Painonnostaja ei kehity pelkällä pinaatilla

492
Timi käy kahdesti viikossa punttikoulussa ja neljästi viikossa kuntosalilla tekemässä lajia tukevia liikesarjoja. Kuva: Elina Viitanen

Teksti: Elina Viitanen

Timi Niemelä harrastaa painonnostoa tätinsä olympiaedustaja Anni Vuohijoen jalanjäljissä. Hyvässä hoitotasapainossa oleva diabetes on lajissa erityisen tärkeää, varsinkin jos mielii laittaa maailmanennätyksen uusiksi.

Yleisö pidättää hengitystään. Etummaisena istuva tuomaririvistö tuijottaa silmä tarkkana 13-vuotiaan Timi Niemelän työntösuoritusta, mutta poika ei tätä näe. Hän on keskittynyt katsomaan kaukaisuuteen. Hän ähkäisee ja vetää tangon rintakehänsä päälle, tuumaa hetken ja työntää sen sitten ylös suorille käsille. Kun 65-kiloinen tanko tipahtaa lattiaan, Timi ei voi peitellä iloaan: oma suoritus parani jälleen.

– Viime kisoissa olin tosi onnellinen hyvästä suorituksestani. Minulle jäi kuitenkin sellainen jano, että ensi kerralla sitten enemmän. Tässä lajissa pitää kehittyä jatkuvasti, joten palo parantaa on hyvin tärkeää, hän sanoo.

Nuori Kippari-Kalle on harrastanut painonnostoa neljä ja puoli vuotta, joista puolitoista seuratasolla. Aiemmin hän kävi ottamassa tuntua lajiin tätinsä, lajin huipun Anni Vuohijoen kanssa. Noista yhteisistä treenihetkistä sekä Annin menestyksen seuraamisesta syttyi palo lajiin. Kun Timi sai Annilta painonnostokengät joululahjaksi, se oli menoa.

– Olen aina ollut hyvin urheilullinen, harrastanut yleisurheilua ja jalkapalloa, mutta mikään laji ei koskaan ole tuntunut omalta. Painonnoston parista olen löytänyt oman juttuni, jossa olen hyvä ja se innostaa jatkamaan, Timi perustelee valintaansa.

Hän käy seuransa Puntti-Karhujen punttikoulussa kaksi kertaa viikossa. Siellä tutustutaan kisaamiseen ja harjoitellaan muun muassa tasapainoa ja koordinaatiokykyä. Punttikoulun lisäksi Timi käy kuntosalilla neljästi viikossa tekemässä monipuolisesti lajia tukevia liikesarjoja.

Hypoilla ei haipata

Timi sairastui diabetekseen ollessaan 3-vuotias taapero, eikä hän muista elämää ennen sitä. Hän on hyvin sinut sairautensa kanssa, mutta aina diabetes ei ole jaksanut häntä suuremmin kiinnostaa, eikä HbA1c ole ollut hyvällä tasolla. Painonnostoharrastus on tuonut petrausta, sillä nykyisin hän saa paljon liikuntaa ja syö terveellisesti.

– Syön joka aamu puuroa, ennen treenejä rahkaa ja treenin jälkeen banaanin. En syö mitään ylimääräisiä proteiinituotteita vaan ihan normaalia kotiruokaa. Kyllä niilläkin lihakset kasvavat, hän sanoo hymyillen.

Painonnosto vaatii paljon energiaa, joten Timin on pidettävä huolta siitä, että varsinkin pitkinä kisapäivinä hän syö tasaisesti riittävän paljon. Korkeista verensokereista hän kärsii vain harvoin runsaan liikunnan vuoksi, mutta matalat verensokerit ovat joskus kiusana.

– Jos verensokeri on hypoilla, minua väsyttää, eikä tanko nouse. Joskus kisoissa on käynyt niin, ettei viimeisistä suorituksista ole tullut mitään. Hypot johtuvat tavallisesti siitä, etten ole syönyt kunnolla tai olen pistänyt vahingossa liikaa insuliinia.

Verensokerin seurantaa on helpottanut vuosi sitten saatu flash-verensokerimittari. Myös insuliinipumppu on Timin mielestä huippuhyvä juttu.

