Pitkäjänteistä työtä diabeetikoiden näön pelastamiseksi

155
- Silmänpohjien säännöllinen tutkiminen on erittäin tärkeää. Kun muutokset huomataan ajoissa, ne saadaan hoidettua paremmin, Sirpa Loukovaara muistuttaa. Kuva: Juha Vääräkangas

Teksti: Pirkko Tuominen

Silmäkirurgi Sirpa Loukovaara hoitaa ja leikkaa diabeetikoita, joilla on diabeteksen aiheuttaman verkkokalvosairauden vaikein muoto, proliferatiivinen retinopatia. Leikkauksen yhteydessä potilailta saatuja näytteitä tutkitaan tutkimusjohtaja Kaisa Lehden laboratoriossa. Tavoitteena on löytää uusia taudin syntyyn vaikuttavia mekanismeja ja kehittää sitä kautta uusia lääkehoitoja.

Moni diabeetikko tulee lasiais- ja verkkokalvokirurgi Sirpa Loukovaaran vastaanotolle Helsingin Silmäklinikalle kriisitunnelmissa. Näön menettämisen pelko on suuri. Laser- tai pistoshoitoja antaneet silmälääkärit ovat lähettäneet potilaat kirurgiseen yksikköön, koska muut hoidot eivät ole tehonneet.

– Vaikeimpaan diabeteksen aiheuttamaan verkkokalvosairauteen liittyy usein verkkokalvon uudissuonia, arpeutumista ja lasiaisverenvuotoja, Loukovaara kertoo.

Diabeteksen aiheuttamat uudissuonipesäkkeet kehittyvät usein näköhermon nystyn eli papillan päähän tai verkkokalvon suurten verisuonien viereen. Kokenut silmäkirurgi saa ne parhaimmillaan helposti poistettua. Kun Loukovaara on leikannut potilaan, näytteet toimitetaan tutkimuslaboratorioon, joka sijaitsee viereisessä Biomedicum Helsinki -rakennuksessa. Suuri osa potilailta poistetuista arpikudoksista ja uudissuonista käytetään tieteen hyväksi.

– Uudissuoniarpi voidaan laittaa suoraan viljelyyn, jossa sitä voidaan kasvattaa ja tehdä erilaisia kasvutekijätutkimuksia. Osa arvista voidaan valaa parafiiniin ja leikata ohuiksi leikkeiksi, joita voidaan tutkia immunohistokemiallisten värjäysten jälkeen valomikroskoopilla ja elektronimikroskoopilla.

Tautimekanismit kiinnostavat

Sirpa Loukovaara on tutkinut hapenpuutteeseen tai tulehdukseen liittyvää uudissuonimuodostusta ja verkkokalvon arpimuodostusmekanismia diabeetikoiden silmissä pitkään. Väitöskirjansa hän teki raskaana olevien diabeetikkojen alkuvaiheen verkkokalvon verisuonimuutoksista. Moni asia, joka tuolloin oli tutkimuksellisesti mahdotonta, on tullut mahdolliseksi. Mikrokirurgia on kehittynyt huikeasti viimeisten kymmenen vuoden aikana.

– Tekninen kehitys ei kuitenkaan korreloi suoraan näön ennusteen kanssa. Kaikkien näköä ei saada pelastettua leikkauksella, koska verkkokalvo on jo voinut vaurioitua, hän toteaa.

Loukovaara tutkimusryhmineen haluaa selvittää, miksi osalle diabeetikoista kehittyy hankala ja huonoennusteinen silmäsairaus. Vaikeimpaan tautimuotoon liittyy useita tuhoavia mekanismeja, ja joillakin potilailla sairaus etenee hyvästä hoidosta huolimatta.

– Tavoitteemme on löytää uusia tautimekanismeja, jotta myös uusia lääkehoitoja voitaisiin kehittää. Nämä ovat valtavan pitkiä projekteja. Itse olen tehnyt diabetestutkimusta vuodesta 1997, eivätkä asiat suinkaan ole vielä selvinneet, Loukovaara toteaa.

Imusuonisto osallisena

Tutkimuksessa tarvitaan moniammatillisuutta ja verkostoitumista, sillä yhden ammattiryhmän tieto, kokemus ja osaaminen eivät yksin riitä. Viimeiset viisi vuotta Loukovaaran tutkimus on keskittynyt silmän sisäisiin verisuoniin. Hänen tutkimuksensa osoitti ensimmäisenä maailmassa, että imusuonijärjestelmä on mukana vaikea-asteisessa proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa.

