Teksti: Pirkko Tuominen
Oireetonkin eteisvärinä voi aiheuttaa verisuonitukoksia, joten se on tärkeää tunnistaa ja hoitaa. Suuri osa eteisvärinään liittyvistä aivoinfarkteista voidaan ehkäistä veren hyytymistä estävillä lääkkeillä.
Sydän on lihas, jossa on neljä lokeroa: kaksi eteistä ja kaksi kammiota. Kun sydän pumppaa verta, sen kaikki osat supistuvat järjestelmällisesti. Eteisvärinässä sydämen eteiset eivät supistu hyvässä järjestyksessä, vaan niiden tekemä liike on rytmitöntä värinää tai vapinaa.
– Koska eteiset eivät supistu aktiivisesti, vasempaan eteiseen jää seisovaa verta. Seisova veri hyytyy herkästi. Osa hyytymästä voi irrota ja lähteä liikkeelle. Suorin reitti vie ylös aivovaltimoihin, jonne hyytymä useimmiten kulkeutuukin verivirran mukana, ylilääkäri Mikko Syvänne Sydänliitosta kuvailee.
Hyytymä saattaa hajota matkan varrella ja aiheuttaa tukoksen useampaan kuin yhteen aivosuoneen. Eteisvärinään liittyvä aivoinfarkti on siksi keskimäärin vaikeampi kuin muiden syiden aiheuttamat aivoinfarktit.
– Aivoinfarktin riskiä voidaan vähentää huomattavasti eteisvärinän varhaisella havaitsemisella ja hyvällä hoidolla. Myös sydämen tykytystä ja muita eteisvärinän sydänhaittoja voidaan helpottaa, Syvänne kertoo.
Diabetes lisää riskiä
Eteisvärinää on yli 100 000 suomalaisella. Eteisvärinä on tavallisin sydämen pitkäkestoinen rytmihäiriö ja voimakkaasti ikäsidonnainen. Vaiva on harvinainen alle 60-vuotiailla, mutta yleistyy iän karttuessa. Yli 75-vuotiaista joka kymmenennellä on eteisvärinä.
– Noin viidennes eteisvärinästä on itsenäistä, eli sydämessä ei ole muuta vikaa kuin eteisvärinätaipumus. Nämä tapaukset ovat yleensä nuoremmasta päästä eli alle 60-vuotiaita ihmisiä, Syvänne mainitsee.
Suurimmalla osalla eteisvärinää potevista on todettavissa rakenteellinen sydänsairaus tai muu sydäntä kuormittava tila. Tärkeimpiä sydän- ja verenkiertoperäisiä eteisvärinän riskitekijöitä ovat kohonnut verenpaine, läppävika, sydämen vajaatoiminta ja sepelvaltimotauti.
– Diabetes lisää eteisvärinän riskiä noin 40 prosentilla. Riski liittyy osittain diabetekselle ominaisiin tekijöihin, kuten kohonneeseen verenpaineeseen, mutta diabetes on myös itsenäinen riskitekijä. Riski on sitä suurempi, mitä huonompi diabeteksen hoitotasapaino on, Syvänne tähdentää.
Tunnetko pulssisi?
Eteisvärinän oireita ovat sydämen tykytys, väsymys, huimaus ja huonovointisuus. Sydämen lyönnit tulevat vaihtelevin väliajoin, ja pulssi on epätasainen – usein poikkeuksellisen tiheä.
– Sydämen pumppausteho vähenee noin neljänneksellä, mikä heikentää suoritustehoa ja aiheuttaa hengästymistä. Jos eteisvärinä on pitkään hoitamatta, sydämen pumppausvoima voi heiketä entisestään, Syvänne kuvailee.
Eteisvärinästä tekee salakavalan se, että se voi olla myös oireeton.
– Eteisvärinä todetaan melko usein sattumalta esimerkiksi lääkärintarkastuksessa. Pahimmassa tapauksessa se tunnistetaan vasta, kun ihmiselle on jo tullut aivoverenkiertohäiriö.
