Teksti: Tuija Manneri
Lauri Pelkonen johtaa lääkkeiden hintalautakuntaa ja katsoo aitiopaikalta uusien lääkkeiden marssia Suomeen.
Valot ja varjot häilähtelevät aamuisessa pääkaupungissa. Näky pysäyttää 50-vuotiaan Lauri Pelkosen työmatkan. Puhelimen kamera tallentaa tuokion kuvaksi, joka ehkä päätyy hänen suositulle Instagram-tililleen.
– Kuvaaminen antaa uuden näkökulman arkiseen maailmaan. Tutunkin maiseman näkee eri tavalla. Se tuo myös mukavaa vastapainoa pitkiin päiviin ja työhön, joka pyrkii mieleen vapaa-ajallakin, lääkkeiden hintalautakunnan eli Hilan johtajana työskentelevä Pelkonen miettii.
Kuvausharrastuksesta Pelkonen saa kenties kiittää perhettään. Lapsena hän näki isänsä usein kamera kädessä, ja pari vuotta sitten sisaren lapset houkuttelivat enonsa internetin Instagram-palveluun.
– Sen jälkeen olen kuvannut jatkuvasti enemmän. Valokuvat tekevät kiehtovia jopa työmatkoista, joita sahaan viitenä päivänä viikossa ympäri vuoden.
Pelkosen parinkymmenen kilometrin työmatka alkaa kotoa Espoosta ja päättyy Helsingin Kruunuhakaan, missä Hila toimii sosiaali- ja terveysministeriön osana. Se ratkaisee lääkeyhtiöiden hakemuksista lääkkeiden tukkuhinnat ja sen, mikä valmiste saa Suomessa Kela-korvauksen, mikä ei, ja kuinka suuri korvaus on.
– Vaikka Hila toimii ministeriön osana, sen päätökset ovat itsenäisiä, eivät poliittisia. Päätöksiä ohjaavat sairausvakuutuslaki ja EU-säännöstöt. Lisäksi hallituksen asetus määrittelee, missä sairauksissa lääkkeet voivat olla erityiskorvattavia, Pelkonen tarkentaa.
Satoja päätöksiä vuodessa
Aitiopaikka. Sellaiseksi Lauri Pelkonen kuvailee työtään.
– Ensimmäisten joukossa pääsee näkemään, millaisia lääkkeitä Suomeen on tulossa. Samoin saa nähdä läheltä lääkemaailman vauhdikasta muuttumista. Se on maailma, jossa kova lääkebisnes kohtaa sosiaaliturvan, mikä tekee työstä sekä tavattoman kiinnostavaa että tavattoman vaikeaa.
Uusia lääkkeitä – myös diabeteksen hoitoon – tulee markkinoille jatkuvasti. Myyntilupa uusille lääkkeille myönnetään EU-tasolla, minkä jälkeen yritys saa tuoda lääkkeen suomalaiseen apteekkiin.
– Jos yritys kuitenkin haluaa lääkkeen Kela-korvattavaksi, sen on tehtävä hintalautakunnalle korvattavuus- ja tukkuhintahakemus.
Yritys siis kertoo, millä hinnalla se olisi valmis tuomaan tuotteensa myyntiin Suomessa. Hintalautakunta ei voi määrätä hintaa, vaan joko hylätä tai hyväksyä yrityksen hakemuksen.
– Esimerkiksi viime vuonna Hilassa ratkaistiin lähes 600 korvattavuus- ja hintahakemusta, joista hyväksyviä oli noin 90 prosenttia. Perus- tai erityiskorvattavuuden sai lähes 40 uutta vaikuttavaa lääkeainetta tai lääkeaineyhdistelmää, Pelkonen kertoo.
Puntarissa hinta ja hyöty
Hintalautakunnan kokousten jälkeen Pelkonen saa joskus palautetta pettyneiltä potilailta, kun toivottua uutta lääkettä ei hyväksytty Kela-korvattavaksi.
– Yksittäisille ihmisille päätökset ovat varmasti välillä vaikeita. Hilan on kuitenkin arvioitava uuden lääkkeen käyttöönotosta aiheutuvaa kustannusta suhteessa saataviin terveyshyötyihin ja jo käytössä oleviin lääkehoitoihin. Usein uuden lääkkeen terveyshyödyistä tai kustannusvaikuttavuudesta on vielä liian niukalti tutkittua tai käyttökokemukseen perustuvaa tietoa, Pelkonen selventää.
Hila voi ratkaista johtajan päätöksellä monet selkeät ja riidattomat asiat, usein esimerkiksi uusien vaihtokelpoisten lääkkeiden korvattavuudet. Vaikeammat asiat kuten lääkkeen hyväksymisen erityiskorvattavaksi käsittelee aina seitsemän hengen hintalautakunta.
Sosiaali- ja terveysministeriö nimittää lautakuntaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan edustajat Kelasta, sosiaali- ja terveysministeriöstä, lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimeasta, valtiovarainministeriöstä ja terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta. Lautakunnan tukena toimii seitsenjäseninen asiantuntijaryhmä lääketieteen eri aloilta.
