Neuropatia on hermojen sairaus

2144
Terhi Mäkilä sai neuropatiakivut lievittymään tehostamalla verensokerin hoitoa. Lue Terhin tarina sivulta 56. Kuva: Annika Rauhala.

Teksti: Mari Vehmanen

Neuropatia on korkean verensokerin seuralainen, joka voi oireilla monin eri tavoin. Vaikka neuropaattisia muutoksia ei ole mahdollista täysin korjata, hyvä hoitotasapaino voi pysäyttää niiden etenemisen.

Mikä on diabeettinen neuropatia, emeritusprofessori Tapani Rönnemaa?

Neuropatia on diabetekseen liittyvä hermojen sairaus. Neuropaattisia muutoksia voi olla eri puolilla kehoa: eniten jaloissa mutta esimerkiksi myös mahalaukussa ja suolistossa, sydämessä ja verisuonistossa tai sukuelinten alueella. Aivoja neuropatia ei vahingoita.

Miten neuropatia syntyy?

Neuropatia liittyy korkeaan verensokeriin. Pitkään ylhäällä pysyttelevä verensokeri saa aikaan monenlaisia solu- ja molekyylitason muutoksia hermoissa. Ensinnäkin sokeri aiheuttaa rappeumaa itse hermosoluissa eli neuroneissa. Lisäksi jos hermoja ravitsevat pienet valtimot ahtautuvat, hermosoluihin ei tule verenkierrosta riittävästi ravintoa. Myös hermosolujen tukirakenteet eli myeliinitupet vaurioituvat, jos verensokeri on pitkään korkea. Lopputulos on, etteivät impulssit kulje hermoissa normaalisti.

Kenelle neuropatia tulee?

Diabeetikkolapsilla ei esiinny neuropatiaa, mutta muutoin neuropatia voi koskea ketä tahansa diabetesta sairastavaa – niin tyypin 1 kuin tyypin 2 diabeetikkoakin.

Itse asiassa jopa lähes puolella tyypin 2 diabeetikoista on neuropaattisia muutoksia jo siinä vaiheessa, kun heidän sairautensa havaitaan. Tyypin 1 diabeetikot ovat yleensä sairastaneet vähintään kymmenen vuotta ennen kuin neuropatian oireita voi ilmetä.

Vaikka korkea verensokeri on neuropatian selkeä syy, puhkeamista on mahdoton ennustaa tarkasti. On yksilöllistä, kuinka korkeita HbA1c-arvoja se vaatii ja kuinka pitkä aika hermomuutosten kehittymiseen menee. Tutkimuksissa on silti huomattu, että diabeteksen erinomainen hoitotasapaino on varsin tehokas keino ehkäistä neuropatiaa.

Millaisia ovat neuropatian oireet?

Ne voivat olla hyvin monenlaisia – aivan kuten neuropatian ilmenemispaikat kehossa.

Jaloissa neuropatian oireita ovat muun muassa pistely, puutuminen, suonenvedot, lihasten heikkous ja tasapainohäiriöt. Jaloissa saattaa olla myös kipuja: jatkuvaa jomotusta, hetkellisiä viiltelyitä tai liiallista tuntoherkkyyttä. Pitkän ajan kuluessa jalkoihin voi kehittyä virheasentoja ja tunnottomuutta. Muutokset tulevat molempiin jalkoihin.

Neuropatia voi estää mahalaukkua toimimasta normaalisti. Syömisen jälkeen ruoka ei siirrykään tavanomaista vauhtia suolistoon, vaan vatsa tuntuu liian täydeltä ja olo pahoinvoivalta. Diabeetikolla tällaiset mahalaukun häiriöt vaikeuttavat verensokerin hallintaa. On hankala annostella insuliinia sopivasti, kun toisinaan ravinnon hiilihydraatit imeytyvät normaalisti ja joskus taas liian hitaasti.

Suolistossa neuropatia saattaa ilmetä täysin vastakkaisin tavoin joko ummetuksena tai ripulina. Erektiohäiriöt ovat niin ikään tyypillisiä.

Verenkiertoelimistöön neuropatia voi vaikuttaa siten, että syke pysyy koholla levossakin. Verenpaineen säätelyssä saattaa olla ongelmia: makuulta pystyyn noustessa verenpaine laskee niin alas, että tajunta hämärtyy.