Oireetonkin eteisvärinä voidaan kuitenkin havaita riittävän ajoissa päivittäisellä, omatoimisella pulssin tunnustelulla.
– Oman pulssin tunnustelu esimerkiksi ranteesta ja epäsäännöllisen pulssin tunnistaminen on tärkeä taito. Kaikkien yli 60-vuotiaiden on suositeltavaa opetella se, Syvänne korostaa.
Myös monet verenpainemittarit tunnistavat epäsäännöllisen sykkeen: ne varoittavat siitä tai eivät anna lainkaan verenpainelukemaa. Jos näin käy tai muuten epäilee eteisvärinää, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.
Voi jäädä pysyväksi
Eteisvärinän hoidossa on kaksi päätavoitetta: estää verihyytymien aiheuttamat tukokset aivojen verisuonissa ja hoitaa rytmihäiriö. Jos taustalla on jokin perussairaus, kuten verenpainetauti tai diabetes, myös sen hoito pitää saada kohdilleen.
Tuore eteisvärinä pyritään yleensä palauttamaan normaaliksi rytminsiirrolla ainakin kerran. Tavallisesti rytmi käännetään sähköisesti, eli sydämeen kohdistetaan tasavirtasähköisku lyhyen nukutuksen aikana. Rytmi voidaan palauttaa myös lääkkeillä. Yleensä normaali rytmi palautuu, mutta eteisvärinällä on taipumus uusiutua.
– Normaali rytmi pyritään säilyttämään beetasalpaajalla tai muilla rytmihäiriölääkkeillä. Jos tiheästi toistuvat kohtaukset vaikeuttavat elämää, voidaan joissakin tapauksissa pyrkiä parantavaan hoitoon katetriablaatiolla, Syvänne kertoo.
Katetriablaatiossa eristetään vasemmassa eteisessä sijaitsevat rytmihäiriön syntypesäkkeet muusta eteiskudoksesta radiotaajuusenergialla tai kylmäkäsittelyllä. Hoito sopii nuorehkolle, kohtauksittaista eteisvärinää sairastavalle ihmiselle, jonka sydän on rakenteellisesti terve. Toimenpiteitä tehdään Suomessa noin 600 vuodessa.
Jos eteisvärinä uusiutuu toistuvasti, eteisvärinä voidaan myös jättää pysyväksi.
– Jos eteisvärinä jää tai jätetään pysyväksi, leposyke säädetään pulssilääkityksellä sopivaksi, koska liian tiheä syke voi johtaa sydämen väsähtämiseen, Syvänne tarkentaa.
Lääkkeitä hyytymien estoon
Eteisvärinän hoidon toinen tärkeä tavoite on estää aivoinfarkti. Siihen käytetään veren hyytyvyyttä tehokkaasti vähentävää antikoagulaatiohoitoa.
– Noin 80 prosenttia tarvitsee ehkäisevää lääkitystä. Diabetesta sairastavista eteisvärinäpotilaista sitä tarvitsevat kaikki, Syvänne sanoo.
Lääkäri arvioi hoidon hyödyn ja siitä mahdollisesti aiheutuvien verenvuotojen ja muiden haittojen vaaran yksilöllisesti.
Suun kautta otettavista antikoagulanteista eniten käytetty on varfariini eli Marevan. Sen annostelu on yksilöllistä ja perustuu verenhyytymisarvon seurantaan.
– Jos hoitotasapainoa on vaikea saavuttaa varfariinilla, vaihtoehtoina ovat uudemmat suorat antikoagulantit, joita on tällä hetkellä markkinoilla kolme, Syvänne mainitsee.
Suoria antikoagulantteja käytettiin vielä viime vuosikymmenellä vain pienille potilasryhmille ja lyhytaikaisesti ortopedisten leikkausten jälkeisten laskimotukosten estohoitona. Sittemmin niiden käyttöaiheet ovat laajentuneet kattamaan muun muassa pitkäaikaisen, eteisvärinään liittyvän tukosriskin hallinnan. Suorien antikoagulanttien ja varfariinin viralliset käyttöaiheet eivät kuitenkaan edelleenkään ole täysin samoja.