– Sen avulla teen nopeasti annostelut, ja sen voi helposti ottaa pois tunnin mittaisten treenien ja minuutin mittaisten kisasuoritusten ajaksi. Ainoa huono puoli pumpussa on, ettei kanyyli tahdo pysyä paikoillaan vähäisen rasvakudokseni takia. Siksi kanyyli tulee laitettua usein samaan hyväksi havaittuun kohtaan.

Huippuluokan taustatiimi

Timi on saanut hyviä vinkkejä omahoitoonsa diabeteslääkäriltään ja kehuukin häntä loistavaksi ammattilaiseksi. Anni-täti opiskelee toista vuotta lääkiksessä ja on mukana diabetestutkimuksessa, joten häneltäkin saa oivia neuvoja painonnoston ja diabeteksen yhdistämiseen. Anni, Timin vanhemmat ja seura pitävät huolen siitä, ettei nuoren urheilijan innostus ole haitaksi hänen kehitykselleen.

– Nuorten tukilihaksisto ei ole vielä kehittynyt, joten nivelten rasituksen vuoksi on varottava treenaamasta liian isoilla painoilla suhteessa tekniikkaan. Toinen tärkeä seikka on harjoittelun monipuolisuus. Junnujen treenaamiseen sisältyykin paljon keppijumppaa ja yleisurheilua, Anni kertoo.

Nykyisin Annin ja Timin yhteistreenit ovat vähentyneet Annin kiireisen elämäntilanteen vuoksi, mutta aina kun hän tulee kotiin, on selvää, että salille on päästävä. Siellä poika nostaa ja täti kommentoi suoritusta. Timi sanookin, että Anni on hänen päävalmentajansa.

– Painonnosto ei ole pelkkä voimalaji vaan myös ketteryys- ja tekniikkalaji. Tämä korostuu erityisesti junioritasolla, Anni muistuttaa.

Ennen lääkisopintojaan Anni veti paljon painonnostoleirejä. Timi kulki leireillä tätinsä mukana, mutta nyt hän käy verkostoitumassa yksin. Viime kesän leirin Timi muistaa hyvin, sillä silloin hän sai ensimmäistä kertaa negatiivista palautetta ja vieläpä suoraan raskaasta sarjasta.

– Sain hieman risuja entiseltä pitkäaikaiselta painonnostomaajoukkueen päävalmentajalta Mika Tiaiselta. Aluksi minua hiukan ärsytti, koska tuli fiilis, etten oikeasti osaakaan mitään. Myöhemmin kuitenkin ymmärsin, että on tosi hieno juttu saada kommenttia noin pätevältä tyypiltä. Haluan tulla tässä lajissa mahdollisimman hyväksi, ja saavutan tavoitteeni vain harjoittelemalla ja kuuntelemalla fiksumpiani, Timi sanoo.

Yksi painonnostajan tärkeimmistä ominaisuuksista onkin sinnikkyys: vaikka olisi kuinka huono päivä, hyvään suoritukseen on silti pystyttävä. Kisoissa ensimmäinen nosto voidaan hylätä, mutta tästä huolimatta täytyy yrittää uudestaan.

Ei dopingille

Ei ole ihan itsestään selvyys, että Timi saa ottaa kuukausittaisille kisamatkoille mukaansa insuliinia. Lääke on nimittäin painonnostossa kiellettyjen aineiden listalla sen lihasmassaa kasvattavan ominaisuuden vuoksi.

– Diabeetikolla yhden insuliinipistoksen vaikutus ei kuitenkaan ole kovinkaan tuottelias, sillä diabetes vaikeuttaa suoritusta, jos verensokeritaso vaihtelee. Tilanne on siis lopulta plus miinus nolla, Anni sanoo.

Timin on anottava kausittain insuliinille samantyyppistä erityislupaa kuin astmaatikkohiihtäjien astmalääkkeille. Prosessiin kuuluvat isot paperityöt sekä lääkärintarkastus. Monia diabeetikoita paperisota ärsyttää, mutta Timistä ja Annista se on vain hyvä juttu, sillä näin kaikki kilpailijat ovat ponnistamassa huipulle samalta viivalta. Annin huippu häämöttää Tokion olympialaisissa, jonne hän tavoittelee nyt aktiivisesti kisapaikkaa. Nuoremman painonnostajan unelmat ovat myös korkealla.

– Haaveeni on tulevaisuudessa rikkoa painonnoston maailmanennätys, Timi sanoo silmät tuikkien.

1 KOMMENTTI

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here