Vuosittaisten seurantatutkimusten muistilista

5674
Kuva: Karoliina Pertamo

Teksti: Diabeteshoitajat Päivi Partanen ja Kaja Normet

Diabeetikon terveyttä seurataan monella tavoin. Osa tutkimuksista tehdään jokaisella vastaanottokäynnillä, osa kerran vuodessa.

HbA1c eli sokerihemoglobiini
HbA1c-arvo kertoo, kuinka paljon glukoosia veren punasolujen hemoglobiiniin on tarttunut mittausta edeltävän kolmen kuukauden aikana. HbA1c-lukema ei kerro verensokerin vaihteluista. HbA1c mitataan keskimäärin 3–6 kuukauden välein.  Käypä hoito- suosituksen mukaan diabeetikon HbA1c-pitoisuuden tulisi olla alle 53 mmol/mol (alle 7,0 %) lääkehoidon aikana, mutta yksilöllisesti voidaan sopia suurempikin tavoitearvo.

Paino, kasvu ja kehitys
Aikuisilla paino, pituus, painoindeksi BMI sekä vyötärönympärys ja lapsilla paino, suhteellinen paino ja pituus sekä muu kehitys tarkistetaan vähintään kerran vuodessa, mahdollisesti jokaisella vastaanottokäynnillä. Paino kertoo elintapojen lisäksi myös lääkityksen toimivuudesta.
Paino voi joskus nousta liiallisen insuliinin vaikutuksen vuoksi. Perusinsuliinin liian suuri osuus insuliinihoidossa altistaa hypoglykemioille. Verensokerin liiallisen laskun ehkäisemiseksi diabeetikko saattaa syödä ylimääräisiä välipaloja, jolloin kehon energiansaannin ja kulutuksen välinen suhde voi muuttua huonoon suuntaan. Myös silloin kun verensokeri on ollut pitempään korkea ja lääkitystä tehostetaan, paino saattaa nousta: kun verensokeritasot paranevat, energia ei poistu virtsan mukana vaan jää elimistön solujen käyttöön. Joskus painonnousu voi olla merkki sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta.

Hypoglykemiat
Verensokerin liiallisista laskuista täytyy kertoa vastaanottokäynnillä. Ne ovat merkki siitä, että hoitoa pitää tarkistaa. Hypoglykemian takana on useimmiten liiallinen insuliinimäärä. Myös eräät diabeteksen tablettilääkkeet voivat altistaa hypoglykemioille. Diabeteslääkitystä pitäisi arvioida uudelleen esimerkiksi silloin, kun diabeetikko on pudottanut painoa tai aloittanut säännöllisen liikuntaharrastuksen.

Pistospaikat
Pistostekniikka, pistopaikkojen kunto ja laajuus tarkistetaan vuosittain. Kovettumat ja turvotus voivat olla syynä insuliinin epätasaiseen imeytymiseen ja verensokerin heittelyihin. Nykyinen suositus on, että insuliinikynän neula vaihdetaan jokaisen pistoksen yhteydessä ja että pistämiseen käytetään mahdollisimman ehjää rasvakudosta. Pistosalueet eivät rajoitu vain navan ympärille: myös vatsan sivulle (kylkiin) on turvallista pistää sekä pika- että perusinsuliinia.

Verenpaine
Verenpaine tarkistetaan yleensä jokaisella vastaanotolla. Tavoitetaso on alle 140/80 mmHg. Jos diabeetikolla on todettu munuaissairaus eli nefropatia tai taustalla on aikaisemmin sairastettu aivo- tai sydäntapahtuma, tavoitteet ovat tiukemmat: alle 125/75mmHg.
Kohonnut verenpaine kuormittaa verisuonistoa, sydäntä ja munuaisia. Jos verenpaine on koholla tai käytössä on verenpainelääkitys, suositellaan kotimittauksia. Verenpaine mitataan neljänä eri päivänä kaksi kertaa peräkkäin aamulla ja illalla. Näin saadaan luotettava kuva verenpainetasosta.
Verenpainetasoja on mahdollista parantaa ja verenpainelääkityksen tarvetta pienentää vähentämällä suolan käyttöä, pudottamalla painoa, lisäämällä kuitu- ja täysjyväpitoisten elintarvikkeiden osuutta ja ottamalla käyttöön kuitulisän sekä harrastamalla säännöllisesti liikuntaa.