Varastolta juristiksi
Lauri Pelkonen johtaa hintalautakuntaa seitsemättä vuotta. Työtilaisuuksissa hän kohtaa silloin tällöin isänsä, arkkiatri Risto Pelkosen.
– Kaikki eivät välttämättä tiedä yhteyttämme, joten välillä sattuu lystikkäitä tilanteita. Kerrankin eräs työtuttava tarjoutui esittelemään minut isälle. Toinen tuttu puolestaan kummasteli, miten tuttavallisesti juttelen arkkiatrille.
Lääkäri-isän ja farmaseuttiäidin kuopuksena Lauri Pelkonen aikoi hetken aikaa itsekin lääkäriksi.
– Ennen lääkiksen pääsykokeita ajattelin vahvistaa kemian ja fysiikan osaamista. Aloitin luennot yliopistossa, mutta pian huomasin, etteivät luonnontieteet ole minun juttuni ja päätin pyrkiä oikeustieteelliseen.
Sitä ennen Pelkonen sai ensimmäisen työkokemuksensa lääkemaailmasta – lääketehtaan varastomiehenä. Juristiksi hän valmistui keskellä 1990-luvun alkupuolen lamaa, mutta oli opiskelujen loppuvaiheessa päässyt työelämään kiinni Suomen kulttuurirahastossa.
– Sitten oli vuorossa auskultointi eli harjoittelu käräjäoikeudessa. Muutamien asianajotoimistojen ja verotoimiston kautta siirryin aikanaan sosiaali- ja terveysministeriöön vakuutusosastolle hoitamaan sairausvakuutusetuuksia koskevaa lainvalmistelua.
Samalla Pelkonen alkoi sivutoimisesti avustaa lääkkeiden hintalautakuntaa oikeudellisissa asioissa.
– Yritykset alkoivat noihin aikoihin 1990-luvun lopulla valittaa korvauspäätöksistä korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja joku juristi tarvittiin avustamaan Hilaa. Esimies antoi työn minulle, eli voisi sanoa, että ajauduin alalle, hän naurahtaa.
Yhteisen edun asialla
Aluksi lääkekorvausten maailma tuntui nuoresta lakimiehestä vieraalta. Mutta työ tekijäänsä opettaa. Pelkonen ryhtyi myös opiskelemaan työn ohessa.
– Sattumalta juuri samoihin aikoihin Turun yliopistossa alkoi uusi sosiaalivakuutuksen huippuasiantuntijakoulutusohjelma, hän muistelee.
Kymmenisen vuotta sitten varatuomari Pelkosesta tuli myös valtiotieteiden lisensiaatti, joka tutki lisensiaattityössään lääkekustannusten hallintastrategioita EU:ssa.
– Jokaisella maalla on oma korvausjärjestelmänsä ja kukin maa ratkaisee itse, mitä lääkkeitä yhteiskunta haluaa ja pystyy korvaamaan. Suomessa Hilan tehtävä on mahdollistaa mahdollisimman ajanmukainen ja laadukas lääkehoito, mutta työhön yhdistyy vastuu kustannuksista ja niiden hallinta.
Tämän vuoden alussa Hila sai työkalupakkiinsa uuden keinon, niin sanotun riskinjakomallin, jollaista käytetään monessa Euroopan maassa. Se tarkoittaa, että Hila ja lääkeyritys voivat tehdä lääkkeen hinnasta luottamuksellisen sopimuksen.
– Jos esimerkiksi yrityksen Kela-korvaushakemusta ei lautakunnassa olla hyväksymässä, yritys voi pyytää keskustelua lääkkeen ehdollisesta korvattavuudesta. Uuden lääkkeen kohdalla voi esimerkiksi olla epävarmuutta riittävän hyvästä hoitotuloksesta, ja silloin saatetaan sopia Kela-korvauksen ehdoksi, että yritys toimittaa tietyssä lisäajassa uutta näyttöä ja tulee jotenkin hinnassa vastaan. Käytännössä siis sekä yritys että yhteiskunta osallistuvat kustannuksiin ja myös yritys ottaa vastuuta uuden lääkkeen käyttöönottoon liittyvästä taloudellisesta riskistä, Pelkonen selvittää.
Riskinjakomalli on määräaikainen, kolmevuotinen kokeilu.
– Sen aikana mallista saadaan kokemuksia ja voidaan arvioida sen soveltuvuutta suomalaiseen lääkekorvausjärjestelmään. Malli on tutkimisen arvoinen, sillä tulevaisuuden iso kysymys on uusien lääkkeiden mahdollistaminen niitä tarvitseville ja samalla kustannusten hallitseminen.
Tavoite on haasteellinen, mutta Pelkonen jaksaa olla toiveikas.
– Yhdessä tekemällä saamme hyvää aikaiseksi, mutta se vaatii kaikilta lääkealan toimijoilta yhteistyötä ja yhteistä tahtoa. Emme voi kukin ajaa vain omaa etuamme, vaan asiat on nähtävä yhteisen edun näkökulmasta.
