Joustavaa hoitoa insuliinipumpulla

5331
Insuliinipumppu pitää irrottaa, kun menet saunaan. Kuvan Animas Vibe -pumppu on vedenkestävä: sitä voi käyttää uidessakin. Kuvat: Marja Haapio

Teksti: Diabeteshoitaja Tiina Salonen, Diabetesliitto

Ykköstyypin diabeteksen insuliinihoidossa pyritään jäljittelemään terveen haiman toimintaa, ja se on helpointa insuliinipumpun avulla. Pumppuhoidon etu on sen joustavuus tilapäisissä verensokerin vaihteluissa: pumppu mahdollistaa reaaliaikaisen diabeteksen hoidon.

Insuliinipumppu on tietokone, jonka käyttäjä ohjelmoi annostelemaan jatkuvasti pikainsuliinia oman, vuorokauden mittaan vaihtelevan tarpeensa mukaisesti: tätä kutsutaan perusinsuliiniksi eli basaaliksi. Aterian hiilihydraattimäärän edellyttämän lisäinsuliinin eli boluksen pumpun käyttäjä annostelee muutamalla napin painalluksella.

Pumppu on vain väline, jolla annostellaan insuliinia: se ei tee omin päin päätöksiä tai mitään toimintoja. Pumppuhoidossa pätevät samat joustavan insuliinihoidon periaatteet kuin monipistoshoidossa. Pumpun käyttäjän on hallittava diabeteksen perusasiat ja insuliinihoidon periaatteet sekä osattava arvioida ruokien hiilihydraatit.

Verensokeria täytyy mitata monta kertaa päivässä. Verensokerin mittauksia tarvitaan usein jopa enemmän kuin monipistoshoidossa: koska pumpussa käytetään vain pikainsuliinia, vaarana on happomyrkytys eli ketoasidoosi, jos insuliinin annostelu jostakin syystä katkeaa. Onneksi pumpussa on hälytysjärjestelmä häiriötilanteita varten.

diabetes_inskapumppu04Verensokerin mittausten avulla ohjataan verensokerin säätelyä eli etsitään sopivat perus- ja ateriainsuliinin annokset (basaalit ja bolukset) ja korjataan tilapäiset korkeat verensokeriarvot aterian yhteydessä.

Erilainen ohjelma erilaisiin päiviin

Nykyaikaisten insuliinipumppujen sisään on rakennettu myös mahdollisuus jatkuvaan verensokerin seurantaan. Sensorin avulla mitattu glukoosiarvo tulee pumpun näytölle joka viides minuutti. Pumppu ei annostele insuliinia verensokerin perusteella, vaan pumpun käyttäjä tekee aina kaikki päätökset.

Perusinsuliinin ja ateriabolusten annokset voi säätää sopiviksi jatkuvan verensokerin seurannan avulla. Ennen kaikkea sen avulla oppii paljon itsestään: on kiehtovaa tarkastella, miten verensokeri käyttäytyy vaikkapa uuden liikuntaharrastuksen aikana tai uudessa, fyysiseltä rasitukseltaan erilaisessa työssä.

Verensokeri tasoittuu yleensä jo pumpun tasaisen perusinsuliinin annostelun avulla. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä pumppuhoito on järkevää vasta silloin, kun diabeetikko hyödyntää kaikkia laitteen teknologian suomia mahdollisuuksia. Pumpun käyttäjät tyytyvät liian usein vain perustoimintoihin, ja into ja rohkeus opiskella lisää hiipuu.

Onneksi monessa hoitopaikassa ohjaus jatkuu hyvän alkuohjauksen jälkeen niin, että diabeetikko oppii käyttämään pumppua monipuolisesti ja ottamaan välineestään kaiken hyödyn irti. Näin hän voi edistää terveyttään ja elämänlaatuaan.

Insuliinipumpun muistiin voi ohjelmoida perusinsuliinin annostelun useammalle erilaiselle päivälle. Insuliinin tarve voi olla erilainen työpäivänä ja vapaapäivänä, esimerkiksi fyysisen rasituksen eroista johtuen. Vuorotyötä tekevä käyttää erilaista perusinsuliiniohjelmaa eri työvuoroissa.

