Lievä hypoglykemia talttuu pienin keinoin

4215
Matalaan verensokeriin tulee helposti tankattua liikaakin. Kuva: Marja Haapio.

Teksti: Mari Vehmanen

Vakavat hypoglykemiat ovat vähentyneet insuliinien kehittyessä ja pumppujen yleistyessä. Lieviä hypoja ei yleensä voi välttää kokonaan, joten niihin kannattaa opetella reagoimaan viivyttelemättä mutta maltillisesti.

Mikä on hypoglykemia, Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka?

Hypoglykemiasta eli liian matalasta verensokerista on käytännössä kyse, kun omamittauksen tulos on alle 4 mmol/l. Hypoglykemia määritellään vakavaksi, kun ihminen itse ei pysty korjaamaan tilannetta vaan tarvitsee muiden apua. Tällöin verensokeri on yleensä alle 2,5 mmol/l.

Hypoglykemia syntyy liian voimakkaasta insuliinin vaikutuksesta. Terve haima tuottaa insuliinia elimistön tarpeen mukaan, joten ilman haiman sairautta tai toimintahäiriötä varsinaista hypoglykemiaa ei pääse muodostumaan.

Milloin verensokeri laskee liian alas?

Pistetyn insuliinin määrä voi olla turhan suuri monesta syystä. Insuliinivalmisteet vaikuttavat kaavamaisesti, kun taas insuliinintarve vaihtelee vuorokaudenajan mukaan ja eri päivinä.

Annostelussa saattaa vain sattua virhe. Syödyn ruuan hiilihydraatit voi arvioida väärin, jolloin ateriainsuliinia tulee pistettyä liikaa. Ja jos ateriainsuliinin pistää vasta syömisen jälkeen, verensokeri saattaa ensin nousta turhan ylös ja laskea sitten liikaa.

Myös perusinsuliinin määrä voi olla syystä tai toisesta liian suuri. Silloin välipalan unohtuessa tai viivästyessä verensokeri voi pudota alas.

Liikunnan vaikutusten ennakointi on välillä vaikeaa. Muukin rasitus kuin varsinainen urheilu ‒ vaikka ostoksilla vaeltelu tai haravointi ‒ voi laskea verensokeria yllättävän paljon.

Myös tablettihoitoiselle tyypin 2 diabeetikolle voi tulla hypoglykemia, jos hän käyttää elimistön omaa insuliinineritystä lisääviä lääkkeitä. Tällöin ateriarytmi, hiilihydraattien määrä ja liikkuminen pitää sovittaa lääkitykseen. Valtaosa tyypin 2 diabeetikoista kuitenkin käyttää toisentyyppistä lääkitystä, johon ei liity matalan verensokerin uhkaa.

Mitä vahinkoa hypoglykemiasta on?

Hypoglykemian oireet yksinkertaisesti tuntuvat epämiellyttäviltä. Lisäksi hypoglykemia heikentää arviointi- ja reagointikykyä, mistä on haittaa vaikkapa liikenteessä, opiskelussa ja tarkkuutta ja keskittymistä vaativissa työtehtävissä.

Toistuessaan jo lievät hypoglykemiat saattavat heikentää matalan verensokerin tuntemuksia: verensokerin laskua on aina vain vaikeampi huomata itse ennen kuin lukema on jo hyvin matala. Hypoglykemia tyhjentää elimistön sokerivarastoja, minkä vuoksi uusi hypo tulee edellistä herkemmin.

Hypot myös vauhdittavat verensokerin vuoristoratailmiötä eli nopeaa vaihtelua ääripäästä toiseen. Elimistö korjaa automaattisesti tilannetta, ja samaan aikaan ihminen itse reagoi hypoon tankkaamalla hiilareita. Yhteisvaikutus on, että verensokeri nousee turhan korkeaksi.

Vakavatkaan lyhytkestoiset hypoglykemiat eivät silti vahingoita pysyvästi aivoja tai muita elimiä, vaikka moni diabeetikko tätä pelkää. Edes tajunnan menettämiseen johtava hypoglykemia ei ole ilman poikkeuksellista syytä hengenvaarallinen: maksa alkaa vapauttaa sokeria, ja jonkin ajan kuluttua ihminen virkoaa itsekseen.

Päihteitä käytettäessä hypoglykemia voi uhata jopa henkeä. Alkoholin vaikuttaessa maksa ei pysty tuottamaan sokeria, ja lopulta solujen toiminta alkaa heiketä energian puutteessa.

Hypoglykemian aikana voi myös loukata itsensä, minkä vuoksi esimerkiksi liikenteessä verensokerin pitää olla turvallisella tasolla.

Miksi aina sanotaan, että hypoja pitää välttää?

Toistuvat vakavat hypoglykemiat eivät kuulu diabeteksen hyvään hoitotasapainoon. Vaikka hypot eivät aiheuta pysyviä vaurioita, vakavia hypoja kannattaa välttää kaikista edellä mainituista syistä. Ne hankaloittavat arkea, aiheuttavat mielipahaa ja vaikeuttavat omahoitoa.

Sen sijaan lieviä hypoja on lähes mahdoton välttää kokonaan, kun verensokeri on hyvässä tasapainossa ja arvot lähellä diabetesta sairastamattomien lukemia.

