Teksti: Mari Vehmanen
Kysyimme Diabetesmessujen osallistujilta, mikä saa jaksamaan arjessa oman tai läheisen diabeteksen kanssa.
”Yksi iso tuki on ollut diabetesyhdistyksen perhekerho. On tosi virkistävää tavata muita samassa tilanteessa olevia.
Myös päiväkodin ja koulun ihana suhtautuminen on tärkeää. Koskaan ei ole tarvinnut stressata, auttaako joku Arttua mittamaan verensokerin ja pistämään insuliinia tarha- tai koulupäivien aikana.”
Mari Salo | Vihti
diabetesta sairastavan 7-vuotiaan pojan äiti
”Omahoidossa kannustaa jaksamaan ennen kaikkea halu pitää itsestä huolta. Tahdon tehdä parhaani lisäsairauksien välttämiseksi.
Murrosiässä diabetes jäi vähän taka-alalle, mutta nykyään säännöllinen perhe-elämä auttaa pitämään kiinni hoitorutiineista.”
Markus Virtanen | Aura
tyypin 1 diabeetikko
”Tyttären diabeteksen kanssa auttaa jaksamaan yksinkertaisesti se tieto, että lapsuuden hyvä hoito antaa hänelle paremmat eväät aikuisuuteen.
Meitä on auttanut myös hoitoteknologia. Jatkuva sensorointi on hieno homma: koko ajan näkee, onko verensokeri menossa ylös vai alas. Nytkään en joudu murehtimaan, miten tyttö pärjää partioleirillä.”
Juhani Siik | Vesilahti
diabetesta sairastavan 7-vuotiaan tytön isä
”Saan eniten voimaa omahoitoon lapsenlapsista. Haluan olla täällä heidän luonaan vielä mahdollisimman pitkään.
Diabeteksen hoito ei tunnu kuormittavalta, kun vain ottaa oikean asenteen. Myös tulokset motivoivat. Olen saanut karistettua kiloja lenkkeilemällä joka päivä ja syömällä järkevästi.”
Ritva Rissanen | Tampere
tyypin 2 diabeetikko
”Minun diabetekseni onkin sen sortin seuralainen, että hoitomotivaatio löytyy ihan itsestään. Mukanani kulkee lempeä mutta vaativa kaveri, joka näpäyttää heti laiminlyönneistä.
Niin ikään tekniikan kehittyminen antaa voimaa. Olen ehtinyt kokea entisajan lasiruiskut ja viheliäiset virtsankeräämiset. Nyt minulla ja pojallani on molemmilla näppärät pumput.”
Matti Heikkinen | Helsinki
tyypin 1 diabeetikko ja diabetesta sairastavan 17-vuotiaan pojan isä
Tavoitteet saavat joustaa
Diabetesliiton psykologi Kirsi Ikuli käsitteli Diabetesmessujen puheenvuorossaan omahoidossa jaksamista. Kirsin vinkkejä kuulijoille olivat muun muassa nämä:
- Psyykkiset voimavarat ovat tärkeä osa elämää diabeteksen kanssa. Omalle diabeteshoitajalle ja -lääkärille siis saa ja pitää puhua myös henkisestä jaksamisesta ‒ ei vain verensokeriarvoista tai hiilarimääristä.
- Ihmisen elämä on kokonaisuus, eikä diabetesta tai sen omahoitoa ole mahdollista irrottaa erilleen muusta arjesta.
- Omia voimavaroja voi ajatella kuin vesiämpärinä. Elämään kuuluu mielihyvää tuottavia ja jaksamista parantavia asioita, jotka täyttävät sankoa. Lisäksi on kuormittavia seikkoja, jotka ovat kuin reikiä ämpärin pohjassa.
- Jaksamista voi pyrkiä parantamaan kahdella tavalla. Ensinnäkin voi lisätä kaikkea sitä, mikä tuottaa iloa ja täyttää ämpäriä. Mikä piristää juuri minua? Onko se soitto ystävälle tai hyvä elokuva?
- Toisaalta voi yrittää tilkitä voimavaraämpärin reikiä ja poistaa jaksamista nakertavia asioita. Aina tämä ei ole mahdollista: vaikkapa läheisen kuolemalle emme vain mahda mitään.
- Jaksaminen vaihtelee elämäntilanteiden mukana. Tämä on hyvä tiedostaa ja hyväksyä.
- Diabeteksen omahoidon tavoitteet saa sopeuttaa kulloiseenkin jaksamiseen. Itsensä kanssa on hyvä sopia, mihin keskityn juuri nyt. Mikä on riittävästi tässä elämänvaiheessa ja näillä voimavaroilla? •
