Nautitko jo liikuntalääkettä, ykköstyypin diabeetikko?

624
Kuvat: Marja Haapio

Teksti: Tuija Manneri

Myös tyypin 1 diabeetikko tarvitsee liikuntaa itsensä hoitamiseen. Kunnon koheneminen vaikuttaa verensokeriin, vähentää lisäsairauksien riskiä ja auttaa jaksamaan arjen askareita.

– Kyllä!

Liikuntalääketieteen professori ja erikoislääkäri Heikki Tikkasen vastaus on yksiselitteinen ja painokas: liikunta on todellakin lääkettä myös tyypin 1 diabeteksen hoidossa.

– Liikunta vahvistaa fyysistä kuntoa, aineenvaihduntaa, sydäntä, hengitystä ja verenkiertoelimistöä, mikä on tärkeää terveydelle. Kunnon huononeminen taas on monin tavoin riskitekijä, liikuntafysiologiaan erikoistunut Itä-Suomen yliopiston professori kertoo.

– Liikunnassa elimistö kuormittuu levosta rasitukseen, mikä kiihdyttää elimistön toimintoja. Se saa kudoksissa ja soluissa tapahtumaan jopa satoja asioita, joiden tiedetään edistävän terveyttä.

Tyypin 1 diabeetikkojen elimistöön liikunta vaikuttaa periaatteessa aivan samoin kuin muidenkin ihmisten elimistöön.

– Diabeetikon ainoa poikkeus on insuliinin puute, joka korvataan ulkoa tulevalla insuliinilla. Liikuntahyötyjen saamiseksi insuliinihoidon ja diabeteksen pitää kuitenkin olla tasapainossa. Diabeetikon pitää myös tietää, miten toimia, kun verensokeri laskee tai nousee liikkuessa tai sen jälkeen.

Verisuonet pysyvät pehmeinä ja joustavina

Liikuntaa voi Tikkasen mielestä ajatella sekä yleislääkkeenä että erityislääkkeenä.

– Se ehkäisee mutta myös hoitaa monia lieveilmiöitä, joita elimiimme tulee sairauksien mukana.

Kun puhutaan ykköstyypin diabeteksesta, yksi liikunnan tärkeimmistä vaikutuksista liittyy diabeteksen lisäsairauksiin, joita ovat esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet ja hermojen toiminnan häiriö eli neuropatia.

– Viimeaikaisissa tutkimuksissa on huomattu, että liikuntaa harrastavilla tyypin 1 diabeetikoilla on hieman vähemmän lisäsairauksia kuin niillä, jotka eivät liiku, Tikkanen sanoo.

Liikkumalla voi esimerkiksi vähentää sydän- ja verisuonitautien, aivohalvauksen ja muistisairauksien riskejä, joita kaikkia diabetes hieman lisää.

– Liikunta parantaa sekä sydämen että verisuonten toimintaa. Liikunta muun muassa laskee verenpainetta ja vaikuttaa veren rasva-arvoihin ja etenkin hyvän kolesterolin määrä veressä lisääntyy. Liikunta pitää verisuonet pehmeinä ja joustavina, kun taas ilman liikuntaa suonet kovettuvat nopeammin, mikä kohottaa verenpainetta ja lisää sydän- ja verisuonisairauksien riskiä.

Verensokeri laskee jopa useita tunteja

Insuliinin päivittäinen tarve vähenee, kun diabeetikko harrastaa liikuntaa säännöllisesti.

– Lihas toimii hiilihydraateilla ja rasvalla, ja liikunta parantaa lihaksen kykyä käyttää niitä molempia. Lihaksella on myös oma, sisäinen hiilihydraattivarastonsa, jota rasituksessa käytetään ja liikunnan jälkeen taas täytetään, Tikkanen kuvailee.

Tyypin 1 diabeetikon täytyy tuntea tämä liikunnan, ruuan, verensokerin ja insuliinin yhteispeli, jotta hän voi liikkua turvallisesti, ilman pelkoa liian matalan verensokerin eli hypoglykemian vaarasta.

– Rasittava, selvästi hengästyttävä ja myös pitkäkestoinen liikunta laskee verensokeria paitsi liikunnan aikana myös useita tunteja liikunnan jälkeen. Se on haasteellista ja tärkeä ymmärtää, jotta oppii annostelemaan insuliinia ja syömään niin, ettei liikunta laske verensokeria liikaa.