– Vanha käsitys on ollut se, ettei imusuonistoa ole aivoissa eikä keskushermostossa, jonka osa silmä on, hän sanoo.

Verenkiertojärjestelmän rinnalla toimivan imusuonijärjestelmän merkitys silmän takaosan verkkokalvosairauksien kehittymisessä on oivallettu vasta viime aikoina. Imusuonisto on välttämätön kudosten nestetasapainon ylläpitäjänä ja sillä on lukuisia muitakin tärkeitä tehtäviä, esimerkiksi kehon immuunipuolustusjärjestelmän ohjaamisessa ja tulehdusreaktion käynnistämisessä.

– Samaan aikaan viime keväänä julkaistiin maailmalla kaksi isoa tutkimusta hiirten aivoista löydetystä lymfakudoksesta. Ne osuivat ajallisesti hyvin yhteen omien julkaistujen havaintojemme kanssa. Olemme tämän alan tutkimuksen eturintamassa, Loukovaara iloitsee.

Suomalaispotilaat tutkimusmyönteisiä

Vaikka diabeteksen aiheuttama sokeutuminen on vähentynyt, yhä osalle diabeetikoista kehittyy vaikea näkövamma.

– Silmänpohjien säännöllinen tutkiminen on erittäin tärkeää. Kun muutokset huomataan ajoissa, ne saadaan hoidettua paremmin, Loukovaara tähdentää.

Vajaa kymmenen prosenttia proliferatiivisesta diabeettisesta retinopatiasta kärsivistä päätyy leikkaushoitoon. Suurin osa heistä on ykköstyypin diabeetikoita, jotka ovat sairastaneet vähintään 15 vuotta. Nuorimmat Loukovaaran potilaat ovat olleet vähän yli parikymppisiä. Kakkostyypin diabeetikoitakin päätyy leikkauspöydälle, mutta he eivät yleensä kuulu vaikeimpiin tapauksiin.

– Erityisen surullista on se, että vaikea silmäsairaus koskettaa usein nuoria ihmisiä, joiden pitäisi saada kasvattaa lapsia ja rakentaa yhteiskuntaa, Loukovaara sanoo.

Kaikki potilaat, joita Loukovaara on kysynyt tutkimukseensa, ovat tähän mennessä lähteneet mukaan.

– Potilaat ovat kiitollisia siitä, että tutkimus- ja kehitystyötä tehdään ja että he saavat olla siinä mukana. He näkevät tutkimuksen arvon ja ymmärtävät, että vaikka tutkimus ei auta juuri heitä, tutkimustyöllä voidaan auttaa tulevia diabetessukupolvia. Tutkimus on ainoa tapa kehittää hoitoja.


Diabetestutkimussäätiöltä 50 000 euron apuraha

Silmätautiopin dosentti, lääketieteen tohtori Sirpa Loukovaara sai tänä keväänä Diabetestutkimussäätiöltä 50 000 euron apurahan vaikea-asteisen proliferatiivisen diabeettisen retinopatian tutkimiseen. Tutkimus keskittyy silmän sisäiseen imusuonijärjestelmään. Tavoite on löytää uusia mekanismeja diabeettisen proliferatiivisen retinopatian taustalta, jotta sairauteen voitaisiin kehittää uusia lääkehoitoja.

Tutkimusprojekti on alkanut vuonna 2010 ja sitä ovat rahoittaneet Helsingin yliopisto sekä useat eri säätiöt. Tutkimus saa myös valtion rahoitusta terveyden tutkimukseen. Diabetestutkimussäätiön apurahan avulla projektissa mukana olevat nuoret tutkijat pystyvät jatkamaan työtään.


Vaikea verkkokalvosairaus uhkaa etenkin ykköstyypin diabeetikoita
  • Retinopatia eli verkkokalvosairaus on yleisimpiä diabeteksen aiheuttamia elinmuutoksia.
  • Ensimmäisiä, lieviä silmänpohjamuutoksia kutsutaan taustaretinopatiaksi. Jos verensokeri, verenpaine ja rasva-arvot saadaan tässä vaiheessa kuntoon, muutosten etenemisen riski pienenee ja lievät silmänpohjamuutokset voivat parantua.
  • Verkkokalvosairauden vaikein aste on proliferatiivinen retinopatia. Verkkokalvolle ja näköhermon päähän alkaa kasvaa uusia verisuonia, jotka ovat heikkoja ja vuotavat helposti verta verkkokalvon pinnalle tai lasiaiseen. Kasvaviin uudissuoniin kertyy arpikalvoa, joka saattaa pahimmillaan irrottaa verkkokalvon.

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here