Pumpun muistiin voi ohjelmoida tiistai-illan kolmen tunnin peliharjoituksia varten ohjelman, jossa insuliinin annostelua vähennetään jo hieman ennen liikuntaa, sen ajaksi ja muutamaksi tunniksi sen jälkeen. Näin vältetään verensokerin liiallinen lasku, ja liikunnasta voi nauttia täysillä.

Aikaerojen huomiointi matkustaessa on pumpulla helppoa: vaihdetaan vain pumppuun kohdemaan kellon aika, ja perusinsuliinin annostelu menee sen mukaan.

Pumppu mahdollistaa ns. reaaliaikaisen diabeteksen hoidon. Nopeastikin muuttuvat tilanteet voi ottaa huomioon hoidossa tekemällä muutoksia insuliinin annosteluun, koska käytössä on vain pikainsuliini.

Pumppuhoito vaatii tavoitteellista opettelua

Pumppuhoito edellyttää diabeetikolta tavoitteellista opettelua ja hoitohenkilökunnalta korkeatasoista ohjausta ja diabeetikon pitkäaikaista tukemista pumpun hyödyntämisessä.

Sensoroivien insuliinipumppujen yleistyessä on hyvin tärkeää, että pumpun käyttäjä itse oppii purkamaan sensoroinnin tulokset pumpustaan ja tulkitsemaan niitä. Tulkinnan avulla hän tekee muutoksia insuliinin annosteluunsa ja oppii hoitamaan erilaiset eteen tulevat tilanteet. Hoitopaikassa pitää sopia jokaisen pumpun käyttäjän kanssa, miten sensorointitulosten kanssa menetellään ja miten niitä hyödynnetään.

Heittelevä verensokeri, hankala aamunkoittoilmiö, toistuvat hypoglykemiat, suuri insuliiniherkkyys, mahalaukun tyhjenemishäiriö tai jokin muu lisäsairaus, epäsäännöllinen työ tai elämänrytmi tai runsas matkustaminen ovat asioita, joiden vuoksi pumppuhoitoa kannattaa ehdottomasti kokeilla.

Pumppuvalikoima laajenee

Insuliinipumppu ei ole vielä kovin laajasti käytössä aikuisilla suomalaisilla, mutta joissakin lasten hoitoyksiköissä jo yli puolella lapsista on insuliinipumppu.

Suomessa on tällä hetkellä saatavilla kolmen maahantuojan insuliinipumppuja, jotka poikkeavat jonkin verran toisistaan ominaisuuksiltaan. Lähiaikoina pumppuvalikoima kasvaa, ja markkinoille tulee muun muassa pumppu, jossa ei tarvita katetria. Nykyisissä pumpuissa insuliini kulkee pumpun säiliöstä ihonalaiseen rasvakudokseen ihoon kiinnitettävän kanyylin ja katetrin kautta.


Vinkkejä pumpun käyttäjille

Perusinsuliinin tilapäinen madallus

Liikunta vähentää insuliinin tarvetta. Pumppuhoidossa tämän voi ottaa huomioon vähentämällä  perusinsuliinin annostelunopeutta määräajaksi. Yleensä annostelua täytyy vähentää 20–50 prosenttia fyysisen rasituksen määrästä ja kestosta riippuen ja huomioida pienempi insuliinin tarve myös liikunnan jälkeen.

Vatsataudin aikana verensokeri voi laskea liian alas. Tällöin perusinsuliinin annostelua voi vähentää esimerkiksi 20–30 prosenttia määräajaksi ja säätää annostelu taas normaaliksi verensokerin mittaustulosten mukaan.

Perusinsuliinin tilapäinen korotus

Sairaudet, etenkin tulehdustaudit nostavat usein verensokeria, ja on vaikea arvioida, kuinka kauan tilanne jatkuu. Insuliinipumppuhoidossa perusinsuliinin annostelunopeuden voi säätää suuremmaksi muutamaksi tunniksi kerrallaan. Omaseuranta ja sensorointi kertoo, miten paljon enemmän insuliinia tarvitaan (annostelua on usein nostettava 10–30 prosenttia ja jopa enemmänkin).

Kun tauti hellittää, palataan mahdollisimman pian normaaliin annosteluun.

