Iloa ja voimaa yhteisöllisyydestä

153
Kuva: Marja Haapio

Teksti: Pirkko Tuominen

Yhdessä tekeminen, me-henki ja keskinäinen luottamus edistävät terveyttä ja pidentävät elämänlankaa.

Kun osallistumme taloyhtiön talkoisiin, käymme porukalla pelaamassa tai lenkillä, kudomme sukkia käsityökerhossa, laulamme kuorossa, toimimme yhdistyksessä tai urheiluseurassa tai tapaamme tuttuja lavatansseissa, edistämme hyvinvointiamme. Yhdessä puuhaaminen ja sosiaalinen osallistuminen edistävät terveyttämme siinä missä terveellinen ruokavalio, säännöllinen liikunta ja tupakoimattomuus.

– Yhteisöllisyys on sitä, että meillä on erilaisia yhteisiä sosiaalisia verkostoja, joihin kuuluvien ihmisten kanssa tapaamme ja teemme asioita yhdessä. Omaksumme verkoston yhteiset normit ja arvot, jotka helpottavat yhteistyötä ja edistävät keskinäistä luottamusta ja vastavuoroisuutta, tutkija Tarja Nieminen määrittelee.

Nieminen on tutkinut sosiaalisen pääoman yhteyttä  elintapoihin, koettuun terveyteen, psyykkiseen hyvinvointiin ja kuolleisuuteen. Hän on väitellyt aiheesta Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa.

Sosiaalinen pääoma pidentää ikää

Yhteisöllisyydestä syntyy arvokasta sosiaalista pääomaa, joka pidentää tutkimusten mukaan elinikää.  Esimerkiksi kulttuuriharrastuksiin osallistuvat elävät useita vuosia pidempään kuin ne, jotka eivät niihin osallistu. Eroa eivät selitä tavanomaiset terveyteen vaikuttavat tekijät, vaan syy löytyy sosiaalisuudesta: kulttuuri tuo ihmiset yhteen ja kartuttaa heidän sosiaalista pääomaansa, toteaa kulttuurin, sosiaalisen pääoman ja terveyden suhteita pitkään tutkinut neurologi, kirjailija Markku T. Hyyppä kirjassaan Kulttuuri pidentää ikää.

Toinen hyvä esimerkki on Suomen ruotsinkielinen väestö, joka on koko maailman mittakaavassa poikkeuksellisen tervettä ja pitkäikäistä. Selitys piilee Hyypän mukaan ruotsinkielisen yhteisön kulttuurissa, kansalaisaktiivisuudessa ja yhteishengessä. Yhteisöllinen toiminta, ystävyysverkostot, keskinäinen luottamus sekä huolenpito vauvoista vanhuksiin luovat terveyttä tukevaa sosiaalista pääomaa.

Mittarina osallistuminen

Sosiaalista pääomaa on vaikea mitata suoraan, joten sitä arvioidaan usein sosiaalisten verkostojen, osallistumisen, luottamuksen ja vastavuoroisuuden kautta.

– Erityisesti sosiaalisen osallistumisen ja luottamuksen on todettu olevan yhteydessä hyvään terveyteen. Vaikka ihmisellä olisi pitkäaikaisia sairauksia tai toimintarajoitteita, aktiivisesti yhteiseen toimintaan osallistuvat tuntevat itsensä passiivisia terveemmiksi, Nieminen mainitsee.

Vaikka monille eniten iloa ja onnea elämässä tuottavat lapset ja aviopuoliso, he eivät Niemisen mukaan riitä sosiaalisen pääoman lähteeksi.

– Perheeltä tai puolisolta saamme tukea ja kumppanuutta, mikä sekin on tärkeää. Mutta moniin erilaisiin ryhmiin osallistumalla voimme saada tietoa ja muita sellaisia voimavaroja, joiden saaminen ei olisi muuten mahdollista, Nieminen perustelee.