Miten hypoja voi ehkäistä?

Lieviin hypoihin kannattaa opetella reagoimaan viipymättä, mutta maltillisesti. Heti ensimmäisten matalan verensokerin tuntemusten jälkeen kannattaa ottaa 10‒20 grammaa nopeasti vaikuttavaa hiilihydraattia, mikä on yllättävän pieni määrä. Tämän jälkeen voi ihan rauhassa odotella tilanteen tasoittumista.

Voi myös pohtia, liittyykö verensokerin lasku tiettyihin toistuviin tilanteisiin. Vaatisiko esimerkiksi liikuntasuoritus vielä isompaa insuliinin vähentämistä tai hiilaritankkausta liikunnan aikana? Olisiko illan perusinsuliinia syytä vähentää liikunnan jälkeen?

Lisäksi liian hanakkaa verensokerin välikorjailua ruokailujen välillä kannattaa varoa. Monesti hypoglykemia johtuu näistä ylimääräisistä insuliiniannoksista.

Oikea tapa välttää hypoja ei sen sijaan ole pitää verensokeria jatkuvasti ylhäällä. Korkealla pysyttelevä verensokeri paitsi väsyttää myös altistaa diabeetikon monille lisäsairauksille.

Miksi hypoon tulee tankattua helposti liikaa?

On tosi vaikea hillitä syömistä, kun olo on kehno: silloin tekisi mieli tyhjentää koko keittiönkaapin sisältö. Riittävän pienen korjausliikkeen tekeminen kuitenkin palkitsee: verensokeri palautuu juuri sopivaksi eikä nouse turhan rajusti.

Mieleen voi painaa muutaman esimerkin sopivasta hiilariannoksesta: kahdeksan glukoositablettia, pari lusikallista hunajaa, yksi banaani tai kaksi desilitraa sokerimehua tai -limua riittää. Ja näistä siis valitaan yksi vaihtoehto, ei oteta kaikkia!

Ovatko ykköstyypin diabeetikoiden hypot vähentyneet vai yleistyneet?

Vakavat hypoglykemiat ovat vähentyneet, sillä insuliinit ovat kehittyneet ja hoito muuttunut entistä joustavammaksi.

Yksi selitys on insuliinipumppujen yleistyminen. Pumpun annoslaskuri auttaa asettamaan insuliininsaannin juuri sopivaksi. Lisäksi uuden sukupolven pumput osaavat pysäyttää insuliinin annostelun verensokerin päästessä alas ‒ tai jopa ennakoivasti jo laskuvaiheessa.

Niin ikään jatkuva sensorointi auttaa vähentämään ja lyhentämään hypoja. Joidenkin tutkimusten mukaan sensorointi voi jopa puolittaa hypoglykemian keston.

Miten hypoihin pitäisi ylipäänsä asennoitua?

On inhimillistä ja ymmärrettävää, että jo yksi vakava hypoglykemia voi jättää jatkuvan huolen diabeetikon itsensä ja hänen läheistensä mieleen. Lamauttavaan pelkoon ei silti ole syytä.

Lieviin hypoihin voisi suhtautua omahoitoon melkein väistämättä kuuluvana asiana, sillä hyvässä sokeritasapainossa lievän hypon raja on aina lähellä. Nämä tilanteet on mahdollista oppia tunnistamaan ja ratkaisemaan.

Vakavia hypoja sen sijaan ei tarvitse kenenkään sietää. Omasta hoitopaikasta saa ja pitääkin vaatia apua ja keinoja niiden välttämiseen. Myös hoitavien ammattilaisten pitää muistaa, että diabeetikoilta ei voi vaatia loistavia verensokeriarvoja ellei samalla ole annettu työkaluja selviytyä hypon mahdollisuudesta.


Kuva: Marja Pirilä
Kuva: Marja Pirilä
Hypoglykemian oireita

Hypoglykemian tuntemukset ovat jokaisella erilaiset. Tyypillisiä ovat:

  • hikoilu
  • vapina, käsien tärinä
  • hermostuneisuus, sydämentykytys
  • nälän tunne, heikotus
  • väsymys, uneliaisuus
  • keskittymisvaikeudet: ajatus ei kulje
  • päänsärky
  • huimaus, pyörrytys
  • epätavallinen tai riitaisa käytös
  • näön hämärtyminen, näkeminen kahtena

Matalan verensokerin ensiapu

Kun verensokeri laskee liian alas, nosta sitä sokeripitoisella ruualla tai juomalla. Ensiavuksi käy esimerkiksi:
• 8 glukoosipastillia
• 2 desilitraa täysmehua tai tuoremehua
• 2 desilitraa pillimehua
• banaani

Mittaa verensokeri uudelleen 10–15 minuutin kuluttua syömisestä. Jos verensokeri on edelleen matala, syö tai juo toinen annos sokeripitoista ruokaa tai juomaa.

Jos diabeetikko on tajuton, hänelle ei saa antaa mitään ruokaa tai juomaa tukehtumisvaaran vuoksi. Soita silloin ambulanssi paikalle. Ambulanssia odottaessa diabeetikon suun limakalvoille voi sivellä hunajaa.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here