Totta toistaiseksi

327
Kuvat: Pekka Rahkonen

Teksti: Helena Hyvärinen

Klikkausjournalismi, valemedia ja itse itsensä asiantuntijoiksi nostaneet bloggaajat ovat muuttaneet tiedonvälityskenttää perusteellisesti. Miten terveydestään kiinnostunut kansalainen voi tietää, mikä on totta ja mikä ei?

Moni suomalainen saattoi ilahtua lukiessaan lehdistä, että diabeteksen riskiä voi pienentää syömällä lusikallisen jäätelöä päivässä ja että olut sopii palautusjuomaksi hikiliikunnan jälkeen. Synkempiä tunnelmia synnytti sen sijaan uutinen, jonka mukaan juomavesi aiheuttaa Viagran käyttäjille hengenvaaran. Ikävä oli myös Harvardista kantautunut tieto maidon tappavuudesta: uutisen mukaan jo pieni määrä maitoa, jugurttia ja muita meijerituotteita saattaa aiheuttaa muun muassa syöpää.

Näitä pysäyttäviä tiedeuutisia yhdistää se, että niistä löytyy totuutta tuskin nimeksi. Tavallinen lukija ei sitä kuitenkaan välttämättä tiedä.

Siksi tiedetoimittajat Ulla Järvi ja Tuukka Tammi kokosivat ”eloonjäämisoppaan”, josta löytää vinkkejä erilaisten tiedeuutisten lukemiseen. Maito tappaa ja muita outoja tiedeuutisia -kirja valottaa sensaatiohakuisten uutisten taustoja ja kertoo, miten virheellisiin johtopäätöksiin on päädytty. Kirjassa kerrotaan myös, miksi esimerkiksi voin ja kerman käyttöä puolustavat mielipidevaikuttajat saavat niin paljon seuraajia ja milloin nettiotsikko kannattaa klikata auki.

Kirjaan on koottu artikkeleita, joiden kirjoittajat tulevat eri tieteen aloilta. Yksi heistä on ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen, joka pitää Pronutrionist-blogia.

– Terveys on nykyään suomalaisten tärkein arvo. Se on vaikuttanut siihen, että ravitsemustieteestä on tullut tutkijapiirien lisäksi koko mediakentän ja kansan kulutustavaraa. Klikkauksia tavoittelevat toimitukset ja mainostajat vetoavat ihmisiin kohuotsikoilla, sillä he tietävät, että terveyttä ja hyvinvointia käsitteleviä juttuja suorastaan ahmitaan, ravitsemusterapeutti Laatikainen sanoo.

Tiedonvälityksen tekee ongelmalliseksi se, että perinteisen median rinnalla vaikuttaa valheellista tai vääristeltyä tietoa levittävä valemedia ja ravitsemusasioihin ottaa kantaa blogeissaan itsensä asiantuntijoiksi julistaneet mielipidevaikuttajat.

– Tiedeviestinnässä puhutaan false balance eli valetasapuolisuus-ilmiöstä. Siitä on kyse, kun esimerkiksi televisiossa tiedemaailmaa edustavan asiantuntijan rinnalle nostetaan tavallinen matti meikäläinen, joka puhuu ”musta tuntuu” -pohjalta. Näin saadaan aikaan ehkä värikästä väittelyä, mutta se on enemmän viihdettä kuin rakentavaa keskustelua, Laatikainen huomauttaa.

Potilastyössä törmää uskomuksiin

Tieto on totta, kunnes toisin todistetaan, muistutetaan Järven ja Tammen kirjassa. Reijo Laatikainen on huomannut, että myös luotettavina pidettyjen yliopistojen tiedotuksessa on puutteensa.

– Tutkijoilta odotetaan tulosta, ja siksi he saattavat liioitella tutkimuksensa merkittävyyttä. Esille pääsevät parhaiten asiansa äänekkäästi ja räväkästi esittävät professorit, koska toimittajat näyttävät haastattelevan mielellään sanavalmiita asiantuntijoita.

– Tiedemaailman ammattilaisilta kuullaan kuitenkin harvemmin dramaattisia kärjistyksiä. He eivät kiinnosta toimittajia, koska he eivät tarjoa lopullisia totuuksia.

Laatikainen näkee harhaanjohtavan tiedonvälityksen seuraukset potilastyössä Syöpäsairaala Docratesissa.

