Otsa ryppyyn ja vaikuttamaan?

1883
Hanna Lankila oli keväällä yleisötilaisuudessa, jossa Soiten kehittämisjohtaja Jussi Salminen kertoi Sote-uudistuksen tilanteesta Keski-Pohjanmaalla.

Teksti: Pirita Salomaa

Ei suinkaan, huudahtaa kokkolalainen Hanna Lankila. Hänelle yhdistystoiminta ja vaikuttaminen ovat mielekästä yhdessä tekemistä ja kaikkia auttavien yhteyksien solmimista. 

Lankila on toiminut vuoden alusta Kokkolan seudun diabetesyhdistyksen puheenjohtajana. Diabetesyhteisöön hänet toi oman lapsen sairastuminen tyypin 1 diabetekseen.

– Ensimmäisellä luokalla olleen poikamme diabetes tuli meille ihan puskista, Lankila kertoo perheensä elämänmuutoksesta neljä vuotta sitten.

Syksyllä 2016 Lankila osallistui ensimmäisen kerran diabetesyhdistyksen syyskokoukseen. Kun häneltä kysyttiin halukkuutta tulla mukaan yhdistyksen hallitukseen, hän lähti avoimin mielin mukaan.

– Diabetesyhdistyksissä tehtävä tärkeä työ voi olla myös hauskaa. Meillä on yhdistyksen hallituksessa rento ote. Jokainen meistä voi vaikuttaa siihen, mitä teemme yhdessä ja mitä kukin itse tekee, Lankila iloitsee.

Soite ja sote valvovan silmän alla 

Lankila sanoo Kokkolan seudun diabetesyhdistyksen tarkkailevan kaupungin ja Keski-Pohjanmaan sosiaali- ja terveyspalvelukuntayhtymä Soiten toimintaa kaikkien diabeetikoiden silmin.

Toiminta ei jää pelkkään tarkkailuun, vaan yhdistys pyrkii viemään diabeetikoiden asioita aktiivisesti eteenpäin.

– Pidämme tiiviisti yhteyttä Soiten toimijoihin. Olemme esimerkiksi mukana diabetestyöryhmässä ja järjestöjen neuvottelukunnassa. Järjestämme myös yleisöluentotilaisuuksia sairaalassa ja nuorisoleirin yhteistyössä Soiten kanssa, Lankila tarkentaa.

Hän pitää Soite-yhteistyötä erittäin tärkeänä.

– Diabeetikoiden ja läheisten näkökulman huomioiminen Soite-kehitystyössä edellyttää diabetesyhdistyksen osallisuutta, rakentavan yhteistyön puolesta puhuva Lankila sanoo.

Kokkolan Seudun Diabetes vaikuttaa sote-uudistukseen myös toimimalla Keski-Pohjanmaan diabetesyhdistysten sote-maakuntaverkostossa.

Kaikki mukaan 

Opettajan työstään hoitovapaalla oleva Lankila hoitaa kotona kuusihenkisen perheen kahta pienintä lasta. Hän kertoo välillä pohtineensa viekö yhdistystoiminta liikaa aikaa perheeltä, mutta kokee, että diabetesyhdistys on kaikkien yhteinen juttu.

– Tapahtumat ja retket sopivat usein koko perheelle. Ja kokouksiakin voi vallan hyvin pitää kotioloissa, Lankila sanoo ja paljastaa itsekin kutsuneena yhdistyksen hallituksen omaan kotiinsa.

Hänen mielestään yhdistystoiminnalle on rikkaus, kun mukana on kaikenikäisiä molemman sukupuolen edustajia eri elämänaloilta. Hän kannustaa jokaista mukaan.

– Ei pidä jämähtää paikalleen. Osallistuminen yhdistyksen toimintaan tarjoaa tilaisuuksia tutustua uusiin ihmisiin ja tuoreisiin ajatuksiin. Se avaa silmiä.

Vapaaehtoistoiminta voi Lankilan mukaan olla myös vaikuttamisen turvallinen treenifoorumi. Sen myötä pääsee lisäksi osallistumaan koulutuksiin ja oppii uutta, mistä on hyötyä työelämässäkin.

– Vapaaehtoistyössä voi myös itse päättää aikataulusta, ja siitä kuinka paljon työtä haluaa tehdä. Oman tekemisen kautta syys-seuraussuhteet avautuvat, ja myös se, että kaikki ei välttämättä ole mustavalkoista, Lankila vinkkaa.