Ykkönen ja kakkonen yhtä aikaa

238
Ykköstyypin diabetesta sairastava Miika Rautainen yllättyi perinpohjaisesti, kun hänen diabeteslääkärinsä kertoi, että hänelle on kehittymässä kakkostyypin diabetes. Lääkäri määräsi hänelle verenpaine- ja kolesterolilääkettä, ja samalla hän sai metformiini-reseptin. Se veti nuoren miehen mietteliääksi. Kuva: Esa Borg.

Teksti: Pirkko Tuominen

Tyypin 1 diabeetikolle voi kehittyä myös kakkostyypin diabeteksen piirteitä. Tällaista kaksoisdiabetesta ennakoivat ylipainon kertyminen ja tarve nostaa insuliiniannoksia.

Suomalaisista aikuisista yli puolet on ylipainoisia. Lihavia on joka viides. Muun väestön tavoin myös tyypin 1 diabeetikot lihovat, ja noin puolella heistä alkaa olla ylipainoa.

– Tyypin 1 diabetes ei suojele ihmistä lihavuuden vaikutuksilta. Kun painoa kertyy liikaa, ykköstyypin diabeetikollekin voi tulla kakkostyypin diabeteksen piirteitä, yleislääketieteen erikoislääkäri, diabetestutkija Lena Thorn toteaa.

Osalle ylipainoisista ykköstyypin diabeetikoista kehittyy insuliiniresistenssi: insuliinin teho kohdekudoksissa heikkenee, jolloin tarvitaan isompia insuliiniannoksia. Yleensä insuliiniresistenssi liitetään tyypin 2 diabetekseen. Sen syntyyn vaikuttavat elintavat ja perinnöllinen alttius.

– Ylipaino, vähäinen liikunta sekä runsaasti kovaa rasvaa ja vähän kuitua sisältä ruokavalio lisäävät insuliiniresistenssin riskiä. Insuliiniherkkyys alenee usein niillä ykköstyypin diabeetikoilla, joiden suvussa on kakkostyypin diabetesta, Thorn selventää.

Insuliiniresistenssin mittaaminen ykköstyypin diabeetikoilta on monimutkaista ja onnistuu vain sairaalaolosuhteissa. Mittaamista ei tavallisesti tarvitakaan.

– Ylipaino, erityisesti vyötärölihavuus, ja tarve nostaa insuliiniannoksia viittaavat insuliiniresistenssin mahdollisuuteen. Jos ykköstyypin diabeetikolla on lisäksi kakkostyypin diabetesta suvussa, kannattaa tutkia, onko hänen verenpaineensa koholla ja onko rasva-aineenvaihdunnassa häiriöitä, Thorn neuvoo.

Usein ihminen on itsekin huomannut, että jotain on vialla. Vyötärönympärys on kasvanut, eivätkä entiset insuliiniannokset riitä. Niiden säätäminen kohdalleen on haastavaa.

– Sen lisäksi, että päivittäiset syömiset ja liikkumiset vaikuttavat insuliinin annosteluun, insuliiniresistenssi voi vaihdella päivästä toiseen. Jos insuliinin määrää joutuu lisäämään paljon, myös se voi nostaa painoa, Thorn lisää.

Tunnistaminen tärkeää

Insuliiniresistenssi on keskeinen tekijä metabolisessa oireyhtymässä. Metabolinen oireyhtymä on länsimaiseen elämäntyyliin liittyvä, monisyinen sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden kasauma.

– Tyypin 2 diabeetikoista 80 prosentilla on metabolinen oireyhtymä. Se on yleistynyt myös ykköstyypin diabeetikoilla: heistä noin 40 prosentilla on metabolinen oireyhtymä. Esiintyvyys on selvästi suurempi kuin ei-diabeetikoilla, Thorn kertoo.

Hän huomauttaa, että metabolisen oireyhtymän määritelmiä on useita. Kyseessä voi olla eri ihmisillä erilaisina yhdistelminä esiintyvät riskitekijät. Tunnusomaisia piirteitä ovat häiriintynyt sokeriaineenvaihdunta, vyötärölihavuus, kohonnut verenpaine ja veren rasvahäiriöt. Veren rasvahäiriöillä tarkoitetaan veren triglyseridien suurentunutta ja hyvän HDL-kolesterolin pienentynyttä määrää.

