Uskomattomat uskomushoidot – mikä niissä vetoaa?

192
Kuvat: Karoliina Pertamo.

Teksti: Tiina Raevaara

Uskomushoidoilla tarkoitetaan varsin sekalaista valikoimaa hoitomuotoja, joiden väitetään edistävän terveyttä, mutta joiden tehosta ei ole näyttöä, kirjoittaa tietokirjailija Tiina Raevaara. 

Vaikka jotkut yksittäiset lääkärit tarjoavat yksityisvastaanotoillaan muun muassa homeopatiaa, Lääkäriliiton kyselyn mukaan suurin osa lääkäreistä suhtautuu uskomushoitoihin kielteisesti. Virallisen terveydenhoidon piiriin ne eivät kuulu, vaikka moni asiakas kokee hoidoista hyötyvänsä.

Uskomushoitojen villi viidakko

Uskomushoitojen valikoima on niin valtava, ettei niitä ole järkevää yrittää luetella tai edes luokitella. Tunnetuimpia uskomushoitoja ovat esimerkiksi homeopatia, reikihoito, lymfahieronta ja erilaiset henkiparannuksen muodot. Jokaisella on oma väitetty vaikutusmekanisminsa, joka monesti on ristiriidassa luonnontieteellisen tiedon kanssa. Uskomushoidoissa vuotaa sekä teoria että käytäntö.

Toisinaan uskomushoito-termin sijaan puhutaan vaihtoehtoisista tai täydentävistä hoitomuodoista. On kuitenkin arveluttavaa esittää, että tehoamaton hoito tarjoaa vaihtoehdon oikealle hoidolle, eikä sellaisesta ole oikein täydennykseksikään.

Monet tällaisia hoitoja tarjoavat kokevat uskomushoito-termin loukkaavana. Itse suosin sitä ehkä ennen kaikkea siksi, että se kuvaa hyvin muuten sekalaisen hoitovalikoiman perustaa.

Uskomushoitojen kentästä on vaikea puhua kokonaisuutena – mukana on niin erilaisia hoitokäytäntöjä, uskomuksia, maailmankatsomuksia ja historiaa. Esimerkiksi kiinalaisella hoitoperinteellä on pitkä historia, samoin homeopatian juuret ulottuvat 1800-luvulle saakka.

Uusia uskomushoitoja ilmaantuu kuin sieniä sateella, ja erityisesti erilaiset henkisiin tarpeisiin vastaavat hoitokeinot tuntuvat saavan helposti jalansijaa.

Voi olla, että ilmiö kertoo jotain ajastamme. Hektinen työelämä, uran ja perheen ristipaineet sekä taloudellinen epävarmuus saavat ihmiset kaipaamaan helppoja ja nopeita keinoja mielenrauhan saavuttamiseen.

Voisiko kuitenkin olla mahdollista…?

Uskomushoidot eivät ole täysin tehottomia. Varsinkin silloin, kun potilas uskoo hoitoon ja on luonut lämpimän suhteen terapeuttiin, lume- tai hoivavaikutus voi olla suuri. Tunne hoidetuksi tulemisesta parantaa mielialaa ja auttaa huomaamaan pienetkin edistysaskeleet.

Lumevaikutukselle ei kannata naureskella: samanlainen lume vaikuttaa myös lääketieteen puolella. Kun potilas tietää saavansa kipulääkettä, se tehoaa paremmin kuin silloin, kun potilas ei tiedä saavansa sitä. Odotus kivun lievittymisestä voi vaikuttaa hyvin paljon kivun sietoon ja kokemiseen.

Uskomushoitoja puolustetaan usein korostamalla, että niissä saattaa piillä mekanismeja, joita tiede ei ole vielä löytänyt, tai että moni alun perin uskomushoitoon kuulunut keino on myöhemmin nostettu lääketieteen pariin.

Jälkimmäinen väite pitää tietenkin paikkansa joissain tapauksissa. Esimerkiksi vuonna 2015 Nobelin lääketieteen palkinnon sai kahden muun tutkijan ohella kiinalainen Youyuo Tu, joka etsiessään uusia hoitoja malariaan kävi läpi perinteisiä kiinalaisia lääkekasveja ja löysi sieltä kesämarunan, josta eristettiin malarialoisiin erinomaisesti tehoava aine.

