Rahatilanne voi katkaista hyvän hoidon

142
Atte Vadén on huomannut, että lääkemenot eivät aiheuta taloudellisia ongelmia vain työttömille ja eläkeläisille vaan myös monille pienituloisille työssäkävijöille. Kuva: Ari Korkala

Teksti: Mari Vehmanen

Diabeteslääkäri Atte Vadénin mukaan vastaanotolla pohditaan nykyään useasti, millaiseen lääkitykseen potilaalla on varaa. Lääkekorvauksien muutokset ovat rasittaneet kohtuuttomasti monen pienituloisen diabeetikon taloutta.

Aina ei riitä, että diabeetikko suunnittelee yhdessä lääkärinsä kanssa sopivinta hoitoa ja järkeviä elintapoja. Moni joutuu lisäksi laskemaan tarkasti, millaisiin lääkkeisiin rahat riittävät.

– Tilanne on juuri tällainen. Nyky-Suomessa ei päde enää periaate, että diabeteksen hyvä hoitaminen ei saa olla kiinni henkilön varallisuudesta, vastaava lääkäri Atte Vadén Mehiläinen Terveyspalvelut Oy:stä sanoo.

Hänen mukaansa raha on noussut entistä useammin puheeksi potilaiden kanssa vuoden 2017 alusta lähtien. Tuolloin astuivat voimaan diabeteslääkkeiden uudet korvaustasot. Ainoastaan insuliinit säilyivät täydessä sadan prosentin korvausluokassa – muiden diabeteslääkkeiden Kela-korvaus laski 65 prosenttiin. Muutos oli osa hallituksen tavoitetta vähentää vuosittaisia lääkekuluja 150 miljoonaa euroa.

Atte Vadénin mukaan uudistus on kolahtanut esimerkiksi niihin tyypin 2 diabeetikoihin, jotka hyötyvät niin kutsutuista uuden sukupolven tablettilääkkeistä. Näihin valmisteisiin kuuluvat muun muassa GLP-1-analogit ja SGLT-2:n estäjät.

– Tällä hetkellä potilaan itsensä kustannettaviksi voi jäädä näistä lääkkeistä yli 120 euroa kuukaudessa ennen vuosittaisen lääkemaksukaton täyttymistä. Pienituloiselle summa saattaa olla yksinkertaisesti liikaa, Atte Vadén toteaa.

Vaikea alkuvuosi

Monelle vähävaraiselle ja monisairaalle taloudellisesti vaikeinta aikaa ovat vuoden ensimmäiset kuukaudet, sillä terveydenhuollon maksukatot nollautuvat aina kalenterivuoden vaihtuessa.

Lääkkeissä vuosiomavastuu on 605 euroa, terveydenhuollon asiakasmaksuissa 683 euroa ja terveydenhuollon matkakuluissa 300 euroa. Yhteensä maksettavaa omasta pussista kertyy siis alkuvuonna iso summa.

– Käyn ihan viikoittain potilaiden kanssa keskusteluja siitä, salliiko perheen talous panna rahaa sivuun diabeteksen alkuvuoden hoitokuluihin. Eikä ongelma koske edes pelkästään työttömiä tai eläkeläisiä. Myös pienipalkkaiset työssäkäyvät elävät usein kädestä suuhun, eikä säästäminen yksinkertaisesti ole silloin mahdollista, Atte Vadén kertoo.

Vaikka rahatilanne juuri ja juuri sallisi lääkkeiden hankkimisen, diabeetikon budjetista saattaa lääkekulujen vuoksi kadota kaikki pelivara tai mahdollisuus edes pieneen ylimääräiseen virkistäytymiseen.

Atte Vadénin mielestä joidenkin tilannetta voisi helpottaa lääkkeiden maksukaton jakaminen nykyistä pienempiin osiin, kuten neljännesvuosittain nollautuviksi.

– Maksettavaa omavastuuta jäisi yhteensä saman verran kuin nyt, mutta taloudellinen rasitus jakautuisi tasaisemmin koko vuodelle, Vadén sanoo.

Raha voi ajaa insuliinihoitoon

Atte Vadénin mukaan lääkekorvauksien muutos on jo saanut osan diabeetikoista luopumaan tarpeelliseksi kokemastaan hoidosta.

