Teksti: Minna Kinnari
54 maratonia. Yli 100 puolimaratonia. Neljää pitkää triathlonia. Yli kymmenen puolikasta triathlonia. Helmikuussa 24 tunnin juoksu. Millainen mies löytyy näiden suoritusten takaa? Siitä on pakko ottaa selvää.
39-vuotiaalla Juha Nurmelalla on tyypin 1 diabetes, joten on pakko kysyä: oletko ihan hullu?
Juha naurahtaa ja alkaa kertoa tarinaansa: miten ylipainoisesta, liikaa alkoholia käyttävästä ja tupakoivasta miehestä tuli täysraitis urheiluhullu, jonka mielestä sokeritasapainon ylläpitäminen on helpompaa maratonilla kuin työpäivän aikana.
– Kaikki alkoi oikeastaan vedonlyönnistä kaverien kesken. Löimme vetoa, kuka pystyy juoksemaan maratonin.
Vedonlyönnistä kului aikaa jokunen vuosi ennen kuin Juhan ensimmäinen maraton – Helsinki City Maraton – oli totta vuonna 2008. Ennen maratonia hän pudotti painoaan 94 kilosta 61 kiloon.
Diabeteshoitaja oli ehtinyt jo olla huolissaan Juhan terveydestä.
– Pitkän aikavälin verensokerini oli ok, mutta liikasyöminen, alkoholin reipas käyttö ja tupakointi saivat aikaan sen, että olin aika huonossa jamassa. Hoitaja sanoi suoraan, että en elä sillä tyylillä 50-vuotiaaksi.
Kavereiden vedonlyönnin lisäksi diabeteshoitajan antama ennuste havahduttivat Juhan, ja hän päätti tehdä liikkumisesta elämäntavan.
Matkan teko tärkeintä
Juhan liikunnallinen elämä alkoi kävelyllä, vaeltelulla ja geokätköilyllä ja eteni vähitellen juoksuun ja puolimaratoneihin ja sitten vaativampiin suorituksiin. Nykyään hän on maratonkeräilijä, eli hän saattaa juosta kolmekin maratonia viikossa.
Juha sanoo suoraan olevansa holistiluonne, oli kysymys sitten urheilusta tai työstä.
– Kilpailen vain itseni kanssa. Matkan teko eli harjoittelu on minulle tärkeintä, mutta itse juoksutapahtumatkin ovat kyllä hauskoja, hän kertoo.
Päätettyään aloittaa liikunnallisen elämäntavan Juha halusi aluksi todistaa olevansa terve. Nuoruudesta hänelle oli jäänyt huono itsetunto muun muassa sen takia, että silloin diabeetikoilla ei ollut asiaa armeijaan.
Nyt hän haluaa tietää, mihin kaikkeen pystyy.
Juha treenaa 10–15 tuntia viikossa. Kesän lähetessä viikoittaisen harjoittelun määrä nousee 20 tuntiin.
– Urheilu antaa minulle henkistä seesteisyyttä, voin päästä siinä meditatiiviseen tilaan. Se myös opettaa paljon fysiikasta, itsehallinnasta ja henkisestä kantista. Se on myös hyvää vastapainoa haastavalle työlle, Juha kuvailee.
Hän toimii ratkaisujohtajana Arc Technologyssa, joka toimittaa järjestelmäratkaisuja asiakkaiden toiminnan tehostamiseksi. Työpaikka on Espoossa, ja mies asuu Lohjalla.
Mittauksia ja analysointia
Juha tietää tarkkaan, miten hänen verensokerinsa käyttäytyy urheillessa. Se on vaatinut paljon mittauksia ja tulosten analysointia.
– Tiedän, miten verensokerini käyttäytyy esimerkiksi juostessa, pyöräillessä ja luistellessa. Olen opetellut kaiken alusta alkaen, merkannut mittaustulokset ylös ja koonnut tavallaan palapeliä, miten toimin eri tilanteissa.
– Esimerkiksi jos verensokeri on 15, silloin on turha liikkua, koska se tukkii jalat. Huolehdin aina siitä, että verensokerini on alle 12, kun lähden liikkeelle, Juha kertoo.