Tämänkaltaiset tarinat ovat kuitenkin poikkeus. Monista hoidoista vaikuttava elementti puuttuu kokonaan. Esimerkiksi homeopatiassa hoitoon käytettävät seokset ovat niin laimeita, ettei niissä ole jäljellä yhtään molekyyliä varsinaista hoitavaa ainetta. Lisäksi monia hoitomuotoja, kuten juuri homeopatiaa, on tutkittu tieteellisesti jo vuosikymmenien ajan, ja ne on todettu tehottomiksi.

Vakuuttavaa vakuuttelua

Vaikka uskomushoidot ovat kaikkea muuta kuin tieteellisiä, niitä ei yleensä esitetä erityisen tiedevastaisina. Päinvastoin: uskomushoitoja tarjoavat tahot lainaavat tieteeltä paljon esimerkiksi terminologiaa.

Kun humpuuki on kuorrutettu tieteellisillä termeillä, väitteillä tutkimuksista, maininnoilla asiantuntijoista ja lääkäreistä, valistuneenkin maallikon on vaikea päätellä, mihin voi luottaa ja mihin ei.

Oman haasteensa tiedon luotettavuuden arvioimiseen tuo internet, jossa on vaikea välillä päästä perille siitä, millainen taho asiallisen oloisen verkkosivun takana on. Medialukutaidosta on tullut aiempaa olennaisempaa.

Sosiaalisesta mediasta on vähitellen tullut olennainen uskomushoitojen leviämisen reitti. Verkossa samanmieliset löytävät toisensa. Kun hoitomuodosta kiinnostunut ihminen keskustelee päivät pitkät vain hoidon tehoa vakuuttelevien ihmisten kanssa, oma usko vahvistuu eikä kritiikkiin törmää ehkä lainkaan.

Kuinka vahva usko on?

Uskomushoitojen käyttäjäkuntaa ei ole Suomessa juuri tutkittu. Tutkimusta tarvittaisiin: on tärkeää tietää, miksi osa ihmisistä ei luota lääketieteeseen vaan hakeutuu mieluummin uskomushoitajan hoiviin.

Luottamusta uskomushoitoihin on sen sijaan kyselty kolmen vuoden välein julkaistavassa Tiedebarometrissä. Vuonna 2013 tehdyssä mittauksessa 43 prosenttia vastanneista oli joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että ”ns. kansanparantajat omaavat tietoja ja taitoja, joita lääketieteellä ei ole”. Vastaajista 26 prosenttia oli joko täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että ”vaikka homeopatialla ei ole lääketieteen tunnustusta, se on tehokas tapa hoitaa sairauksia” ja 21 prosenttia uskoi, että ”luontaislääkkeet ovat monissa tapauksissa parempia kuin lääkärien määräämät apteekkilääkkeet”. Nämä prosenttiosuudet ovat olleet hienoisessa laskussa jokaisessa Tiedebarometrissä.

Naisten luottamus uskomushoitoihin on suurempaa kuin miesten: myös tätä ilmiötä kannattaa pohtia. Ainakin meille naisille tuputetaan paljon terveyspuhetta naistenlehtien sivuilla ja siinä sivussa myös uskomushoitoja. Julkkikset saattavat kertoa haastatteluissa uskomushoitokokemuksistaan, eikä toimittaja ole katsonut sopivaksi ujuttaa mukaan kritiikkiä hoitomuotoa kohtaan.

Toisaalta arki väsyttää ehkä juuri naiset, ja siksi erilaisten tahojen lupaukset paremmasta voinnista houkuttavat. Naiset käyttävät terveyspalveluja ylipäätään miehiä enemmän.

Potilas kaipaa hyvää kohtaamista

Miksi terveysongelmasta kärsivä ihminen sitten valitsee uskomushoitajan oikean lääkärin sijaan? Osittain syy voi piillä terveydenhoitojärjestelmässämme. Lääkäreillä on kiire, terveyskeskuksiin on vaikea saada aikoja, vastaanottoajat ovat vartin mittaisia, lääkärit vaihtuvat usein. Voi olla, että moni ihminen on löytänyt arvostavamman vastaanoton uskomushoitajan luota.