Metabolisen oireyhtymän tunnistaminen ja hoitaminen on erittäin tärkeää, koska se lisää merkittävästi diabeetikon riskiä sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin, kuten sepelvaltimotautiin ja aivohalvaukseen. Myös munuaisvaurioiden vaara kasvaa.

– Hoidossa tärkeintä ovat elintavat: laihduttaminen, säännöllinen liikunta ja terveellinen, sydäntä hellivä ruokavalio. Myös tupakoinnin lopettaminen ja alkoholinkäytön kohtuullistaminen edistävät sydämen ja verisuonten terveyttä, Thorn muistuttaa.

Pienilläkin elintapamuutoksilla, kuten askeleiden lisäämisellä arkeen ja muutaman kilon painonpudotuksella, on vaikutusta terveyteen.

– Elintapojen vaikutusta insuliiniherkkyyteen ja metaboliseen oireyhtymään on kuitenkin tutkittu tyypin 1 diabeetikoilla melko vähän, Thorn huomauttaa.

Elintapojen pysyvä muuttaminen on monelle vaikeaa.

– Hoitohenkilökunnan haasteena on saada potilas motivoitumaan hoitamaan itseään. Kannustuksen kautta saadaan enemmän aikaan kuin pelottelemalla.

Metformiini voi auttaa

Kun ykköstyypin diabeetikolla todetaan metabolinen oireyhtymä, eikä elintapahoito auta, on hyvä aloittaa lääkehoito. Esimerkiksi verenpaine on tärkeää saada laskemaan tehokkaasti turvallisiin lukemiin, sillä kaikki diabetekseen liittyvät verisuonivauriot lisääntyvät, jos verenpaine on jatkuvasti koholla. Hoidon tavoitteena on saada diabeetikon verenpaine laskemaan alle tason 140/80 elohopeamillimetriä.

– Myös kolesterolilääkitys on yleensä tarpeen. Jos sydän- ja verisuonisairauksien riski on suuri, harkitaan lisäksi asetyylisalisyylihapon lisäämistä hoitoon, Thorn kertoo.

Näitä kolmea lääkettä, verenpaine- ja kolesterolilääkitystä sekä tarvittaessa matala-annoksista asetyylisalisyyhappoa, voidaan suositella jokaiselle, jolla on suuri riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin. Lisäksi voidaan pohtia, hyötyisikö tyypin 1 diabeetikko kakkostyypin diabetekseen kehitetyistä verensokeria alentavista tablettilääkkeistä.

– Metformiinia on tutkittu eniten ja sitä myös käytetään eniten. Sen on todettu vähentävän diabeetikoiden päivittäistä insuliiniannosta. Lisäksi se voi auttaa pääsemään parempaan sokeritasapainoon ja pudottamaan hieman painoa, Thorn sanoo.

Metformiinin käytöstä tyypin 1 diabeetikoilla ei ole virallista hoitosuositusta. Thornin mukaan diabeteksen yleiset hoitosuositukset pätevät pitkälti tässäkin asiassa.

Muiden kakkostyypin diabetekseen kehitettyjen lääkkeiden käytöstä ei ole toistaiseksi osoitettu olevan hyötyä ykköstyypin diabeetikoiden hoidossa.

Lääkehoito räätälöidään aina yksilöllisesti yhdessä potilaan kanssa. Iso haaste on saada potilaat syömään tarvittavat lääkkeet.

– Lääkkeiden ottaminen voi tuntua vastenmieliseltä, mutta kaikkien riskitekijöiden tehokas hoitaminen vähentää tehokkaasti diabeetikkojen sairastuvuutta ja kuolleisuutta sepelvaltimotautiin ja aivohalvaukseen. Lisäksi se suojaa munuaisvaurioilta. Hyvän hoidon avulla on mahdollista saada enemmän terveitä elinvuosia, Thorn muistuttaa.


Miten metabolinen oireyhtymä määritellään?

Metabolinen oireyhtymä on kyseessä, kun viidestä ehdosta kolme toteutuu. Joillakin todetaan kaikki nämä häiriöt, toisilla vain osa niistä.

