Teksti: Susanne Hiltunen
Ruskea rasva lisää energiankulutusta, poistaa verestä haitallista kolesterolia ja parantaa veren sokeritasapainoa. Ruskean rasvan määrää kehossa voi lisätä ja sen rasvapitoisuutta alentaa säännöllisellä kylmäaltistuksella.
Lääketieteen tohtoriksi keväällä väitellyt Milja Holstila kartoitti tutkimuksessaan Multimodality Imaging of Brown Adipose Tissue sitä, miten ruskeaa rasvaa voidaan tutkia magneettikuvauksella.
Samalla hän tuli vahvistaneeksi sen, että ruskean rasvan määrä elimistössä on yhteydessä parempaan diabeetikoiden sokeritasapainoon.
Ruskea rasva on ”rikkinäistä” rasvaa, joka ei varastoi energiaa kuten valkoinen rasva, vaan polttaa sitä suoraan lämmöksi.
– Ruskea rasva kuluttaa runsaasti energiaa polttaessaan rasvaa ja vähentää samalla haitallisen kolesterolin määrää veressä, Holstila kertoo.
Ruskeaa rasvaa kutsutaan ruskeaksi, sillä muun muassa jyrsijöillä se on silmin nähden ruskeaa, koska se sisältää tavallista runsaammin rautaa ja verisuonitusta. Ihmisilläkin ruskea rasva näkyy oranssinruskeana, jos se on hyvin aktiivista, mutta tämä on melko harvinaista.
– Ihmisillä, jotka eivät paljon ulkoile, ruskeaa rasvaa ei pysty erottamaan tavallisesta valkoisesta rasvasta, Holstila toteaa.
Ruskean rasvan vähyys diabeteksen riskitekijä
Diabeetikoille ruskeasta rasvasta ja sen lisäämisestä elimistössä voi olla merkittävästi apua.
– Ruskean rasvan paras puoli on se, että se poistaa verestä kolesterolia ja rasvahappoja. Lisäksi ruskea rasva parantaa veren sokeritasapainoa, sillä se on insuliiniherkkää kudosta, Milja Holstila kertoo.
Ruskean rasvan vähäisyys puolestaan on tutkimuksen mukaan yksi kakkostyypin diabeteksen riskitekijä.
Holstila totesi väitöstutkimuksessaan, että ruskean rasvan suuri triglyseridipitoisuus on itsenäinen merkkitekijä insuliiniherkkyyden heikentymisessä. Tutkimuksessa mitattiin magneettikuvauksella erikseen ihonalaisen rasvan ja viskeraali- eli sisäelinten ympärillä olevan rasvan määrää. Tuloksista kävi ilmi, että ruskea rasva vaikutti laskennalliseen diabetesriskiin, vaikka muiden tunnettujen riskitekijöiden vaikutus eliminoitiin.
Kakkostyypin diabeteksessa ongelmana on haiman rasvoittuminen. Myös ruskea rasva rasvoittuu ihmisen lihoessa.
– Lihavuuden ja diabeteksen syy-seuraussuhteet ovat kuitenkin monimuotoisia. Ruskean rasvan tutkiminen ja ymmärtäminen on tärkeää, jotta voitaisiin paremmin ymmärtää liikalihavuuden ja diabeteksen mekanismeja ja kehittää niihin hoitomenetelmiä, Holstila toteaa.
Ruskeaa rasvakudosta voi treenata
Aktiivisen ruskean rasvakudoksen olemassaolo havaittiin aikuisilla vasta vuonna 2009. Siihen asti oli uskottu, että vauvoilla havaittu ruskea rasva häviäisi aikuisikään mennessä.
– Silloin oli tullut käyttöön uusi kuvausmenetelmä, PET eli positroniemissiotomografia. Sitä käytettiin syövän etäispesäkkeiden havaitsemiseen. Näissä tutkimuksissa havaittiin, että ihmisten kaulan ja rinnan yläosissa on joitakin klönttejä, kertymiä. Ne paljastuivat ruskeaksi rasvaksi, Holstila muistelee.
Vauvoilla ruskeaa rasvaa on lapaluiden välissä, aikuisilla kaulan syvien lihasten välissä, solisluiden alla ja solisluista kainaloa kohti mentäessä. Rintarangan vierellä ruskeaa rasvaa voi vielä esiintyä pilkkuina.
Syy, miksi ruskeaa rasvaa on enimmäkseen lähellä päätä, selittyy Holstilan mukaan sillä, että ruskea rasva tarvitsee enemmän verta kuin valkoinen rasva, ja toisaalta on tärkeää ylläpitää lämpöä päähän ja aivoihin kulkevissa suurissa verisuonissa.
Nykyisin tiedetään, että ruskeaa rasvakudosta on nuorilla ihmisillä enemmän kuin yli 30-vuotiailla ja hoikilla runsaammin kuin lihavilla. Lihomisen myötä ruskean rasvan osuus vähenee.
