vaikuttanut ultraviolettisäteilyyn.

Lehmusvuori odottaa myös saavansa sydämentahdistimen. Sepelvaltimoiden pallolaajennus hänelle tehtiin oikealle puolelle viime vuonna kesällä ja vasemmalle puolelle lokakuussa.

– Muuten olen ihan perusterve, Lehmusvuori naurahtaa.

Hänellä on käytössä kaksitoista erilaista lääkettä ja lisäksi nitrosuihke.

 

Haluatko huolehtia jaloistasi hyvin? Tilaa ja lataa heti käyttöösi Diabetes ja jalkojen omahoito -opas D-kaupasta, hinta 3 euroa.