  • Vyötärön ympärys ylittää miehillä 100 cm, naisilla 90 cm.
  • Veren triglyseridien määrä on suurentunut, ja se on yli 1,7 mmol/l.
  • Veren HDL-kolesterolin eli hyvän kolesterolin määrä on pienentynyt miehillä alle 1,0 mmol/l, naisilla alle 1,3 mmol/l.
  • Verenpaine on koholla: se on 140/80 mmHg tai enemmän.
  • Yön paaston jälkeen mitattu verensokeri on ylärajoilla tai kohonnut: se on yli 5,7 mmol/l.

Voiko minulla olla kaksoisdiabetes?

Se on mahdollista, jos olet ykköstyypin diabeetikko ja

  • sinulla on ylipainoa
  • insuliiniannoksesi ovat korkeat
  • suvussasi on tyypin 2 diabetesta
  • verenpaineesi on koholla
  • rasva-aineenvaihdunnassasi on häiriöitä.

 


Tupladiagnoosi muutti elämäntyylin

Kun lääkäri kertoi, että minulle on kehittymässä tyypin 2 diabetes, en uskonut. Eihän tyypin 1 diabeetikko voi olla tyyppiä 2!

Miika Rautiainen löysi uuden lähestymistavan elämäntapamuutoksiin.

Tavallaan kuitenkin voi. Ykköstyyppiläiselle voi kehittyä metabolinen oireyhtymä, eli kaikki samat oireet kuin kakkostyypin diabeetikolla lukuun ottamatta suhteellista insuliinin puutosta: insuliiniresistenssi, keskivartalolihavuus, korkea verenpaine, korkeat veren rasva-arvot ja matala hyvän HDL-kolesterolin taso.

Lääkärini mukaan olin lunastamassa metabolisen oireyhtymän jättipotin. Minulle määrättiin verenpainelääkkeitä, kolesterolilääkkeitä ja lisäksi metformiinia. Tyypin 2 diabetes, metabolinen oireyhtymä ja sydän- ja verisuonitaudit kulkevat suvussani, joten olin järkyttynyt. Olin kuvitellut, että tyypin 1 diabetes suojaa minua niiltä (paitsi sydänsairauksilta, joita osasin odottaa). Olin vasta 28-vuotias ja kriisissä.

Onneksi kävin diabeetikkona säännöllisesti lääkärissä, joten varoitusmerkit huomattiin ajoissa. Muuten olisin voinut saada diagnoosin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Päätinkin muuttaa elämäntyyliäni ja päästä eroon huonoista elämäntavoistani. Olin jo aikaisemmin yrittänyt ryhtyä syömään terveellisesti ja liikkumaan enemmän, mutta yritykset olivat epäonnistuneet. Parin viikon tai kuukauden jälkeen olin aina palannut vanhoihin tapoihini.

Sitten kuulin muutosvaihemallista, jossa elämäntapojen muutos pilkotaan vaiheiksi. Muutosta ei pidä tavoitella kertaheitolla. Tutkimukset vahvistavat, että se ei yleensä onnistu. Pitäisi mieluummin edetä pieni, helposti toteutettava päätös kerrallaan.

Sen sijaan, että päätän hoitaa kaiken kuntoon heti, voin alkaa reippailla puolen tunnin kävelylenkin joka toinen päivä. Sellaista muutosta on helppo seurata. Kun ensimmäinen päätös on onnistuneesti toteutettu, on aika valita seuraava pieni tavoite. On tärkeää hyväksyä myös takapakit ja epäonnistumiset osana prosessia. Olennaista on se, mitä tekee epäonnistumisen jälkeen.

Muutokseni alkoi kolme vuotta sitten, ja olen epäonnistunut useasti. Olenkin oppinut olemaan itselleni armollinen ja yrittämään uudestaan. Vaikka minulla on yhä useita metabolisen oireyhtymän merkkejä, olen paremmassa kunnossa kuin koskaan. Pystyn juoksemaan kymmenen kilometriä, nostamaan paljon rautaa ja nauttimaan elämästä enemmän.

Olen yhä koukussa karkkeihin. Se on seuraava pieni tavoitteeni: lupaan syödä karkkia vain sunnuntaisin.

Miika Rautiainen


Teksti on julkaistua aikaisemmin englanninkielisenä osoitteessa dottli.com/change-life-better.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here