Bolukset eli ateriainsuliinin annostelu

Insuliinipumpulla annostellaan ennen syömistä aterian hiilihydraattimäärää vastaava annos insuliinia: tätä lisäannosta kutsutaan bolukseksi.

Pumppu tarjoaa muitakin vaihtoehtoja ateriainsuliinin annosteluun. Ateriainsuliinin voi jakaa pienempiin annoksiin ja ottaa annokset pitemmän ajan kuluessa. Tästä on etua syötäessä pitkän kaavan mukaan esimerkiksi jouluaterialla tai seisovasta pöydästä. Pitkitettyä ateria-annosta kannattaa käyttää myös, jos aterialla on runsaasti rasvaa tai pastaa tai pelkkää runsaskuituista tummaa leipää – tällöin hiilihydraatit imeytyvät hitaammin.

Pumppuhoito sopii hyvin diabeetikolle, jolla mahalaukun tyhjeneminen on hermostovaurion vuoksi hidasta. Tällöin pitkitetty tai jaettu bolus auttaa ateriatilanteissa ja estää aterian jälkeistä hypoglykemiaa, joka voi olla ongelma monipistoshoidossa. Boluksen voi jättää myös ottamatta aterialla ja ohjelmoida pumppuun muutamaksi tunniksi hieman korotettu perusinsuliinimäärä.

Insuliinipumppu annosoppaana

Insuliinipumppu voi ehdottaa aterialle sopivaa bolusta eli toimia annosoppaana. Tällöin se ottaa huomioon edellisestä boluksesta vielä jäljellä olevan insuliinin määrän.  Pumpun käyttäjä on ohjelmoinut pumppuun perustiedoiksi oman verensokerin tavoitetasonsa, insuliini-hiilihydraatti-suhteensa sekä insuliiniherkkyytensä (eli kuinka monta millimoolia litrassa yksi yksikkö pikainsuliinia laskee verensokeria).

Ennen syömistä verensokerimittari lähettää pumppuun verensokeriarvon ja diabeetikko syöttää laitteeseen hiilihydraattimäärän. Pumppu tekee näiden tietojen perusteella ehdotuksen boluksesta. Pumpun käyttäjä hyväksyy tai muuttaa ehdotusta eli annostelee insuliinin napin painalluksella.

Sensorointi on suureksi avuksi, kun haetaan annosoppaaseen suhdelukuja.

Liiassa korjailussa piilee vaara

Pumppuhoidon opittuaan diabeetikko alkaa usein annostella pienemmillekin hiilihydraattimäärille insuliinia, koska se käy niin vaivattomasti ja nopeasti. Se voi osaltaan parantaa HbA1c-arvoa. Vaarana voi kuitenkin olla, että annostelun vaivattomuuden vuoksi tulee turhankin usein korjattua hieman koholla olevaa verensokeriarvoa myös aterioiden välillä. Tämä lisää hypoglykemian riskiä ja aiheuttaa verensokerin heilahtelua.

Sensorointia käytettäessäkään ei kannata koko ajan reagoida verensokeriarvoihin vaan huomioida enemmänkin verensokerin suuntausta kuin yksittäistä arvoa.

Matalan verensokerin hälytys

Sensoroivaan insuliinipumppuun voi säätää matalan verensokerin hälytyksen. Jos siihen ei reagoida, pumppu keskeyttää insuliinin annostelun kahdeksi tunniksi. Uudenaikaisin pumppu suojaa hypoglykemialta pysäyttämällä insuliinin annostelun automaattisesti, kun sensorin antaman glukoosiarvon ennustetaan saavuttavan etukäteen määritetyn matalan glukoosin raja-arvon.


Diabetesliitto kartoittaa insuliinipumppujen ja glukoosisensoreiden saatavuutta, käyttöä, ohjausta ja jatkoseurantaa Suomessa kyselyllä, joka on suunnattu kaikille tyypin 1 diabeetikoille ja jokaisen sairaanhoitopiirin niille diabetestoimijoille, jotka kohtaavat työssään pumppuhoitoisia diabeetikoita. Lue lisää ja vastaa kyselyyn viimeistään 18.9. osoitteessa www.diabetes.fi/pumppukysely.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here