Diabetes ja urheiluharrastus – palkitseva ja sopivan haasteellinen yhtälö!

234
Antti, Emil ja Tobias kannustavat muitakin lapsia ja nuoria liikkumaan. Liikunta antaa onnistumisen kokemuksia, opettaa oman kehon tuntemusta ja auttaa pysymään terveenä. Kuvat: Janne Viinanen

Teksti: Kaja Normet

11-vuotiaat Tobias Syrjä ja Emil Törmälä ja 12-vuotias Antti Sainio ovat energisiä nuoria, joille on yhteistä intohimo yleisurheilua kohtaan ja tyypin 1 diabetes. Pojat harrastavat yleisurheilua Tampereen Pyrinnön valmennusryhmässä, jossa orientoidutaan kilpailemiseen. Kävin kysymässä heiltä, miten he ovat yhdistäneet diabeteksen hoidon ja tavoitteelliseen urheiluharrastukseen.

 •   •   •

Mikä urheilun harrastamisessa on parasta ja mitä se on opettanut teille?

Antti, Emil ja Tobias ovat yksimielisiä siitä, että liikunta tuottaa hyvää oloa ja tarjoaa onnistumisen tunteita. Yleisurheilu on sekä joukkue- että yksilölaji. Joukkuekavereiden tuki on pojista hyvin tärkeää.

– Vaikka joskus kisaammekin toisiamme vastaan, olemme hyviä kavereita ja kannustamme ja tuemme toisiamme.

– Kilpailemisessa oppii tuntemaan omia rajoja. Yleisurheilu on laji, jossa oppii koko ajan uutta ja samalla saa kokeilla monia eri lajeja. On hienoa, kun kroppa kehittyy. Palkitsevinta on huomata säännöllisen harjoittelun tulos esimerkiksi kilpailumenestyksessä.

Antin mielestä urheileminen on lisännyt itseluottamusta ja opettanut keskittymistä, mistä on ollut apua muun muassa koulunkäynnissä.

– Pitkää pinnaa tässä tarvitaan, tulokset eivät aina tulee itsestään, Emil lisää.

 •   •   •

Miten valmistaudutte treeneihin diabeteksen hoidon kannalta?

Pojat tarkistavat verensokerin treenejä edeltävällä aterialla ja ennen treenejä. Kaikilla on käytössä Libre-sensori, jolla verensokerin seuranta on vaivatonta.

Antilla on tapana vähentää treenejä edeltävällä aterialla pikainsuliinin määrää 0,5-yksikköä. Emil pyrkii saamaan verensokerin ennen treenien alkamista tasolle 7–10 mmol/l.

– Aina se ei onnistu, ja joskus on tullut korjattua korkeita sokereita liikaa, hän toteaa.

Tobiaksella on repussa aina pillimehu tai hedelmä. Antti suosii niiden lisäksi proteiinipatukoita ja Emil Elovena-välipalakeksejä.

Emil ja Tobias treenaavat samassa ryhmässä ja ovat lisäksi luokkakavereita.

– Joskus olemme lainanneet toisillemme hypoeväitä ja jopa insuliiniakin, jos ne ovat toiselta jääneet vahingossa kotiin, he kertovat.

Unohduksia sattuu kaikenikäisille diabeetikoille.

 •   •   •

Millä tavalla varmistatte, että olette kisapäivänä hyvässä vireessä?

Tobias pitää tärkeänä riittävää ravitsemusta.

– Jo ennen kisapäivää on tärkeä syödä hyvin. Eväitä kannattaa ottaa mukaan reilusti, etteivät ne lopu kesken pitkän kilpailupäivän aikana.

Emil korostaa riittävän unen merkitystä.

– Verensokeritason pitäisi olla tarpeeksi hyvä jo kilpailupäivää edeltävän yön aikana – silloin myös uni on parempi, hän sanoo.

Antti herää kisapäivän aamulla riittävän aikaisin ja tekee pienen verryttelyn. Hän syö monipuolisen aamupalan, jossa on riittävästi kuitua ja proteiinia.

– Suosikkejani ovat puuro mustikoilla ja kananmunat. Juomaksi valitsen teetä ja vitamiinijuomaa.

 •   •   •

Aina kaikki ei mene diabeteksen hoidossa suunnitelmien mukaan. Onko teille joskus tullut eteen yllättäviä tilanteita ja haasteita ja miten olette niistä selvinneet?

– Olen esimerkiksi unohtanut pistää insuliinia ennen kilpailua, ja verensokeri on silloin ollut todella korkealla koko kilpailun ajan. Siitä on seurannut huono olo. Verensokeri on kilpailussa muutenkin usein korkealla jännityksen takia. Nykyään olen erityisen tarkka siitä, että pistän ennen kilpailua riittävästi insuliinia, Tobias kertoo.

Emilillä ja Antilla verensokeriarvot ovat toisinaan laskeneet yllättäen ennen starttia. Emilille kävi kerran jopa niin, että hän skannasi välittömästi ennen 60 metrin juoksua verensokerilukemaksi 2,3mmol/l, mutta silloin oli jo liian myöhäistä reagoida.