Neuropatia voi aiheuttaa lukuisia muitakin oireita.

Miten neuropatia todetaan?

Kaiken lähtökohta on tietysti kertoa lääkärille omista oireista. Ensin on suljettava pois muut mahdolliset syyt. Esimerkiksi jotkin vakavat yleissairaudet ja tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa samantyyppisiä oireita.

Lisäksi neuropatia voi johtua muustakin syystä kuin diabeteksesta. Alkoholin liiallinen käyttö, kilpirauhasen vajaatoiminta ja B12-vitamiinin imeytymishäiriö saattavat nekin vaikuttaa hermoston toimintaan.

Lääkäri tekee neuropatiadiagnoosin oireiden ja löydösten perusteella ja sulkee muut sairaudet pois. Jaloista tutkitaan refleksejä, värinä- ja kosketustuntoa sekä lämpötilan erotuskykyä. Ruuansulatuskanavan tähystyksessä taas voidaan todeta, onko maha- ja suolisto-oireiden syynä jokin muu sairaus. Raajojen hermojen toimintaa voidaan mitata johtonopeusmittauksin.

Mitään yhtä diabeettisen neuropatian testiä tai laboratoriokoetta ei siis ole olemassa.

Miten neuropatiaa hoidetaan?

Jo tapahtuneita rakenteellisia muutoksia hermoissa ei ole mahdollista peruuttaa tai korjata. Neuropatian eteneminen on kuitenkin mahdollista pysäyttää, ja tässä tärkein keino on verensokerin saaminen hallintaan.

Tupakointi on syytä lopettaa viimeistään neuropatian ilmaannuttua, sillä polttaminen vaikuttaa verisuonistoon ja voi pahentaa oireita. Järkevintä olisi tietysti pyrkiä alkujaankin savuttomuuteen.

Jalkaoireiden ilmaannuttua hyvän jalkojenhoidon merkitys korostuu entisestään. Ja jos neuropatia on jo aiheuttanut jalkoihin tunnottomuutta, erityinen huolellisuus on tarpeen jalkahaavaumien välttämiseksi.

Hoito on oireenmukaista eli keskittyy oireiden lievittämiseen. Neuropaattiseen kipuun auttavat särkylääkkeiden lisäksi tietyt lääkkeet, jotka on alun perin tarkoitettu muiden sairauksien kuten epilepsian hoitoon. Ripulia ja ummetusta hoidetaan tavanomaiseen tapaan. Samoin erektio-ongelmiin tehoavat normaalistikin käytössä olevat lääkkeet. Valtaosa saa avun nykyaikaisista suun kautta otettavista erektiolääkkeistä.

Mahalaukun vaivoihin kannattaa kokeilla erilaisia ruokavalioita. Yleensä ainakin isojen rasvaisten aterioiden syöminen pahentaa oireita. Myös kuidut saattavat lisätä täyttymisen tunnetta, vaikka ne terveelliseen ruokavalioon kuuluvatkin.

Korkeaa leposykettä ei yleensä hoideta lääkkein. Verenpaineen laskua helpottaa se, ettei nouse makuulta suoraan seisomaan liian nopeasti.

Yksittäisiin kasvojen hermoihin tulleista oireista osa poistuu itsestään.

Pitääkö kaikkien olla huolissaan?

Neuropatiaa ei tarvitse pelätä tai stressata etukäteen: kaikille ei kehity hermostomuutoksia. Mahdolliset hermojen muutokset ovat kuitenkin yksi perusteltu syy lisää pyrkiä hyvään hoitotasapainoon. Eikä omahoidossa skarppaaminen ole turhaa neuropaattisten oireiden ilmaannuttuakaan.

Normaalit seurantakäynnit riittävät yleensä neuropatian havaitsemiseen. Esimerkiksi jalkojen neuropaattiset muutokset havaitaan useimmiten varhain, kunhan diabeetikko vain käy säännöllisissä diabeteskontrolleissa.

Lisäksi epämääräisistäkin oireista kannattaa mainita diabeteslääkärille tai -hoitajalle. Näin lääkäri voi sulkea pois muut syyt ja suunnitella hoidon.

