Teksti: Irma Heiskanen-Haarala
Viime kesänä 63-vuotias raahelainen Eija Tapanainen sai samalta istumalta kaksi diagnoosia: sepelvaltimotauti ja gastropareesi. Tyypin 1 diabetesta Eija on sairastanut 40 vuotta, ja lisäriesana on jalkasärkyjä aiheuttava neuropatia sekä selkä- ja vatsavaivat.
– Muutama vuosi sitten kysyin diabeteslääkäriltäni, mistä mahtaa johtua, että iltapäivisin minulla on etova olo, vaikka verensokeriarvot ovat kunnossa. Lääkäri oli kirjannut yhteen lausuntoonsa kysymysmerkillä: gastropareesi?
Eija oli tottunut huonoon kuntoonsa ja hankalaan oloonsa ja arveli, että vatsaoireiden syynä on pitkään temppuillut paksusuoli. Vuosi sitten maha alkoi tuntua täyteen pumpatulta ilmapallolta, ja täysi olo häiritsi jatkuvasti. Lenkkeilyyn tottuneen Eijan oli vaikea pyöräillä ja kävellä rivakasti.
– Kun huomasin, että tyttären 12-vuotias koirakin menee lujempaa kuin minä, ajattelin, että eihän tämä ole normaalia.
Eija alkoi mittailla verenpainettaan, ja yläpaine huiteli lukemissa 150–170 ja alapaine oli 90–100. Pahimmillaan yläpaine oli 220.
– Diabeteshoitaja kauhistui verenpaineita ja pääsin nopeasti lääkäriin, joka teki pikalähetteen rasitus-EKG:hen ja lisäksi ravitsemusterapeutille.
Eija sai verenpaine- ja kolesterolilääkityksen, verenohennuslääkettä ja lähetteen sydämen varjoainetutkimukseen, jonka yhteydessä tehtiin viime elokuussa pallolaajennus kahteen suoneen. Gastropareesi oli peittänyt sepelvaltimotaudin oireet.
Ruokatottumukset remonttiin
Eija alkoi hioa ruokavaliotaan ravitsemusterapeutin kanssa. Varsinkin hidastuneen suolen toiminnan avuksi rakennettu aamupala meni uusiksi.
– Olin kehitellyt itselleni ’superterveellisen’ aamupalan: pari desilitraa jugurttia, siihen marjoja, Vi-Sibliniä, monenlaisia siemeniä, kookoshiutaleita, välillä talkkunaa, ja tuhti loraus oliiviöljyä. Tämä annos aiheutti sen, että olin huonovointinen iltapäivään asti.
Kun Eija nautti ravitsemusterapeutin tapaamista seuraavana aamuna pelkästään kaksi desilitraa jugurttia, hän sai puhtikohtauksen.
– Luuttusin takkahuoneen lautaseinät pitkästä aikaa oikein innolla. Seuraavana päivänä siivosin saunan ja pesuhuoneen. Oli niin mahtavan kevyt olo!
Jos Eija haluaa puuhastella päivällä, hän syö nykyisin pääaterian vasta illalla. Päivän mittaan hän nauttii pieniä aterioita ja välipaloja 2–3 tunnin välein. Raskaammat hommat ja lenkkeily sujuvat parhaiten tyhjällä vatsalla. Aamupala on monipuolistunut sen verran, että hän lisää jugurttiin survottuja marjoja ja kuitulisää. Myös smoothiet sopivat.
– Proteiineihin ja rasvoihin pitää kiinnittää huomiota, ettei tule vajaaravitsemusta. Kaipaan annosvinkkejä, kun ruokani pitää olla myös vähähiilarista. Kun syön liikaa leipää, näen heti pumpun sensorikäyrältä, että verensokeri nousee vauhdilla.
Hienonnettua ja kypsennettyä
Eija suosii vihreää linjaa ja haluaisi syödä kasviksia ja hedelmiä raakana ja paloina, mutta gastropareesia sairastavalle se ei sovi. Kasvikset ja hedelmät kannattaa keittää ja soseuttaa. Muukin ruoka on hyvä hienontaa kunnolla.
– Meillä syödään nyt paljon sosekeittoja, pinaattikeittoa ja linssikeittoa.
Isännälle pistän sekaan jauhelihaa tai nakkeja. On liian työlästä tehdä kahta erilaista ruokaa.
Kala, kana ja liha sopivat kyllä pieninä annoksina. Lisävalkuaista Eija saa raejuustosta.
– Etikkasilakoita uskallan ottaa kaksi kerralla. Kävi kalpaten, kun söin annoksen lohiperunoita… Neljä tuntia sen jälkeen oli sellainen olotila, että muistan sen vieläkin: ei samanlaista enää koskaan, kiitos!
Vehnää Eija syö erittäin vähän, koska se aiheuttaa kuumotusta jalkoihin ja sormiin. Gluteeniton ruokavalio ei sopinut hänelle, sillä se lihotti.
– Nyt on uusi opetteluvaihe. Käytän leipomuksiin tattarijauhoa, kaurahiutaleita ja ruista. Ennen tein hulluna siemenleipiä.