– Suorien antikoagulanttien käyttö on vaivattomampaa kuin varfariinin, sillä ravintotekijät eivät vaikuta niiden tehoon, eivätkä ne vaadi jatkuvaa seurantaa laboratoriokokein. Munuaisten ja maksan toimintaa ja verenkuvaa on kuitenkin seurattava vähintään vuosittain otettavilla verikokeilla, tarvittaessa tiheämminkin, Syvänne selventää.
Suorista antikoagulanteista saa sairausvakuutuksen peruskorvattavuuden reseptimerkinnällä lyhytaikaiseen, sähköisen rytminsiirron yhteydessä toteutettavaan eteisvärinän hoitoon. Pitkäaikaiseen hoitoon peruskorvauksen saa lääkärin kirjoittamalla B-lausunnolla, jossa osoitetaan, että tukosriski on suuri. Korvauksen saa myös, jos tukosriski on keskisuuri ja Marevan-hoito on epäonnistunut tai sitä ei voi käyttää.
Suorat antikoagulantit eivät sovi tekoläppäpotilaille, vaan heidän on käytettävä varfariinia.
– Marevan on yhä kelpo vaihtoehto, eikä sitä tarvitse vaihtaa, jos sen käyttö sujuu hyvin, Syvänne vakuuttaa.
Juttuun on haastateltu myös ylilääkäri Päivi Ruokoniemeä Fimeasta.
Näin sydän toimii
- Sydän on omistajansa nyrkin kokoinen ontto lihas, joka pumppaa kehoon noin viisi litraa verta minuutissa. Tämän pumppaustehon saavuttamiseksi terveen ihmisen sydän lyö levossa 60–80 kertaa minuutissa.
- Sydämessä on neljä onteloa. Väliseinä erottaa oikean ja vasemman puoliskon toisistaan. Molemmat puoliskot koostuvat eteisestä ja kammiosta. Sydämen oikea puolisko pumppaa elimistössä kiertäneen veren keuhkoihin, missä veri hapettuu. Sieltä se kiertää sydämen vasempaan puoliskoon. Sydämen vasen puolisko pumppaa happirikkaan veren aortan kautta elimistöön.
- Sydämen luonnollisena tahdistajana toimii oikean eteisen takaseinämän yläosassa sijaitseva sinussolmuke. Sinussolmukkeen pienet sähköiset ärsykkeet aiheuttavat sydämen sykkeen ja ohjaavat sen vaiheita. Kun sinussolmuke toimii normaalisti, puhutaan sinusrytmistä eli normaalista rytmistä.
Miten rytmihäiriöitä tutkitaan?
- Potilastiedot ja suvun mahdolliset sydänsairaudet, sydämen kuuntelu, verenpaineen mittaus ja verikokeet auttavat lääkäriä rytmihäiriön syyn selvittämisessä. Lisäksi tutkittavalta otetaan sydämen sähkökäyrä eli EKG.
- Jos levossa otettu EKG ei riitä diagnoosiin, voidaan tarvittaessa tehdä EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti. Siinä tutkittava kantaa mukanaan sydämen rytmiä nauhoittavaa rekisteröintilaitetta eli Holter-laitetta vuorokauden.
- Rytmihäiriön syyn selvittämiseksi potilas voidaan lähettää rasituskokeeseen tai ultraäänitutkimukseen. Hänet voidaan myös ohjata elektrofysiologiseen tutkimukseen eli sydämen sisäiseen rytmihäiriötutkimukseen tai sydämen varjoainetutkimukseen.
Opettele tunnustelemaan pulssisi
Epäsäännöllinen pulssi voi olla merkki eteisvärinästä, joka saattaa johtaa aivoinfarktiin. Osaatko tunnustella pulssiasi ranteesta tai kaulalta ja tunnistaa epäsäännöllisen pulssin? Erityisesti yli 60-vuotialle se on erittäin tärkeä taito.
Katso tarkemmat ohjeet verkosta:
www.tunnepulssisi.fi