– Sitten vaan lähdin juoksemaan ja yllätyksekseni tulin maaliin ensimmäisenä. Sensorin lukema on tietysti voinut olla myös virheellinen, mutta kyllä se säikäytti.

Virhearviot ja unohdukset ovat toisaalta mitä parhaimpia oppimistilanteita. Antilla on nykyään kisoissa mukana energiageeliä ja viinirypäleitä, joilla verensokerin saa nopeasti nousemaan ilman että vatsa tulisi liian täyteen.

– Yleensä verensokeri on minulla kuitenkin jännityksen takia kisoissa normaalia korkeampi. Kisoissa mittaan verensokerin aina ennen verryttelyyn lähtöä ja sitten vielä noin 20 minuuttia ennen starttia, jotta tarvittaessa olisi aikaa tehdä vielä muutoksia.

Antin valmentaja on hänen äitinsä. He päättävät yhdessä, miten Antin verensokeria korjataan.

 •   •   •

Miten reagoitte, jos olette pettyneitä tuloksiinne tai diabeteksen vuoksi tulee takapakkia?

– Yritän ajatella niin, että seuraavalla kerralla menee paremmin. En jää murehtimaan menneitä, vaan yritän keskittyä tulevaan, Tobias vastaa.

– Katson eteenpäin, sillä tiedän, että uusia mahdollisuuksia tulee jatkossakin. Joskus, kun mieli on todella maassa, joukkuekavereiden lohdutus on parasta, Emil sanoo.

Antin mielestä on hyvä puhua pahaolo ja harmittavat asiat pois.

– Keskustelemme äidin kanssa paljon ja suunnittelemme, mitä voisimme tehdä seuraavalla kerralla toisin.

 •   •   •

Säännöllinen ja tavoitteellinen urheiluharrastus vaatii sitoutumista ja omatoimisuutta. Kaikesta ei tarvitse kuitenkaan selvitä yksin. Miten valmentajat ja vanhemmat voisivat tukea teitä urheiluharrastuksessa?

– Haluan hoitaa diabetesta mahdollisimman itsenäisesti – sehän on minun diabetes! Tuntuu silti hyvältä, kun valmentajat ja vanhempani muistuttelevat minua verensokerin mittauksista ja syömisestä, Emil sanoo.

– Valmentajani ovat olleet tukenani niin treeneissä kuin kilpailuissakin. Koskaan minun ei ole tarvinnut tuntea itseäni ulkopuoliseksi. Yleensä kilpailumatkoilla soitan kuitenkin äidille, jos olen epävarma, minkä verran insuliinia täytyy pistää ja missä vaiheessa kannattaa syödä, Tobias kertoo.

– Äiti laittaa aina valmiiksi mukaan otettavat eväät ja varmistaa, että insuliinit ja mittari ovat mukana. Muistan hoitovälineet kyllä itsekin, mutta on mukavaa, että äiti varmistaa asian. On myös mukavaa, että äiti kannustaa, kehuu sopivasti ja vaatii tarpeeksi. Sekin on tärkeää, että huonoina päivinä osaamme käsitellä asioita, Antti luettele.

 •   •   •

Mitä sanoisitte toisille diabetesta sairastaville lapsille ja nuorille, jotka harkitsevat urheiluharrastusta?

– Urheilu on niin hieno juttu, että se kuuluu kaikille! Ei diabetes ole siihen este. Se pitää vain hoitaa kunnolla. Minun verensokeriarvoni urheilu ainakin auttaa pitämään tasapainossa. Kannattaa tulla kokeilemaan, Antti kannustaa.

– Urheilu on hyväksi kaikille, myös diabeetikoille. Ei tarvitse pelätä, että kilpaileminen ei diabeetikkona onnistuisi. Se vaan vaatii hieman ennakoimista. Kannattaa kertoa valmentajille ja kavereille diabeteksesta, silloin harrastaminen on myös turvallista, Tobias neuvoo.

– Urheilun harrastamisesta on diabeteksessa vaan hyötyä. Siinä oppii paljon omasta kehosta ja diabeteksesta. Oman kehon voi oppia tuntemaan jopa paremmin kuin muut saman ikäiset. Ja kun urheilee, pysyy myös terveempänä. Diabetes ei saisi koskaan olla syy urheilun lopettamiseen. Verensokerin vaihteluja ei kannata pelätä vaan kokeilla erilaisia toimintatapoja. Diabeteksesta on huolehdittava joka tapauksessa, Emil muistuttaa.

Vinkkejä liikunnan harrastamiseen

– Kun aloitat uuden liikuntaharrastuksen, verensokeria kannattaa seurata tavallista tiheämmin ja suunnitelmallisemmin. Verensokeri kannattaa mitata liikuntaa edeltävällä aterialla, ennen liikunnan aloittamista sekä liikunnan aikana ja sen jälkeen. Voi myös olla hyvä tarkkailla, miten verensokeri käyttäytyy treenipäivän jälkeisenä yönä. Tarvitseeko perusinsuliiniannosta vähentää yöksi? Millä verensokeriarvolla kannattaa mennä nukkumaan?