On inhimillistä, että ihminen haluaa tulla kuunnelluksi ja hänelle annetaan tilaa kertoa elämäntilanteestaan. Lääkärin vastaanotto voi monesta tuntua paikalta, jossa mahdollisuutta sellaiseen ei ole.

Epätieteellinen nostetaan tieteellisen rinnalle

Kaikesta ei voi syyttää nettiä. Myös perinteisellä medialla on iso rooli siinä, että uskomushoidot saavat näkyvyyttä. Journalistien asiantuntemus ei aina riitä uskomushoitojen kriittiseen käsittelyyn, ja toisaalta toimittajat eivät aina tule huomanneeksi kritiikin tarvetta.

Toimittaja voi mieltää tekevänsä puhdasta henkilöhaastattelua homeopatialla parantuneesta laulajattaresta tai ilmiöjuttua uudesta yksisarvisterapiasta, eikä tule ajatelleeksi, että siinä samalla uskomushoidosta tulee puhuttua toimivana ja kannattavana hoitomuotona.

Viime vuosina on puhuttu paljon myös niin kutsutusta tasapuolisuusharhasta. Se tarkoittaa tilannetta, jossa journalisti pyrkii kertomaan jostain ilmiöstä eri näkökulmista, ja tulee siksi nostaneeksi tieteellisen näkemyksen rinnalle kokemuksen tai mielipiteen. Esimerkiksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen rokoteasiantuntijat on ajoittain pantu mediassa keskustelemaan rokotusten riskeistä homeopaattien kanssa.

Kun tieteen rinnalle nostetaan epätieteellinen näkemys, yksittäinen kokemus tai mielipide, unohtuu se mitä tiede tosiasiassa on: se on mahdollisimman tarkaksi hiottu tiedonhankintajärjestelmä, eikä sille löydy vertaista.

Miten uskomushoidoista pitäisi puhua? 

Kun puhutaan uskomushoidoista, tärkeää ainakin olisi yksittäisten ihmisten kokemusten erottaminen yleisistä suosituksista. Siinä, että keskellä vaikeaa elämäntilannetta ihminen kokee saavansa apua uskomushoitajan vastaanotolta, ei ole mitään väärää. Ihminen tarvitsee keskustelua, hoivaa ja ymmärtävää suhtautumista.

Yksittäisen ihmisen henkilökohtaista kokemusta ei kuitenkaan pidä yleistää hoitosuositukseksi muille. Oma kokemus ei ole tieteellinen tutkimus.

Samoin vaarallisilla vesillä liikutaan silloin, kun uskomushoitoja ehdotetaan vaihtoehdoksi todellisille lääketieteellisille hoidoille. Suomesta ja maailmalta löytyy traagisia esimerkkejä, joissa vaikkapa syöpähoidot on korvattu uskomushoidoilla. Psykiatri Hannu Lauerma taas on kertonut tapauksista, joissa vaikeita mielenterveysongelmia on kohtalokkain tuloksin pyritty hoitamaan uskomushoidoilla.

Suomessa ei ole tällä hetkellä lainsäädäntöä, joka ohjaisi uskomushoitoja antavien tahojen toimintaa. Lääkäreitä valvotaan, mutta uskomushoitajia ei. ”Puoskarilakia” on yritetty saada aikaan vuosia, mutta se on jäänyt hoitamatta jo usealta hallitukselta.

Kirjoittaja on perinnöllisyystieteestä väitellyt FT, tietokirjailija ja Skepsis ry:n varapuheenjohtaja


Lue lisää
  • Diabeteksen hoidossa tavallisin uskomushoito lienee erilaisten ravintolisien runsas käyttö. Ravintolisät kuuluvat elintarviketurvallisuusviraston eli Eviran valvonnan alle. Eviran verkkosivuilta löytyy ravintolisistä lisätietoa ja neuvoja kuluttajille. Sivuilta löytyy myös Onkohan tämä humpuukia -esite.
  • Lääkealan kehittämis- ja turvallisuuskeskuksen Fimean julkaiseman Sic!-lehden teemanumerossa 3/2016 on asiaa ravintolisistä ja kasvisrohdosvalmisteista (sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016).

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here