Vuorovaikutus erilaisten ihmisten kanssa antaa laajemman tietopohjan ja enemmän selviytymiskeinoja ja lisää elämän hallittavuuden kokemusta.

Kuva: Juha Mattila
Kuva: Juha Mattila

Sosiaalinen osallistuminen vaikuttaa myös elimistöömme: mielihyvähormonien eritys lisääntyy.

– Yhdessäolo lisää muun muassa oksitosiinin tuotantoa: siitä tulee levollinen, rauhallinen olo, verenpaine alenee ja stressihormonin määrä pienenee, Nieminen toteaa.

Asioiden jakaminen ja yhdessä nauraminen lievittävät osaltaan stressiä ja näyttävät tehostavan myös immuunijärjestelmän toimintaa. Osa sosiaalisen toiminnan positiivisista vaikutuksista on välittömiä, osa kumuloituu vuosien mittaan.

– Hyvä mieli tulee heti, mutta varsinaiset terveysvaikutukset kehittyvät hitaasti, vuosien kuluessa, Nieminen tarkentaa.

Sen lisäksi, että sosiaalinen pääoma edistää terveyttämme, se voi auttaa esimerkiksi työpaikan tai hyvän remonttimiehen löytämisessä. Tuttuun tai tutun tuttuun luotetaan enemmän kuin ventovieraaseen.

Yksinäiset miehet riskiryhmässä

Yhteisöllisyyden perusta on itsetunto, joka syntyy varhaislapsuudessa. Hyvässä, syvässä kiintymyssuhteessa lapselle syntyy luja luottamus muihin ihmisiin ja luonnollinen taipumus toimia yhdessä. Yhdessä elämisen malli opitaan omasta perheyhteisöstä.

Ihminen on sosiaalinen laji, ja täydellinen yksinäisyys on harvalle hyväksi. Yksinäisyys ei tarkoita yksinoloa, josta monet jopa nauttivat, vaan tilannetta, jossa ihmissuhteet puuttuvat. Yksinäiset sairastavat enemmän ja elävät lyhyemmän elämän kuin ne, joilla on edes jonkinlainen sosiaalinen piiri.

– Sosiaalisen osallistumisen yhteys kuolleisuuteen on erityisen selvä miehillä. Yksinäiset miehet kuuluvat riskiryhmään, Nieminen toteaa.

Naimisissa olevat miehet osallistuvat muita miehiä aktiivisemmin erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin. Naisilla puolestaan on parisuhdetilanteesta riippumatta ystävyysverkostoja yleensä enemmän kuin miehillä, ja he keksivät helposti sosiaalista tekemistä silloinkin, kun raha on tiukassa.

Vaikka me-hengen ja sosiaalisten suhteiden malli muodostuu lapsuuden kasvuympäristössä, aikuisenakaan ei ole liian myöhäistä aloittaa sosiaalistumista. Aktiivisuutta voi myös tietoisesti opetella ja lisätä.

Sosiaalisesta osallistumisesta ei kuitenkaan tarvitse tehdä itselleen elämäntehtävää niin, että koko ajan juoksee jossakin.

– Vähempikin ihmismäärä voi riittää.  Osallistumisen voi aloittaa vaikkapa taloyhtiön pihatalkoista tai kansalaisopiston kurssilta. Tärkeintä on löytää itselle iloa tuottava tekeminen, johon liittyy yhteisöllisyyttä, Nieminen neuvoo.


Löydä oma tapasi osallistua

Väylä sosiaalisempaan elämään voi löytyä esimerkiksi:

  • kulttuuriharrastuksista
  • vapaaehtoistoiminnasta
  • yhdistys- tai seuratoiminnasta
  • liikuntaporukasta
  • kuorosta tai kerhosta
  • talkoista tai naapuriavusta
  • vertaisryhmästä
  • harrastus- tai ystäväpiiristä
  • kansalais- tai työväenopiston kurssilta

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here