– Elimistö, erityisesti lihassolut tarvitsevat liikunnan aikana insuliinia. Sitä pitäisi siis olla tarpeeksi, mutta ei kuitenkaan liikaa. Kun harrastat liikuntaa kahden tunnin sisällä ateriasta, voit vähentää aterialla annosteltavan insuliinin määrää 30–50 prosenttia. Jos sinulla on pumppuhoito, voit kokeilla myös tilapäistä basaalin eli perusinsuliinin madallusta, joka tulisi tehdä ainakin tunti ennen liikunnan aloittamista.

– Jos liikuntalaji vaatii insuliinipumpun irrottamisen, muista, että pumppu saa olla irti kehosta korkeintaan kaksi tuntia. Jos tuntuu, että verensokeri nousee herkästi pumpun käyttökatkoksen aikana, apua voi olla pienestä korvausboluksesta ennen pumpun irrottamista. Jos liikuntaa edeltävä verensokeriarvo on optimaalinen ja edeltävästä ateriaboluksesta on kulunut kaksi tuntia, sopiva insuliinin korvausannos voi olla noin 50 prosenttia siitä basaalimäärästä, jonka pumppu tavallisesti annostelisi katkoksen aikana.

– Lisähiilihydraattien tankkaamisen tarve korostuu pitkäkestoisemmassa liikunnassa. Etenkin jos liikunta on aerobista ja kestää yli 30 minuuttia, ja edeltävälle aterialle on pistetty normaali annos pikainsuliinia, hiilihydraattitankkaus voi olla tarpeen. Pitkäkestoisemmassa liikunnassa suositellaan 10–20 grammaa ylimääräistä hiilihydraattia ennen rasittavaa liikuntaa ja puolen tunnin välein sen aikana.

– Elimistön energiavarastojen palauttamiseksi on tärkeä syödä liikunnan jälkeen täysipainoinen ateria, joka sisältää hiilihydraattien lisäksi kuitua ja jonkin verran proteiinia.

– Muista juoda riittävästi sekä ennen että jälkeen treenin ja tarvittaessa myös treenin aikana. Liian vähäinen nesteiden saanti altistaa hyperglykemialle ja vaikuttaa myös suorituskykyyn. Paras treenijuoma on vesi. Pitkäkestoisemmassa ja raskaammassa urheilusuorituksessa myös elektrolyyttejä ja sokeria sisältävä urheilujuoma on hyvä valinta.

– Liikunnan jälkeiseksi yöksi pumpun basaaliannosta voi madaltaa väliaikaisesti esimerkiksi 6–8 tunniksi tai illalla pistettävän Levemirin annosta vähentää esimerkiksi 10–20 prosenttia.

– Riittävällä unella on erittäin tärkeä merkitys kunnon kasvattamisessa ja elimistön palautumisessa treenien jälkeen.

– Jos verensokerilukema on ennen liikuntaa satunnaisesti korkea, kannattaa pohtia, paljonko on aikaa edellisestä pikainsuliiniannoksesta. Jos siitä on kulunut kaksi tuntia, verensokeria voi varovasti korjata lisäinsuliinilla. Sopiva korjausannos voi olla noin 50 prosenttia siitä korjausmäärästä, jota yleensä käytät korjaustilanteissa.

– Älä treenaa sairaana tai silloin, kun korkean verensokerin lisäksi veressä on ketoaineita.

– Huolehdi, että hoitotarvikkeiden lisäksi treenirepussa on aina mukana nopeasti imeytyvää hiilihydraattia (esimerkiksi Siripiriä, Glucoboosteria tai urheilugeeliä). Pidempiin treeneihin ja kilpamatkoille kannattaa ottaa mukaan myös monipuolinen, terveellinen välipala.

 


 

Vastuunjaosta

Jotta treenit ja kilpamatkat sujuisivat vaivattomasti, on tärkeä sopia vastuunjaosta eri osapuolten välillä: mikä on vanhempien ja valmentajien ja mikä lapsen/nuoren vastuulla. Pienemmillä lapsilla vanhemmat voivat olla mukana treeneissä, isommat lapset ottavat vanhempien tuella vähitellen itse vastuuta treenien ja kilpailun aikaisesta diabeteksen hoidosta.

Kaikki on hyvä suunnitella hyvässä yhteistyössä niin, että lapselle ei jäisi yksin liian suurta vastuuta ja että valmentajilla ja vanhemmilla olisi turvallinen olo. Valmentajien on aina tiedettävä lapsen/nuoren diabeteksesta ja sen hoitomuodosta.

Vanhemmat voivat kysyä valmentajilta heitä askarruttavista asioista ja kertoa, mistä lasta olisi tarvittaessa hyvää muistuttaa. Lisäksi on tärkeää sopia, missä tilanteissa tulisi ottaa yhteyttä vanhempiin.

Harjoituksissa pääpaino on treenaamisessa ja se edellyttää, että diabeteksen hoito on jo etukäteen mukautettu harjoitusten mukaiseksi.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here