Diabetesliitto selvittää pumppuhoidon ja sensoroinnin tilaa 

5661
Kuva: Antti Yrjönen

Teksti: Anu-Maaria Hämäläinen

Insuliinipumput ja glukoosisensorit yleistyvät nopeasti maailmalla. Suomessa on tuotu esiin huoli eriarvoisuudesta ja yksilöllisyydestä hoitomuodon valinnassa. Diabetesliiton laajassa selvityksessä haetaan kattavaa tietoa tilanteesta. 

Tyypin 1 diabeetikoille suunnatun kyselyn mukaan tavoitteina pumppuhoidolle oli saada verensokerit tasaisemmiksi ja lähemmäksi tavoitteita. Monilla aikuisilla toiveena oli hypoglykemioiden väheneminen tai aamunkoittoilmiön hallinta. Huomionarvoista on, että vaikka insuliinipumppu on mekaaninen laite, diabeteksen hoito pumpulla koetaan erittäin tai vähintäänkin melko turvalliseksi.

Hoidonohjaukseen ensimmäisen kolmen kuukauden aikana oli tyytyväisiä 90 prosenttia aikuisista ja 95 prosenttia lapsista. Suurin osa lapsista ja aikuisista oli saanut ohjausta insuliinipumpun erityisominaisuuksien käyttöön.

Eniten pumpun käyttäjät hyödynsivät annosopasta, perusannosmuutoksia ja väliaikaista perusannosmuutosta. Vastauksissa nousi esille tarve oppia vertaisilta eli muilta pumpun käyttäjiltä. Koska alussa tulee runsaasti uutta asiaa, toivottiin kertausta myöhemmin.

Aikuisista 20 ja lapsista 4 prosenttia ei ollut saanut pumppua pyynnöstä huolimatta.

Sensorointia toivottiin kaikille mahdolliseksi

Kaksi kolmesta insuliinipumppuhoitoa saavista lapsista käytti sensoroivaa pumppua, ja heistä kaksi kolmesta sensoroi lähes jatkuvasti tai jatkuvasti. Kaikki tunsivat hyötyneensä sensoroinnista. 43 prosenttia monipistoshoitoa tai tavallista pumppuhoitoa käyttävistä sai sensoroinnin halutessaan. Jatkuvaa sensorointia toivottiin mahdolliseksi kaikille, jotka sen haluavat.

Sensorointeja käytettiin pysyvien annosmäärien suunnitteluun, liikuntatilanteiden ja sairauspäivien apuna sekä matalien verensokerien etsimiseen ja uusien tilanteiden hallintaan. Vanhemmat kertoivat, että on helpompi tukea lapsen itsenäistymistä ja esimerkiksi päästää hänet yökylään.

Kolmasosalla aikuisista pumpunkäyttäjistä oli sensoroiva insuliinipumppu, ja heistä kolmasosa sensoroi jakuvasti. Kaikkiaan 92 prosenttia aikuista koki hyötyneensä sensoroinneista. Heillä se helpotti verensokerin hallintaa ja he hyödynsivät saamaansa tietoa myös työssä ja matkustaessa.

Muista pumppua ja monipistoshoitoa käyttävistä 82 prosenttia oli joskus kokeillut sensorointia ja heistä 73 prosenttia koki hyötyneensä siitä. Joka viides heistä sai sensoroinnin tarvitessaan. Vain viidellä prosentilla oli käytössä jatkuva sensorointi.

Aikuiset toivoivat, että saisivat sensoreita tarpeen mukaan ja kaikilla olisi mahdollisuus jatkuvaan sensorointiin niin halutessaan. Lisäksi toivottiin käyttöön moderneja laitteita, ja erityistoiveena laitevalmistajille olivat toimivammat purkuohjelmat.

Tavoitteena toimivat hoitoketjut

Diabetesliiton tavoitteena on, että tulevaisuudessa insuliinipumppujen ja sensoreiden hoitoketjut toimivat sujuvasti ja aukottomasti hoitomuodon suunnittelusta käytön aloitukseen ja seurantaan.

Projektin tuloksista kirjoitetaan raportti ja yhteenvetoja kevään 2017 aikana. Tuloksia hyödynnetään siten, että diabeetikon kokemus yhdistyy hoidonohjauksen näkökulmaan ja auttaa rakentamaan diabeetikon hoitoa tukevia hoitopolkuja.

”Sensorointi on erittäin hyödyllinen ja opettavainen keino hoitaa itseä paremmin. Se motivoi.”


Kyselyyn vastasi lähes 500 diabeetikkoa
Tyypin 1 diabeetikoille suunnattu kysely Diabetesliiton internetsivulla oli avoinna viime kesäkuusta syyskuuhun. Siihen vastasi yhteensä 360 tyypin 1 diabeetikkoa ja 127 diabeetikkolapsen vanhempaa. Diabeetikoiden lisäksi vastauksia kerättiin hoitopaikoista.