 


”Neuropatia on hidaste, ei este”

Teksti: Mari Vehmanen

Terhi Mäkilän pitkäaikaisten jalkasärkyjen aiheuttajaksi paljastui neuropatia. Insuliinipumppu ja entistä parempi hoitotasapaino ovat auttaneet saamaan oireet kuriin.

Terhi Mäkilä, 45, osaa empimättä nimetä neuropatiansa syyn. Hän sanoo suoraan hoitotasapainonsa olleen luvattoman huono vuosikymmenien ajan.

– Sairastuin tyypin 1 diabetekseen teini-iässä. Seuraavat 27 vuotta löin aika pitkälti hoitoni laimin. Pistin tietysti insuliinit, mutta en esimerkiksi pahemmin mittaillut verensokeria, hän tunnustaa.

HbA1c-arvo pysytteli vanhan mittataulukon mukaan jatkuvasti yli kymmenessä. Lisäksi Terhi muutti useasti paikkakunnalta toiselle, minkä vuoksi pysyvää hoitosuhdetta tuttuun diabeteslääkäriin tai -hoitajaan ei päässyt syntymään.

Ensimmäiset neuropatian merkit ilmaantuivat jo vuosia sitten.

– Suihkussa tuntui yhtäkkiä kuin jalkapöydän päälle olisi pudonnut neuloja eikä vettä. Seuraavaksi toisen päkiän alla alkoi astuessa tuntua kuin keitetty peruna – sen paremmin en osaa fiilistä kuvailla, Terhi kertoo.

Tuli myös viiltävää mutta ohimenevää kipua.

– Sukkapuikkotuntemuksiksi minä niitä kutsuin: ihan kuin olisi jotakin ohutta ja terävää työnnetty jalkaan.

Terhi mainitsi oireistaan diabeteshoitajalle, mutta asiaan ei tartuttu vastaanotolla. Tarvittiin paljon isompi pysähdys.

Terhi joutui ketoasidoosin vuoksi sairaalaan. Happomyrkytyksen jälkeen hän sai tuekseen uudet ammattilaiset, jotka alkoivat kartoittaa tilannetta kokonaisvaltaisesti. Viimein myös jalkaoireisiin löytyi syy: neuropatia.

Arki sai uutta virtaa

Happomyrkytys muutti Terhi Mäkilän omahoidon suunnan. Uuden hoitotiimin kannustamana hän alkoi mitata verensokeria säännöllisesti oikeastaan ensimmäisen kerran elämässään.

– Ja kun olin osoittanut olevani luottamuksen arvoinen, sain viimein pitkään haaveilemani insuliinipumpun, hän iloitsee.

Pumppuhoidon ansiosta verensokeriarvot laskivat, ja HbA1c-arvo alkoi lähestyä suositeltuja lukemia. Myös yleinen olotila muuttui.

– Vasta jälkikäteen tajusin, kuinka väsyneeksi korkea verensokeri oli minut tehnyt. Arkeen löytyi ihan uutta virtaa.

Myös neuropatian oireet lievittyivät, eivätkä kivut enää nykyään häiritse jatkuvasti. Toki edelleen jalat ovat varsinkin pitkän työpäivän jälkeen väsyneet ja puutuneet.

– Neuropatiani ei häviä minnekään, mutta pystyn elämään asian kanssa. Vaikka hermomuutokset ovat tietynlainen hidaste, olen tyytyväinen tilanteeseeni, Terhi toteaa.

Ei koskaan liian myöhäistä

Terhi sanoo olevansa hyvä esimerkki siitä, ettei omahoidon terävöittäminen ole milloinkaan myöhäistä ja ettei neuropatia ole mikään maailmanloppu.

– Mutta ilman tukea suunnan muuttaminen on tavattoman vaikeaa. On ensiarvoisen tärkeää löytää diabeteslääkäri ja -hoitaja, joiden kanssa henkilökemiat kohtaavat, Terhi Mäkilä korostaa.

Lisäksi hän suosittelee lämpimästi Facebookin aikuisten tyypin 1 diabeetikoiden ryhmää.

– Siellä on meitä diabeetikoita sadoittain joka lähtöön. Tukea ja hyviä vinkkejä riittää, mutta liian yksityiskohtaisia hoito-ohjeita ei anneta. Jokaisen tilanne ja sairaus ovat kuitenkin aina omanlaiset.