Veren rasvat
Diabeetikoilta mitataan kolesteroliarvot ainakin kerran vuodessa. Tavoitteet ovat tiukemmat kuin muulla väestöllä:
– Kokonaiskolesteroli (fP-KOL), tavoite alle 4,5 mmol/l
– LDL-kolesteroli (fP-kol-LDL), tavoite alle 2,5 mmol/l ja valtimotautia sairastavilla alle 1,8 mmol/l
– HDL-kolesteroli (fP-kol-HDL), tavoite naisilla yli 1,3 mmol/l ja miehillä yli 1,1 mmol/l
– Triglyseridit (fP-Trigly), tavoite alle 1,7 mmol/l .

Kolesteroli on elimistöön normaalisti kuuluva aine, solujen rakenneosa. Ongelmana ei ole kolesteroli sinänsä, vaan sen määrä ja laatu.
Korkea kolesteroli lisää valtimoiden kalkkeutumisen eli ateroskleroosin riskiä. Kun LDL-kolesterolia on paljon, sitä siirtyy haitallisia määriä valtimoiden sisäkalvon alle. HDL-kolesteroli puolestaan kuljettaa kolesterolia pois kudoksista, esimerkiksi valtimon seinämästä.
Koska suurentunut LDL-kolesterolin pitoisuus aiheuttaa elimistössä haittaa, sitä kutsutaan kansan kielellä ”pahaksi kolesteroliksi”. Hyödyllistä HDL-kolesterolia kutsutaan ”hyväksi kolesteroliksi”. Mitä korkeampi LDL-kolesteroli on, sitä korkeampi on myös veren kokonaiskolesterolitaso.
Triglyseridit ovat veressä kulkevia rasvahappoja, joiden määrä kasvaa erityisesti insuliiniresistenssissä. Myös korkean HbA1c-arvon ja kohonneen triglyseriditason välillä on todettu selvä yhteys.

Kokonaiskolesteroli-, LDL-kolesteroli- ja triglyseridi-tasojen vähentämiseksi suositellaan:
– vähentämään ruokavaliossa kovan rasvan määrää
– suosimaan  kovan rasvan sijaan pehmeitä rasvoja eli monityydyttymättömiä ja kertatyydyttymättömiä rasvahappoja (kasviöljyjä, margariinia, rasvaista kalaa)
– vaihtamaan runsasrasvaiset elintarvikkeet kevyttuotteisiin
– liikkumaan, pudottamaan painoa ja syömään kuitupitoista ruokaa.

HDL-kolesterolin määrää lisää jonkin verran säännöllinen liikunta.

Aina elintavat eivät yksinään riitä tavoitearvojen saavuttamiseen, ja silloin kolesterolilääkityksen aloittaminen voi olla tarpeen. Kun lääkityksen rinnalla huolehditaan terveellisistä elintavoista, hoidossa voi pärjätä pienemmillä lääkemäärillä.

Sydän
Keski-ikäisiltä ja vanhemmilta sekä pitkään diabetesta sairastaneilta tutkitaan sydänfilmi (EKG) vuosittain. Rasituskoetta suositellaan, jos diabeetikolla esiintyy rintakipuja, hengenahdistusta tai rytmihäiriöitä. Aikaisemmin vähän liikkuneen yli 40-vuotiaan diabeetikon tulisi käydä rasituskokeessa ennen säännöllisen liikuntaharrastuksen aloittamista.