Hänellä oli pitkään monipistoshoito, mutta vuosi sitten hän siirtyi insuliinipumpun käyttäjäksi.
– Pitkissä kisoissa verensokerin mittaaminen on tärkeässä roolissa. Yksi syy sensoroivan pumpun käyttöönottoon oli se, että näen siitä myös verensokerini koko ajan.
Juha antaa kiitosta hoitohenkilökunnalle, joka on aina jaksanut miettiä hänen kanssaan ratkaisuja erilaisiin tilanteisiin.
– Uskon, että minäkin motivoin hoitohenkilökuntaa, kun he joutuvat etsimään ratkaisuja ei kovin tyypilliseen diabeetikon elämääni.
– Kaikille diabeetikoille haluan antaa ajateltavaa omien kokemuksien kautta ja innostaa heitä liikkeelle. Haluan myös muistuttaa, että kaikki pystyvät enempään, eikä kukaan etukäteen tiedä kuinka paljon!
Mukana myös hulluttelua
Juha nähdään toisinaan myös Iron Man -kilpailuissa, ja hän on tatuoinut vasempaan pohkeeseensa Iron Man -logon. Oikea pohje on varattu sitä koitosta varten, jos hän joskus juoksee kisan Ateenasta Spartaan. Matka on noin 250 kilometriä ja se on juostava 36 tunnissa. Kreikkaan ei kuitenkaan niin vain mennä, vaan sinne vaaditaan tietyt näytöt.
Jotta homma ei menisi liian vakavaksi, Juhan mielestä urheilussa on oltava mukana myös hulluttelua. Tätä edustaa muun muassa Me omaperäiset nylkyttäjät -seura, jonka jäsenet juoksivat maratonin Vantaalla vuonna 2015 takaperin.
– Olen juossut myös ballerina-asussa ja nakuna. Olen opetellut sormikudontaa ja juuri juoksin kaulahuivimaratonin. Kaulahuivin sormineulontaan meni aikaa 3 tuntia 41 minuuttia. Tuloksena oli paksu kaksi metriä pitkä kaulahuivi!
Ympäri vuorokauden
Mutta takaisin alussa mainittuun 24 tunnin juoksuun. Miten sellaisesta selviää?
– Ensimmäiset kymmenen tuntia menivät hyvin. Aurinkoisesta päivästä johtuen suuret ikkunat keräsivät lämpöä radalle, ja sisällä oli todella kuuma. Yritin viilentää itseäni märillä pyyhkeillä, mutta nestettä kului aivan mielettömästi. Kahdeksan tunnin jälkeen alkoivat imeytymisongelmat ja oksentelu.
– Kävelin viiteen asti aamulla, ja kun sain 100 kilometriä täyteen, menin pienille unille. Sain vielä aamulla juostua 30 kilometriä neljään tuntiin.
– Vaikka jäin 30 kilometriä tavoitteestani, olen silti tyytyväinen. Verensokeri pysyi hyvissä lukemissa, paitsi imeytymisongelmien aikana. Olin juoksun 73. ja ikäsarjani viides.
Nuorgamista Helsinkiin
Juha Nurmela juhlii 100-vuotiasta Suomea juoksemalla, tottakai! Hän on mukana Nuorgam-Helsinki -projektissa, jossa Suomi juostaan päästä päähän 30 päivässä heinäkuussa.
Mittaa matkalla on 1 438 kilometriä. Päivän aikana juostaan 44–65 kilometriä, mutta välillä myös kävellään. Projektissa on mukana noin 20 juoksijaa, ja Juha on porukan ainoa diabeetikko.
– En yhtään tiedä pääsenkö maaliin, mutta on mahtavaa olla mukana. On hienoa nähdä miltä Suomi näyttää juosten. Tiedän jo etukäteen, että päivät 5–10 tulevat olemaan haastavimmat, koska vasta silloin kroppa tottuu kovaan rasitukseen. Jos niistä päivistä selviää, lopun pitäisi olla ”helpompaa”.
Juha pitää Nuorgam-Helsinki -projektista päiväkirjaa, jota voi seurata touko-kesäkuussa verkkolehdessä.