– Törmään ajoittain uskomuksiin, että syöpää voidaan hoitaa joillakin välttämisdieeteillä tai trendidieeteillä. Jotkut kyselevät esimerkiksi, pitäisikö heidän alkaa paastota, toiset pelkäävät sokeria kuin ruttoa ja kolmannet epäilevät lisäaineita kauheiksi myrkyiksi. On myös niitä, jotka ovat höyrähtäneet ravintolisiin, kuten vitamiineihin ja pakurikääpiin ja käyttävät niitä aivan liikaa.

Jos syöpäpotilaalla ei ole joistakin ravintoaineista puutetta, ravintolisistä ei ole hyötyä, vaan mahdollisesti jopa haittaa.

– Onneksi suurin osa potilaistani ei ole lähtenyt kokeilemaan mitään dieettejä ja superfoodeja. He uskovat ja ymmärtävät, että tavanomainen terveellinen ruokavalio on syövän hoidossa paras, minkä myös luotettavat tutkimukset ovat osoittaneet, Laatikainen lisää.

Mistä tunnistaa luotettavan bloggaajan?

Sensaatiohakuiset, totuutta vääristelevät uutiset ovat Ulla Järven mukaan seurausta mediamaailmassa tapahtuneesta muutoksesta, jonka taustalla on internetin käytön yleistyminen uutislähteenä.

– Luotettavan ja ei-luotettavan tietolähteen erottaminen ei ole tiedeuutisten lukijoille helppoa, eikä se ole sitä aina toimittajillekaan, vaikka siihen olisi saanut koulutusta. Perinteiset uutiskriteerit, joissa painottuu asian merkittävyys ja tosiasioissa pitäytyminen, ovat nykyään entistä tärkeämpiä.

Hyvä peruslähtökohta luotettavuuden arvioinnille on muistaa, että sanoma- ja aikakauslehdet, paikallislehdet, Yle ja muut televisiokanavat ovat sitoutuneet noudattamaan journalistien ohjeita ja oikaisemaan virheensä. Sama ei koske blogimaailmaa, koska kuka tahansa voi perustaa blogin ja esiintyä asiantuntijana.

– Luotettavat bloggaajat tunnistaa yleensä siitä, että he esittelevät itsensä. Jos ihminen kertoo olevansa ravitsemusterapeutti ja bloggaa ravitsemuksesta, silloin hän tietää oman koulutuksensa kautta, mistä löytyy luotettavaa tietoa. Tällaiseen tiedonvälittäjään voi yleensä luottaa. Jos joku taas kertoo olevansa itseoppinut ravintoneuvoja, teksti voi olla mielenkiintoista lukea, mutta blogia ei kannata ottaa välttämättä ainoana tietolähteenä, Järvi sanoo.

Hänen mukaansa myös erilaisten uusien ruoka-aineiden ympärillä vallitsevaan hypetykseen on syytä suhtautua varauksella, koska taustalla on usein jonkun tahon taloudelliset intressit.

– Itsessäni herää epäily, jos puhutaan yhdestä ravintoaineesta, jonka sanotaan parantavan ihmisen. Tällainen ihmeaine on ollut milloin kookosöljy, milloin goji-marjat tai voi, Järvi antaa esimerkkejä.

Ihmeaineisiin hurahtamiselta välttyy, kun muistaa, että tasapainoinen ruokavalio sisältää runsaasti erilaisia ravintoaineita.

– Hypetystä tapahtuu myös negatiiviseen suuntaan. Epäile myös, jos jonkin ravintoaineen käytön riskeistä varoitetaan vain ulkomaisten lähteiden tai nettijuttujen perusteella, Järvi neuvoo.

Onko tupakoinnin lopettaminen vaarallista?

Järven mukaan ei kannata uskoa myöskään ”tätä lääkärisi ei kerro sinulle” -uutisiin.

– Netissä levitetään salaliittoteorioita, joiden mukaan terveydenhuollon ammattilaiset pimittävät potilailtaan järjestelmällisesti jotain tietoa ja jättävät antamatta hyviä neuvoja.  Tällaiset jutut eivät ole totta, ei myöskään pisimpään vallalla ollut salaliittoteoria, jonka mukaan suomalaiset lääkärit hyötyvät lääkkeiden määräämisestä.