Erityistä huomiota Tikkanen neuvoo kiinnittämään verensokerin mittaamiseen aina kun liikunnan määrä joko vähenee tai lisääntyy entisestä, esimerkiksi jos joutuu pitämään liikunnasta taukoa tai jos tehostaa treeniä aiemmasta.

– Liikunnan vaikutus verensokeriin ja insuliinin tarpeeseen on aina yksilöllistä, ja siksi on todella tärkeä opetella tuntemaan oman elimistönsä reagointi. Hoitavalle lääkärille on myös hyvä kertoa, mitä liikuntaa harrastaa ja pohtia yhdessä, miten riskejä voi välttää.

Alkuun malttiaskelin

Aloittelevaa liikkujaa Heikki Tikkanen rohkaisee lähtemään liikkeelle maltillisesti, esimerkiksi yksi laji ja pieni päivittäinen liikunta-annos kerrallaan. Toistuvan ja samantasoisen liikunnan vaikutusta verensokeriin on aluksi helpompi seurata kuin koko ajan vaihtelevien liikuntasuoritusten vaikutusta.

– Arjessa voi ensin vaikka askelmittarilla katsoa, että päivään tulee muutaman tuhat askelta lisää ja samalla seurata, miten verensokeri käyttäytyy. Jos liikunta alkaa lisääntyä entisestä selvästi enemmän, päiviin tulee esimerkiksi uutena puolen tunnin tai tunnin liikuntasuorituksia, on hyvä jutella ensin oman diabeteslääkärin tai -hoitajan kanssa siitä, miten kannattaisi toimia.

Kun tieto liikunnan vaikutuksesta omaan verensokeriin ja insuliinin tarpeeseen karttuu, voi vähitellen lisätä liikunnan kestoa, toistoa, tehoa ja lajeja. Kunnon kohotessa liikkuja huomaa pian, että muiden terveyshyötyjen lisäksi liikunta parantaa mielialaa.

– Paremmassa kunnossa pärjää esimerkiksi arkisissa tehtävissä paremmin, nukkuu levollisemmin ja jaksaa hoitaa itseä aktiivisemmin. Kaikki se heijastuu mielialaan.

Liikuntalääkkeestä pitää lisäksi muistaa sama kuin kaikista tableteista: lääkettä nautitaan säännöllisesti ja mielellään veden kera.

Liikunnassa kuten kaikessa harrastustoiminnassa tärkeintä on, ettei se ole pakkopullaa vaan nautinto.

Äkkiponnistus lisää verisuonten kuormaa

Jokaisella lääkkeellä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia – niin myös liikuntalääkkeellä.

– Tyypin 1 diabeetikolla on omat verensokerin vaihteluun liittyvät liikuntariskinsä, mutta muuten ei ole tutkittu, voivatko diabetes ja insuliininpuutos aiheuttaa liikunnan yhteydessä jotain haittoja, Tikkanen sanoo.

Varmaa on, että diabeetikko kohtaa samat sivuvaikutukset kuin kaikki muutkin. Liikunnassa voi sattua loukkaantumisia tai tulla rasitusvammoja, kun elimistö kuormittuu liikaa. Silloin tarvitaan lepoa.

– Kun liikunta vähenee, on taas muistettava, että elimistön sokerin käyttö muuttuu, ja se tulee huomioida insuliinin annostuksessa.

Pääsääntöisesti tyypin 1 diabeetikko voi harrastaa liikuntaa kuten kuka tahansa. Jos diabetes kuitenkin on jo tuonut lisäsairauksia, on hyvä varoa yhtäkkiä verenpainetta nostavaa liikuntaa, esimerkiksi painonnostoa tai ylipäätään raskaita voimanponnistuksia.

– Äkilliset voimanponnistukset voivat nostaa verenpainetta, lisätä verisuonten kuormaa ja siten pahentaa esimerkiksi sydänsairauden oireita tai silmänpohjavaurioita.

Uusien hoitomuotojen ja -teknologioiden ansiosta kovakin harjoittelu ja huippu-urheilu ovat nykyään muuttumassa diabeetikoille entistä helpommiksi.

– Teknologia ja siihen liittyvä tutkimus tuovat koko ajan lisää tietoa ja hienosäädön mahdollisuuksia siihen, että diabeetikko pääsisi harrastamaan haasteellisia lajeja ilman vaaroja, Tikkanen kertoo.

Suurin suorituskykyä rajoittava este löytyy hänen mielestään ihmisen aivoista.

– Liikkeelle lähteminen on aina hyvä päätös!