Mikä aiheuttaa diabeetikon matalan D-vitamiinitason?

214
Kun D-vitamiinin aktivaatiota elimistössä heikentävät tekijät opitaan tuntemaan, tähän prosessiin voidaan ehkä vaikuttaa lääkehoidolla, professori Jukka Hakkola arvelee. Kuva: Olli-Pekka Rissanen.

Teksti: Riitta Ahonen

Näyttää siltä, että diabeetikon elimistö pystyy jostain syystä muuta väestöä huonommin hyödyntämään D-vitamiinia. Mistä tämä johtuu?

Diabetestutkimussäätiö myönsi keväällä yksivuotisen hankeapurahan pääosin Oulun yliopistossa tehtävälle tutkimukselle, joka selvittää millaiset mekanismit ovat ykköstyypin ja kakkostyypin diabeetikkojen matalien D-vitamiinitasojen takana. Tämän kysymyksen herättivät viitisen vuotta sitten mielenkiintoiset havainnot, joita Oulun yliopistossa oli tehty maksan toimintaan liittyvissä geenisirututkimuksissa.

Professori Jukka Hakkolan johtama tutkimusryhmä saa noin vuoden sisällä valmiiksi ensimmäiset julkaistavat tulokset D-vitamiinitutkimuksesta.

Näyttää siltä, että diabeetikon elimistö pystyy jostain syystä muuta väestöä huonommin hyödyntämään D-vitamiinia.

– Perushavaintomme liittyivät siihen, että diabeteksessa aktivoituvat solunsisäiset tekijät näyttävät säätelevän D-vitamiinin aineenvaihduntaa, Jukka Hakkola kertoo.

Hyödyttääkö D-vitamiinilisä?

D-vitamiini ei nimestään huolimatta ole varsinaisesti vitamiini, vaan enemmän hormoni. Saamme D-vitamiinia ravinnosta, esimerkiksi rasvaisesta kalasta ja maidosta, johon on lisätty D-vitamiinia. Sitä syntyy myös auringonvalon vaikutuksesta ihossa.

Ravinnosta saatava tai ihossa syntyvä D-vitamiini ei kuitenkaan vielä ole valmis vaikuttava hormoni, vaan se vaatii elimistössä tapahtuvan aktivaation.

– Diabetesta sairastavilla tämä aktivointivaihe ei toimi yhtä hyvin kuin terveellä ihmisellä, Hakkola mainitsee.

D-vitamiinin puute lisää monien tutkimusten mukaan useiden sairauksien riskiä. Se on yhdistetty myös riskiin sairastua diabetekseen.

– Kliinisissä kokeissa ei ole toistaiseksi onnistuttu vakuuttavasti osoittamaan D-vitamiinilisän hyötyä diabeteksen ehkäisyssä tai hoidossa. Näin siitä huolimatta, että riittävän D-vitamiinitason uskotaan olevan hyväksi glukoosiaineenvaihdunnalle ja immuunijärjestelmälle. Lisäksi matalan D-vitamiinitason ja diabeteksen välillä on havaittu epidemiologinen yhteys monissa tutkimuksissa, Hakkola toteaa.

Eläinmalleista ihmiskokeisiin

Tutkimuksessa ovat mukana Oulun ja Itä-Suomen yliopistot. Kuopiossa ja kansainvälisten yhteistyökumppaneiden laboratorioissa Saksassa on tehty joitakin yksittäisiä tutkimukseen liittyviä kokeita. Tutkimus tehdään pääasiassa koe-eläimillä ja pääasiassa solumalleilla.

Koe-eläintutkimuksissa diabetesta mallinnetaan geneettisillä, esimerkiksi ravitsemustekijöihin perustuvilla malleilla. Ruokkimalla hiiriä rasvapitoisella ruualla, joka muistuttaa länsimaista ruokavaliota, hiiri lihoo voimakkaasti. Riittävän monen viikon jälkeen eläin sairastuu kakkostyypin diabetekseen.

– Toisaalta koe-eläimen haiman insuliinia tuottavia soluja tuhoamalla eläimelle kehittyy tyypin1 diabetesta muistuttava tauti. Soluviljelmillä taas pystytään hyvin tarkasti manipuloimaan yhtä asiaa kerrallaan ja siten tutkimaan tarkkoja solutason mekanismeja, Hakkola kertoo ja lisää, että jatkossa tarvitaan vielä ihmisillä tehtäviä kliinisiä tutkimuksia.

Tutkimuksessa pyritään ymmärtämään, mitkä ovat ne diabeetikon elimistön molekyylitason tekijät, jotka heikentävät D-vitamiinin aktivaatiota. Hakkola arvelee, että kun se selviää, kyseiseen prosessiin voidaan ehkä vaikuttaa diabeteksen lääkehoidolla.

– Haluamme osoittaa mekanismin, joka selittää D-vitamiini-tasapainon ja diabeteksen välisen riippuvuussuhteen. Uskomme, että kun tutkimus on saatu päätökseen, olemme löytäneet sellaisen uuden asian, jonka avulla pystymme selittämään hyvin monia epidemiologisia havaintoja tapahtumien kulusta, Hakkola visioi.

D-vitamiinia purkista

Oulun tutkimus ei tähtää diabeteksen mahdolliseen ehkäisemiseen, vaan  siinä tarkastellaan tilannetta, jossa diabetes on jo olemassa. Hyvän D-vitamiinitason ylläpitäminen on kokonaisterveyden kannalta järkevää. Matala D-vitamiinitaso lisää muun muassa osteoporoosin riskiä.

Tällä hetkellä diabeetikoille suositellaan samoja D-vitamiiniannoksia kuin muullekin väestölle. Jos osoittautuu, että diabeetikot pystyvät muita huonommin hyödyntämään D-vitamiinia, johtopäätös voi olla, että he tarvitsevat D-vitamiinin täydennysannoksia.

– Koska meillä Suomessa on talviaikaan vain vähän auringonvaloa, D-vitamiinin saanti on täällä usein riittämätöntä. Lapsille ja vanhuksille suositellaan ympärivuotista D-vitamiinilisän käyttöä. Nuoremmille aikuisille D-vitamiinivalmisteen käyttö voi olla tarpeen talvisin, mikäli he eivät käytä päivittäin maitovalmisteita ja syö runsaasti kalaa, Hakkola sanoo.

Nuorille aikuisille nykyinen saantisuositus on 10 mikrogrammaa D-vitamiinia päivässä, yli 75-vuotiaille kaksi kertaa enemmän.

– Aikuisten D-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on 100 mikrogrammaa päivässä, eikä sitä pidä ylittää, Hakkola huomauttaa.

Turvamarginaali on kohtuullisen suuri, koska D-vitamiini ei ole valmis vaikuttava aine, vaan aktivoituu elimistössä.

 

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here