Jalkojen tutkiminen
Jalkojen perustutkimus ja riskiarviointi tehdään vuosittain. Tutkimuksen voi suorittaa lääkäri, jalkojenhoitaja tai vastaavan koulutuksen saanut sairaanhoitaja.
Tutkimuksessa selvitetään jalkojen ihon ja varpaankynsien kunto sekä mahdolliset asentovirheet ja kuormitusmuutokset. Hermojen toiminta testataan tutkimalla jalkapohjien tunto monofilamentilla ja värinätunto ääniraudalla. Lisäksi testataan jännerefleksit. Verenkierto tutkitaan tunnustelemalla jalkaterän lämpötila ja pulssit sekä mittaamalla tarvittaessa nilkka- ja varvaspaine.
Jalkojen riskiluokituksen perusteella arvioidaan tutkimustiheys ja tarvittavat toimenpiteet.

Silmät
Näkökyvyn muutokset selvitetään vuosittain. Silmänpohjakuvausten tiheys riippuu silmänpohjien kunnosta. Jos sokeritasapaino on hyvä, eikä silmänpohjissa ole todettu muutoksia, kuvausväli on tyypin 1 diabeetikoilla kaksi vuotta ja tyypin 2 diabeetikoilla kolme vuotta. Silmälääkäri tutkii silmät tarvittaessa.

Munuaiset
Munuaisten toiminta tutkitaan vuosittain tai tarvittaessa useammin. Veren valkuaisaineen erittyminen virtsaan voi olla merkki alkavasta munuaissairaudesta, mikroalbuminuriasta.
Munuaisten toimintakykyä arvioidaan seuraavilla tutkimuksilla:
U-Alb/Krea  kuvaa albumiini-kreatiniini -suhdetta kertavirtsanäytteestä. Viitearvo on naisilla alle 3,5 mg/mmol, miehillä alle 2,5 mg/mmol
nU-Alb tai cU-Alb otetaan aamuvirtsasta. Se on tarkempi tutkimus, jossa albumiinin määrä tutkitaan vähintään kuuden tunnin aikana kerätystä yövirtsasta. Viitearvo on alle 20 µg/min (mikrogrammaa/minuutti). Mikroalbuminuriassa arvo on 20–200 µg/min ja diabeettisessa munuaissairaudessa yli 200 µg/min.
dU-Alb-Mi on tutkimus, jossa albumiinin määrä määritellään koko vuorokauden aikana kerätystä virtsasta. Viitearvo on alle 30 mg/vrk. Mikroalbuminuriassa arvo on 30–300 mg/vrk.
eGFR  kuvaa  munuaiskerästen suodatusnopeutta. Normaalisti se on yli 90 ml/min, lievässä vajaatoiminnassa 60–90 ml/min, kohtalaisessa vajaatoiminnassa 30–59 ml/min, vaikeassa vajaatoiminnassa 15–29 ml/min. Jos arvo on alle 15 ml/min, tarvitaan munuaisten toimintaa korvaavaa hoitoa.

B12-vitamiini
S-B12-Vit
kuvaa seerumin B12-vitamiinipitoisuutta. Pitkäaikaisessa metformiinihoidossa voi esiintyä B12-vitamiinin imeytymishäiriötä ja alentuneita vitamiinipitoisuuksia. B12-vitamiinitaso kannattaa tutkia, jos metformiinihoidon aikana esiintyy hermosto-oireita tai anemiaa. Viitearvo on 180–700 pmol/l.

Suu ja hampaiden terveys
Suu ja hampaat täytyy tarkistuttaa vuosittain hammaslääkärillä tai hammashoitajalla. Suun tulehdukset heikentävät hoitotasapainoa.


Jalkojen verisuonten, ääreishermoston, silmäpohjien ja munuaiskerästen hiussuonten terveyden kannalta verensokeri-, verenpaine- ja kolesterolitasoilla sekä tupakoimattomuudella on ratkaiseva merkitys.


 

Kirjoita kommentti

Please enter your comment!
Please enter your name here