– Eräskin potilaani oli GLP1-analogien ansiosta onnistunut ensimmäisen kerran pudottamaan vaikeaa ylipainoaan: 140 kilosta 125 kiloon. Sokeritasapaino oli kohentunut, yleinen vointi oli hyvä ja mieliala toiveikas. Hoito näytti vihdoinkin onnistuvan, Vadén kertoo.

Seuraavalla käynnillä hoitotulokset olivat romahtaneet. Syyksi paljastui, että lääkitys oli ollut kalleutensa vuoksi pakko lopettaa.

Vadénin mukaan vastaavia tapauksia on viimeisen vuoden aikana tullut vastaan useita.

– Juuri tällaiset tilanteet harmittavat potilaiden puolesta eniten. Kun pöyhäisee huonontuneen hoitotasapainon taustoja, sieltä paljastuu taloudellisia ongelmia ja lääkkeistä luopuminen. Hienot hoitotulokset ovat nollautuneet lyhyessä ajassa, ja koko kova työ on aloitettava alusta.

Atte Vadén kertoo, että insuliinien täysi korvattavuus on jo toisinaan peruste valita insuliinihoito tablettilääkkeiden sijaan. Valitettavasti painon pitäminen kurissa on tällöin hyvin vaikeaa, jos henkilöllä on vahva insuliiniresistenssi.

Lisäksi insuliinihoidossa on paljon uutta opeteltavaa diabeetikolle itselleen, joten myös lääkärin ja hoitajan työaikaa kuluu runsaasti oikeiden annostusten ja pistämisrutiinien etsimiseen.

– Kela joutuu sitä paitsi korvaamaan insuliinit kokonaisuudessaan. Yhteiskunnan kulut eivät siis pienene yhtään.

Lyhytnäköisiä säästöjä

Muutoinkin Atte Vadén epäilee uudistuksesta koituvaa säästöä. Lääkekorvauksien muutokset rankaisevat pahiten niitä diabeetikoita, jotka jo valmiiksi tarvitsevat eniten tukea ja palveluita.

– Tiedämme, että esimerkiksi mielenterveysongelmista kärsivillä diabeetikoilla on muita suurempi riski saada diabeteksen lisäsairauksia. Uudistus on vaikeuttanut heidän tilannettaan entisestään. Jokainen lisäsairaus on paitsi inhimillinen tragedia myös valtava kuluerä yhteiskunnalle.

Vadénin mielestä hallitus onkin nyt lähtenyt lyhytnäköiselle säästölinjalle. Valtion lääkemenot voivat pienentyä väliaikaisesti, mutta lasku lankeaa myöhemmin. Vadénin mukaan todellisuudessa tarvittaisiin syvällistä pohdintaa siitä, miten diabeteksen hoito kokonaisuudessaan olisi järkevintä järjestää.

Kyse on lisäksi kansalaisten yhdenvertaisuudesta. Hyvätuloisen diabeetikon kukkarossa muutaman satasen vuosittaiset lääkekulut eivät juuri tunnu.

– Samoilla ihmisillä on rahaa terveelliseen ruokaan, kuntosalikortteihin ja personal trainerin palkkaamiseen. Terveyserot ja kansan kahtiajako siis jyrkkenevät nykypolitiikan vuoksi, Atte Vadén sanoo.

Puhu huolista lääkärille

Millaisia keinoja pienituloiselle diabeetikolle jää nykytilanteessa? Ennen kaikkea Atte Vadén rohkaisee avoimuuteen oman lääkärin vastaanotolla.

– Rahahuolista voi ja kannattaakin kertoa suoraan. Lääkärin ammattitaitoon kuuluu pohtia hoitoa luottamuksellisesti myös potilaan talouden kannalta. Yhdessä voidaan sitten verrata hoitovaihtoehtoja ja niiden kuluja.

Häpeän tunteeseen ei Vadénin mukaan ole aihetta, sillä talouspulmat ovat nykyään hyvin yleisiä.

– Varsinkin suomalaisissa miehissä yksin pärjäämisen kulttuuri tuntuu istuvan kovin tiukassa. Salailu vie vain turhaan voimavaroja ja estää tuen saamista.

Olipa tilanne millainen hyvänsä, lääkehoitoa ei pidä lopettaa omin päin.

– On paljon vaikeampi lähteä rakentamaan hyvää hoitoa uudelleen, kun verensokeri on ehtinyt olla pitkään todella korkea. Kannattaa siis ottaa pikaisesti yhteyttä omaan diabetesvastaanottoon, jos tilanne käy tukalaksi, Atte Vadén rohkaisee.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here