Järven mielestä kannattaa suhtautua erityisen kriittisesti tieteen valtavirrasta poikkeaviin väitteisiin ja asiantuntijoihin. Tällaista kirjassa edustaa Tiede-lehden päätoimittajan Jukka Ruukin esiin ottama professori Hans Eysenck. Kyseinen professori kiersi luennoimassa maailmalla, että tupakoinnin lopettaminen on vaarallista, vaikka siihenastinen tutkimus osoitti yksiselitteisesti toista.

”Eräässä tutkimuksessa ilmeni, että tupakoinnin lopettaneiden kuolleisuus nousi pitkän seurannan aikana, mutta ei verrokkien. Olisiko professori ollut oikeassa? Tuskin”, Ruukki pohtii ja arvelee poikkeavan tuloksen selitykseksi sen, että osa tutkimuksessa mukana olleista koehenkilöistä lopetti tupakoinnin puhjenneen tupakkasairauden takia. Heidät tappoi syöpä tai keuhkoahtauma, ei tupakoinnin lopettaminen.

Vastalääkettä huuhaalle

Suomalaisiin valtavirrasta poikkeaviin toimijoihin kuuluu lääkäri Antti Heikkilä, jonka virheellisiin väittämiin puututaan Järven mielestä ansiokkaasti Valtsun terveysblogin artikkelissa ”Antti Heikkilä ja loputtomat asiavirheet”.

Perusteellista taustatyötä vaatineen artikkelin kirjoittaja on hammaslääketieteen opiskelija Vladimir Heiskanen, joka tarttui uteliaana Heikkilän kirjaan Diabeteksen hoito ruokavaliolla.  Hän alkoi selvittää kirjan väittämien todenperäisyydestä. Selvitystyön perusteella syntynyttä artikkelia on ladattu 80 000 kertaa, ja sitä ovat kiitelleet sekä lääketieteen että ravitsemustieteen ammattilaiset.

Professori Juhani Knuutin alkuvuodesta perustama Antidootti-sivuston tarkoituksena on olla vastalääke huuhaalle ja perusteettomille terveysväittämille. Sivusto pyrkii kokoamaan yhteen kaikki asiallista ja tutkittua terveystietoa välittävät suomalaiset kirjoittajat.

– On tärkeää, että yleisölle saadaan kerrottua, kehen kirjoittajaan ja mihin blogiin he voivat luottaa. Antidootti-sivusto on yksi aloite tähän suuntaan, Järvi sanoo.

Ensimmäisen viikon aikana sivustolla kävi yli 14 000 vierailijaa ja sivuja klikattiin yli 300 000 kertaa.


Diabeetikon kannattaa luottaa lääkäriin

Virheellistä tietoa liikkuu myös diabeteksen ja sen lisäsairauksien hoidosta.

Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka on huomannut vastaanotolla muun muassa, että mediassa korostetaan kolesterolilääkkeiden haittoja, ja potilailla on paljon aiheeseen liittyviä väärinkäsityksiä.

–  Myös insuliinihoidosta on paljon väärinkäsityksiä ja jopa salaliittoteorioita. Toisaalta ihmisistä voi tuntua, että lääkkeiden heille aiheuttamia vaivoja ei ole huomioitu riittävästi, Ilanne-Parikka sanoo.

Hän muistuttaa myös, että toisin kuin joistakin lehtijutuista voisi päätellä, tyypin 2 diabeteksen lääkehoito on haastavaa.

– Lievästi kohonnut verensokeri, verenpaine tai kolesteroli eivät aiheuta vaivoja ennen kuin tulee lisäsairauksia. Valtimotauteja voi olla jo diabeteksen toteamisvaiheessa, mutta yleensä lisäsairaudet ilmaantuvat, kun diabetesta on sairastettu 5–15 vuotta, eikä verensokeria ole hoidettu kunnolla, ja mahdollisesti myös verenpaine ja kolesteroliarvot ovat koholla.

– Potilaat eivät mielellään halua lääkkeitä. Lääkkeettömyys on periaatteessa hyvä lähtökohta, mutta kun lääkehoito on tarpeellinen, lääkäri joutuu tekemään työtä saadakseen potilaan ymmärtämään lääkehoidon aloituksen tärkeyden.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here