Eija on eläkkeellä röntgenhoitajan työstä ja toimii Raahen seudun diabetesyhdistyksen tiedottajana. Hän harrastaa mökkeilyä, asahi-liikuntaa, valokuvausta, italian kieltä ja käsitöitä. Lenkeillä on mukana Dinit-suihke eli nitro kaiken varalta.
– Löntystelykävelyt metsässä sopivat hyvin minulle. Löydän luonnosta aina ihania asioita. Kun katson Mikonkarissa merimaisemaa, omat huolet asettuvat isompiin raameihin ja mennään taas yksi laine eteenpäin elämässä.
Mahalaukku tyhjenee hitaasti
Gastropareesi on sairaus, jossa mahalaukun tyhjeneminen on hidastunut ilman mahaporttia ahtauttavaa sairautta.
Mikä sairauden aiheuttaa?
Diabeetikoilla gastropareesin ajatellaan liittyvän autonomiseen neuropatiaan sekä vagushermon ja mahalaukun seinämän enteerisen hermoston vaurioihin. Vagushermo ja mahalaukun seinämän hermoverkosto säätelevät mahalaukun rentoutumista ja tyhjenemistä sekä aterian jälkeisiä tuntemuksia.
Mahalaukun hermotus voi kärsiä myös kirurgisen hoidon jälkeen.
Lisäksi gastropareesia esiintyy tuntemattomasta syystä. Silloin puhutaan idiopaattisesta gastropareesista.
Millaisia oireita sairaudesta tulee?
Tyypillisiä oireita ovat ylävatsatuntemukset. Normaalin kokoinen ateria aiheuttaa liiallisen täyttymyksen tunteen, etovaa oloa, turvotusta, pahoinvointia, jopa taipumuksen oksenteluun.
Diabetesta sairastavalla vatsaoireet voivat olla vähäisiäkin, mutta insuliinin annostelun ja nautitun ravintomäärän välillä on epäsuhta.
Onko gastropareesista vaaraa?
Sairaus voi vaikeuttaa insuliinihoitoa, sillä ravinto imeytyy hitaasti.
Gastropareesin oireet saattavat olla hyvin hankalia. Jos ihminen ei pysty ruokailemaan normaalisti ja oksentelee paljon, hän voi laihtua liikaa ja kärsiä jopa aliravitsemuksesta.
Miten yleinen gastropareesi on?
Se on harvinainen sairaus, jonka esiintymisestä väestötasolla ei ole luotettavaa tietoa.
Yhdysvaltalaisen tutkimuksen mukaan noin viidellä prosentilla tyypin 1 diabeetikoista ja yhdellä prosentilla tyypin 2 diabeetikoista on gastropareesi. Muussa väestössä sairauden esiintyvyys on promillen luokkaa.
Miten sairaus todetaan?
Ylävatsaoireet ovat hyvin yleisiä, ja tärkeintä on tehdä ensin normaalitutkimukset ja selvittää refluksitaudin ja mahaporttia tai ohutsuolta ahtauttavien muutosten mahdollisuus. Myös keliakia on tyypin 1 diabeetikoilla tavallista yleisempi.
Kun muut mahdollisuudet on suljettu pois, tehdään sairaalassa mahalaukun tyhjenemisnopeuden mittaus gammakuvauksella. Ateria kaksoisleimataan, ja kiinteän ja nestemäisen aineen etenemisnopeus mitataan.
Miten gastropareesia hoidetaan?
Sokeritasapaino vaikuttaa mahalaukun tyhjenemisnopeuteen. Korkea verensokeri hidastaa ja matala voi jopa nopeuttaa mahalaukun tyhjenemistä. Keskeistä hoidossa on hyvä glukoositasapaino ja ravitsemusneuvonta.
Ruokavaliohoidon perusta ovat useat pienet, niukasti rasvaa sisältävät ateriat. Ruoka kannattaa hienontaa hyvin, jotta se etenee joustavasti ruuansulatuskanavassa. Kuitulisää ei suositella.
Oireisiin voi käyttää mahalaukun tyhjenemiseen vaikuttavia ja pahoinvointia vähentäviä lääkkeitä.
Uusista diabeteslääkkeistä inkretiinimimeettejä ja DPP-4 -estäjiä tulee välttää, sillä ne hidastavat mahalaukun tyhjenemistä.
Erittäin vaikean, hallitsemattoman oksentelun hoidossa voidaan käyttää neurostimulaattoria. Silloin mahalaukkuun asennetaan elektrodit, ja ihon alle istutettavan generaattorin avulla mahalaukkuun annetaan pulssimaista neurostimulaatiota, joka erityisesti lievittää vaikeaa ja toistuvaa oksentelua, osalla edistää myös mahalaukun tyhjenemistä.
Neurostimulaattori on asennettu Suomessa alle 20 potilaalle. He ovat aiemmin joutuneet toistuviin sairaalahoitoihin vaikean pahoinvoinnin ja oksentelun vuoksi.
Vastaajana Sampsa Pikkarainen, sisätautien ja gastrorenterologian erikoislääkäri Meilahden sairaalasta