– Mikäli saisimme tämän kudoksen aktivoitua maksimaalisesti, olisimme hoikempia ja terveempiä, eikä meidän tarvitsisi palella talvellakaan, Holstila huomauttaa.
Ruskeaa rasvakudosta voi treenata, melkein kuin lihaksia. Säännöllisellä kylmäaltistuksella ruskean rasvan määrää voidaan lisätä ja sen rasvapitoisuutta alentaa.
Avantouinti lisää ruskeaa rasvaa
Milja Holstila innostui mittaamaan ruskean rasvan pitoisuutta myös itseltään.
– Tulos oli pettymys: minulla ei ollut sitä kovin paljon. Onneksi sain veljeltäni ja hänen avantouintikerholtaan lahjaksi avantouimareiden ainaisjäsenyyden, nuori ja hoikka tohtori hymyilee.
Avantouintia pidetään yhtenä keinona, jolla kylmäaltistusta ja ruskean rasvan määrää kehossa saadaan lisättyä.
– Tutkimukseeni osallistui eräs innokas avantouimari, jolla oli valtava määrä ruskeaa rasvaa. Mies harrasti avantouintia viidesti viikossa vähintään viisi minuuttia kerrallaan.
Tämän innostamina turkulaiset avantouimarit ovat Holstilan mukaan jo osoittaneet kiinnostuksensa tutkimukseen. Osa uimareista on tarjoutunut koekaniineiksi, mikäli ruskeaa rasvaa tutkitaan vielä jatkossakin.
– Ruskean rasvan on todettu lisääntyvän myös silloin, kun adrenaliinitaso nousee erittäin korkealle. Tällaista on tapahtunut muun muassa silloin, kun ihmisille on tullut oikein vaikeita palovammoja, Holstila kertoo.
Lisäksi chilissä olevan kapsaisiinin ja vihreässä teessä olevan katekiinin on havaittu lisäävän ruskean rasvan määrää ihmisessä.
Epämiellyttävän viileä on parasta
Holstilan tutkimuksessa ruskeaa rasvaa aktivoitiin kylmäaltistamalla vapaaehtoisia koehenkilöitä.
– Nostan hattua niille, jotka olivat mukana tutkimuksessa. Kylmäaltistus oli ihan kamalaa, tutkija tunnustaa.
Hän kertoo, että tutkitut pukeutuivat sairaalavaatteisiin ja viettivät niissä pitkiä aikoja viileässä portaikossa. Sen lisäksi he makasivat kaksi tuntia lavitsoilla, joissa oli alla vain ohut huopa. Heidät peiteltiin kylmähuovilla, joissa kulki 5-asteista vettä.
– Tutkittavat kertoivat, että paikoillaan makaaminen ei tuntunut pahalta, mutta kun piti liikkua ja veri lähti liikkeelle, se oli kamalaa.
– Hyödyllisin lämpötila kylmäaltistuksen kannalta olisi sellainen 14–15 asetta. Epämiellyttävän viileää, ihan kuin Suomen kesä, Holstila naurahtaa.
Terveysvaikutukset vielä vailla vastausta
Milja Holstilaa kiinnostaisi tietää, millaisia etnisiä eroja aikuisväestön ruskeassa rasvassa on maailmanlaajuisesti. Myös lihavien ja hoikkien ihmisten eroja ruskean rasvan määrässä pitäisi tutkia lisää. Ongelmaksi on muodostunut se, että useimmiten vapaaehtoisiksi tutkimuksiin ilmoittautuu henkilöitä, jotka ovat kiinnostuneita terveydestään. He taas ovat harvemmin ylipainoisia.
Väitöstutkimusta tehdessään Holstila kiinnostui myös siitä, miten ruskean rasvan määrä diabeetikoilla tai avantouimareilla käyttäytyy ja vaikuttaa terveyteen. Aihe jäänee kuitenkin jonkun muun tutkijan tehtäväksi.
– Minä olen ajatellut seuraavaksi tutkia jotakin omaa työkenttääni eli radiologiaa lähempänä olevaa aihetta, Holstila paljastaa.
Turvallisempi ja edullisempi magneettikuvaus
Milja Holstila selvitti väitöskirjatutkimuksessaan, erottuuko ruskea rasva magneettikuvauksella valkoisesta rasvasta ja lihaskudoksesta. Hän myös vertaili erilaisia magneettikuvausmenetelmiä.
– Ajattelin tässä koehenkilöittemme parasta: emme halua altistaa heitä useita kertoja PET-kuvauksen aiheuttamalle säteilylle, hän sanoo.
Magneettikuvaus on lisäksi jopa viisi kertaa edullisempaa kuin PET-kuvaus, jossa valmistetaan aina radioaktiivinen FDG-merkkiaine. Aineen puoliintumisaika on alle kaksi tuntia, siksi se on annosteltava potilaan verenkiertoon ilman viivytyksiä valmistamisen jälkeen. Magneettikuvauksessa tällaista merkkiainetta ei tarvita.
